I had my breakfast in the castle. There was a big difference to the hostel, how the rooms looked like. Then I started my walk together with Wim. We took our time climbing the first part of the hill. It took us almost two hours to walk first 6 km.
We arrived to a place where there was a cafe. According to guidebook cafe would open only at 11. Wim was determined that we would get some coffee though it was only 9:30. We arrived to the place and it was totally empty but it was supposed to open at 10. We decided to stay and wait as it was the only cafe on the way. In five minutes a car arrived and two women got out of it. Wim went immediately ask for the coffee and they promised us some in few minutes.
Our break took only 1,5 h. First we had coffee with lemon pie. After that we tasted local apple juice. Then we still decided to have ice-cream. It was so relaxing to sit there as if we weren't going to walk anymore.
Finally we continued our walk. We saw Heinz and Jup having their break on a pic-nic place. We stopped for a moment and then went on.
Sääennuste lupasi päivälle lisää ukkosta. Opaskirjassa oli pari kilometriä oikaiseva vaihtoehtoreitti tietä pitkin. Puhuimme että menisimme sitä pitkin, jos sää alkaisi näyttää huonolta. Siinä vaiheessa kun reitin valinta piti tehdä, ukkonen jyrisi jo kauempana. Päätimme pysyä tiellä. Sarah oli saapunut jo Propieresiin ja viestitti kovasta myrskystä. Hän sanoi kastuneensa läpimäräksi viidessä minuutissa. Wim oli vakuuttunut, että myrsky oli menossa jo toiseen suuntaan. Minä kuitenkin pysähdyin ja laitoin puhelimen muovipussiin ja reppuun sekä sadesuojan repun päälle. En kuitenkaan pukenut sadetakkia, koska oli kuuma ja kuljimme jyrkkää ylämäkeä. Ei kestänyt kauaa kun ensimmäiset sadepisarat putosivat taivaalta. Tien yllä olevat puut suojasivat meitä melko hyvin. Wim päätti kuitenkin peittää oman reppunsa.
Pysähdyimme kohtaan, joka oli jokseenkin kuiva. Se ei pysynyt kuivana kauaa, koska sade yltyi. Autoin Wim:lle hänen sadeviittansa. Hän antoi minulle sateenvarjonsa. Ukkonen jyrisi todella kovaa. Olin jo laittanut sauvani kasaan ja laskenut ne maahan. Sadevesi virtasi tietä pitkin alas ja pian tienviereen jalkojemme juureen muodostui puro. Veden pinta nousi nousemistaan ja meidän oli pakko yrittää hivuttautua jyrkkää rinnettä ylöspäin. Sateenvarjosta huolimatta olin aivan märkä. Tunsin kuinka vesi valui housun lahkeista vaelluskenkien varresta sisään. Aloin palella, sillä tuuli oli muuttunut kylmäksi. Tuntui, että sade ei loppuisi koskaan. Onneksi ei kuitenkaan salamoinut, joten myrsky ei ollut pelottava, vaikka puut heiluivat kovasti. Lopulta päätimme jatkaa matkaa sateesta huolimatta.
Oikotie vei meidät aivan huipulle saakka. Sitten laskeuduimme hieman ja kohtasimme taas varsinaisen reitin. Sarah oli viestittävät kaatuneista puista. Toivoin, että ne olisivat osuudella, jonka kuljimme tietä pitkin. Se olisi tehnyt päivästä liian helpon. Ensimmäisen ali pystyi kulkemaan. Seuraavat oli pakko kiertää jyrkän ja liukkaan rinteen kautta. Päädyimme toiselle polulle, jolla oli myös pari tosi isoa kaatunutta puuta. Wim päätti kiivetä ensimmäisen yli. Hän repi housunsa rikki ylityksessä. Minä annoin sauvani ja reppuni hänelle ja ryömin puun alta. Seuraava puu oli helppo ylittää. Reilun kilometrin päässä oli vielä pari puuta lisää, mutta pystyimme alittamaan molemmat.
Sarah ja minä olimme majoittumassa kylän ulkopuolelle. Majapaikkaan oli opasteet jo pari kilometriä ennen kylää. Halusin kuitenkin käydä kylässä kaupassa. Yhden talon portilla pariskunta pysäytti meidät. He päivittelivät kuinka märkiä olimme. Kun he kuulivat, että Wim aikoi nukkua teltassa, he tarjosivat hänelle majoitusta autotallissaan. Wim luotti kuitenkin enemmän telttaansa.
Sarah oli odottanut meitä monta tuntia kylän kirkolla. Kävin vielä kaupassa ja lähdimme sitten majapaikkaan. Wim lähti leirintäalueelle ja sovimme, että ilmoitamme aamulla, kun lähdemme liikkeelle.
Majapaikka oli aika kaukana. Iloinen rouva otti meidät vastaan ja tarjosi kahvia. Heillä oli talon kaikki huoneet täynnä, joten asetuimme mökkiin. Heillä oli neljä kahden huoneen mökkiä. Rouva unohti laittaa lämminvesivaraajan päälle, joten sain vain kylmän suihkun
Illalla palasimme talolle syömään. Myös Heinz ja Jup olivat siellä. Ruoka oli hyvää ja keskustelu käytiin englannin, ranskan ja saksan sekoituksella. Satoi yhä kun palasimme mökkiimme. Wim kyseli kestäisikö koko yön. Leirintäalue oli suljettu, mutta hän oli kuitenkin pystyttänyt telttansa sinne. Se ei varmaan ollut hänen mukavin yöpymisensä.
Aika extreme-kokemuksia teillä! Varmaan mukavampi kohdata ne tutussa porukassa kuin yksin. Kyllä Ranskan maa on suuri - ja kaunis ��.
VastaaPoistaVaikka tykkään kävellä yksin, on pakko myöntää että ukkosella on mukavaa kun on seuraa. Täällä saa nähdä paljon erilaisia maisemia ja kaikki ovat omalla tavallaan kauniita.
Poista