Due to the cold night and morning we were ready to leave at 6:30. I had washed my socks when we arrived to the camping place. They were still wet. So I had to find a way to hang them to my backpack to dry.
We had our first stop at a pic-nic place. I didn't eat much before we left the campingsite, so I was hungry after couple of hours walk. I finished all the food I had in my pack. The guidebook promised shops and bars for the villages we were going to pass. So I wasn't worried.
After Cluny the way descriptions in the guidebook had been different from the actual trail several times. They have probably changed way the trail goes. Sometimes I feel that the new trail is longer just because they want the pilgrims to see something, the locals think is interesting. That happened again just before arrived to Montverdun. We saw Pic de Montverdun (monastery on a hill) as described in guidebook. Then we should have arrived to the village in few minutes. But no, first the trail went past a castle and then through the woods over a new bridge and finally it made us climb the hill where the monastery is. I was really angry at that point as day was really hot and I had no more water left.
Montverdun:ssä kysyimme paikalliselta naiselta ruokakauppaa. Hän sanoi että kylässä on leipomo, josta voi ostaa myös jotain ruokaa. Löysimme leipomon ja ostimme pizzat sekä täytetyt patongit. Ostin juomaksi kylmäkaapista tuoremehua ja ison pullon vettä. Myymälässä ollut rouva oli ystävällinen ja päästi meidät leipomon yhteydessä olevan talonsa pihalle istumaan ja syömään.
Meillä oli lounastauon jälkeen vielä melkein 12 km käveltävää, eikä meillä ollut varmuutta majapaikasta. Olin aiemmin päivällä soittanut mairie:in kysyäkseni, olisiko kunnallisessa gitessä tilaa. Puhelu ohjautui vastaajaan ja ymmärsin, että ketään ei olisi paikalla. Ennen Champdieu:tä oli yksi kylä, jossa oppaan mukaan oli baari. Suunnittelimme pitävämme siellä tauon ja selvittävämme majoituksen. Vaihtoehtoja oli useampia.
Saavuimme kylään ja etsimme baaria. Näimme paikallisen miehen ja Wim kysyi häneltä neuvoa. Saimme kuulla, että baari oli lopettanut jo muutama vuosi sitten. Lähin baari olisi löytynyt 4 km päästä reittimme ulkopuolelta. Löysimme varjoisen paikan mairien seinustalla ja istuimme maahan.
Wim:n jalkoja särki ja jouduin vähän suostuttelemaan häntä, että hän kokeilisi mobilat-geeliäni. Kun pohdimme majoitusta, ehdotin että Wim kuuntelisi mairien vastaajan viestin, josko siinä olisi sittenkin toinen numero, johon voisimme soittaa. Yllätykseksi numerosta vastattiin tällä kertaa. Gite oli vapaa ja saimme ohjeet koputella mairien oveen. Toimisto oli suljettu yleisöltