Translate

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Rauhallisesti liikkeelle

16.-17.6.2017 Le Puy - Montbonnet - Monistrol d'Allier

I had to wake up early. The breakfast was 6:20 and we had to leave for the mass 6:40. Even my hostess decided to join me and her friend. I could follow the mass partly. In the end the bishop asked all the pilgrims to gather near the statue of St James. First he asked how many of us were from different parts of France. Then the pilgrims from other countries told where they were from. When it was my turn the bishop asked, what 'bonjour' is in Finnish. I told but he couldn't repeat it. Then followed the pilgrims' blessing and after that a song. Finally we were asked to take one prayer, that somebody had written, with us to carry it in our pocket. The one I picked is written in Japanese.

Tunnistin aika monta vaeltajaa edellisen illan tapaamisesta. Jättäydyin tarkoituksella viimeisten lähtijöiden joukkoon. Minusta oli mukava katsella toisten laskeutumista katedraalin portaita pitkin ja sen jälkeen alamäkeen.



Reitti kulki keskustan läpi ja lähti sitten nousuun. Vaeltajat kulkivat pitkänä jonona. Kun olin kulkenut pitkään ensin aivan yksin ja Ranskassa muutaman vaeltajan kanssa, tilanne tuntui minusta jopa vähän epämukavalta. Koska olin uumoillut ruuhkaa, olin päättänyt kävellä pari lyhyttä etappia yöpyen opaskirjojen etappien välillä.





Ensimmäiselle päivälle tuli käveltävä vain 14 km, Montbonnet:en. Gite, josta olin varannut paikan, aukesi vasta 14:30. Vaikka kuinka yritin kävellä hitaasti ja pitää pitkiä taukoja, olin perillä jo ennen yhtä. Giten portilla oli ohje, mistä pääsi pihalle odottelemaan. Olin ostanut syötävää lounaaksi, joten söin eväitä.




Olin juuri asettunut istumaan varjoon, kun paikalle saapui edellisenä iltana tapaamani ranskalainen mies. Hän oli Bretagnesta ja aina välillä minulla oli vaikeuksia ymmärtää hänen puhettaan. Hän on viidettä kertaa caminolla ja tällä kertaa hän kävelee vain Espanjan rajalle.

Jo Le Puyssa näki paljon tekstiä luteiden torjunnasta. Giteissä, jotka pyrkivät torjumaan niiden leviämistä, pitää reput jättää niille varattuun tilaan. Makuusaliin saa viedä vain yöpymistä ja peseytymistä varten tarvittavat tavarat. Niitä varten saa korin. Montbonnet:n gitessä kaikki vuoteet oli suihkutettu torjunta-aineella. Minusta tämä torjunta on positiivista. Ihmettelen kuitenkin, mikä estää tuomasta luteita makuupussin mukana, jos se on 'saastunut'.

Myöhemmin iltapäivällä giteen saapui vielä yksi ranskalainen pariskunta. Söimme kaikki yhdessä illallista. Emäntämme puhui englantia ja pyysin häntä tulkkaamaan, kun meidän piti esittäytyä. Ilta meni seurustellessa. Wifiä eikä puhelinverkkoa ollut käytettävissä.

Koska Monistroliin oli lyhyt matka, en pitänyt mitään kiirettä aamulla. Aamu oli yllättävän viileä ja puin ohuen takin päälle. Kävellessä pidin takkia auki, mutta kun pysähdyin kahville, oli pakko sulkea vetoketju.



Oli todella mukava kulkea omassa rauhassa. Muita vaeltajia ei matkan varrella näkynyt. Vähän ennen Rocheguden kappelia kohtasin vanhemman pariskunnan. He olivat menossa katsomaan kappelia. Kappeli oli korkealla kalliolla ja vielä korkeammalla oli linnan rauniot. Kun menin sisään kappeliin, pariskunta lähti kiipeämään kohti raunioita. Kallio oli niin jyrkkä, että minulle ei tullut mieleenkään yrittää kiivetä perässä. En tiedä onnistuivatko he pääsemään ylös asti. Siinä vaiheessa kun tein lähtöä, he luovuttivat yhdestä kohdasta ylös yrittämisen ja etsivät helpompaa kohtaa.


Vähän kappelilta lähdön jälkeen alkoi laskeutuminen laaksoon. Polku oli paikoin vaikeakulkuinen. Oli paljon irtokiviä ja välillä joutui todella etsimään paikkaa, johon voisi astua. Pientä helpotusta toi pätkät, jotka kuljettiin maantiellä.


Monistrol on jakautunut tavallaan kahtia Allier-joen rannoille. Gite, jossa yövyin, sijaitsi rinteessä. Siinä vaiheessa, kun kiipesin sinne, tuntui ettei jaloissa ollut enää puhtia jäljellä. Saavuin paikalle paria tuntia ennen giten aukeamista. Löysin puutarhasta mukavan paikan ja nautin eväitäni lounaaksi. Sain juuri syötyä, kun paikan isäntä saapui päästämään minut sisään. Pääsin valitsemaan petini. Huoneessa oli kaksi kerrossänkyä ja isäntä kertoi, että huoneeseen oli tulossa kaksi muuta naista. Naisten lisäksi giteen tulivat myös edellisenä yönä Montbonnet:ssa yöpyneet vaeltajat.





Illallisella keskustelu käytiin jälleen ranskaksi. Minulla oli vaikeuksia seurata keskustelua. Kaikki olivat eri puolilta Ranskaa ja osa puhui murteella. Keskityin nauttimaan ruoasta ja illallisen jälkeen vetäydyin kirjoittamaan blogiani. On pakko yrittää käyttää jokainen tilaisuus hyväksi. Wlan on harvinaista herkkua ja oma pyhelinverkkokaan ei toimi läheskään joka päivä. Saa nähdä, koska pystyn lataamaan valokuvia.

Minä olin viimeinen, joka meni nukkumaan. Uni tuli välittömästi, kun laskin pään tyynylle.

5 kommenttia:

  1. Seuraan edelleen matkaasi vähintään kerran viikossa. Ihana lukea blogiasi😀 Ihanaa Juhannusta täältä Päijänteen rannalta Padasjoella. Lämpöä hädintuskin +10😭

    VastaaPoista
  2. Seuraan edelleen matkaasi vähintään kerran viikossa. Ihana lukea blogiasi😀 Ihanaa Juhannusta täältä Päijänteen rannalta Padasjoella. Lämpöä hädintuskin +10😭

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirre! Täällä juhannusta juhlitaan vasta tänään. Matkalla näkyi useampi koottu kokko, mutta polttamista en pääse seuraamaan. Toivottavasti sää lämpiää sielläkin pian. Koitan lähettää täältä vähän lämpöä sinne.

      Poista
  3. Kiitos parista hienosta päivästä seurassasi. Aloitin lukea blogiasi lähtösi aikoihin, mutta jostain syystä unohdin seurata Sinua. Eilen ja tänään otin välimatkasi kiinni. Kirjoitat eleettömästi ja hienovaraisesti, mutta kuitenkin erittäin kiinnostavasti. Olen eläkkeellä ja yhdeltä koulutukseltani psykoterapeutti. Minua kiinnostaa sisäisen puheen muuttuminen pitkällä vaelluksella. Itsellä on kokemuksia hiihtovaelluksilta niihin aikoihin kun työ vielä stressasi minua. Yleensä ensimmäiset päivät olivat aika myrskyisiä ja yöt unien myötä myös, mutta vähitellen sisäinen elämä rauhoittui ja matka kulki tietynlaisessa rauhan tilassa. Ihmettelen miten tämä tila kestää ja tulevatko sisäsäiset "demonit" kurkistelemaan ajoittain syvältäkin alitujunnasta. Itsellä joskus on käynyt niin, mutta sitten ne ovat hävinneet ehkä lopullisesti. Nyt en päästä enää Sinua kovinkaan pitkälle karkuun vaan seuraan lähituntumasssa. Hyvää matkaa! Hannu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannu kommentistasi! Minun piti oikein pysähtyä miettimään, miten omalle sisäiselle puheelleni on tapahtunut. Alussa, kun kävelin aivan yksin, sitä oli enemmän ja se liittyi enimmäkseen epävarmuuteen, kuinka selviän vaelluksesta. Olen tietoisesti pyrkinyt olemaan läsnä kulloisessakin hetkessä, mikä on tavallaan vähentänyt sisäistä puhetta. Kolmen kuukauden vaellus on irrottanut minut jokseenkin täysin normaalista arjesta. Nykyisin saatan käydä itseni kanssa keskustelua johonkin menneeseen tai vasta kotoa kuulemaani tapahtumaan liittyen ehkä kerran pari viikossa. Olen huomannut, että sisäinen puheeni on myös vaihtanut kieltä. Useimmiten keskustelen itseni kanssa englanniksi tai yritän käyttää jopa ranskaa. Tällöin aihe liittyy johonkin juuri tapahtuneeseen. Vaikka enimmäkseen mieli on rauhallinen, on päiviä jolloin tunteet nousevat todella pintaan. Silloin itku on herkässä, milloin kiitollisuudesta, ikävästä, turhautuneisuudesta, väsymyksestä tai jopa ilosta.

      Poista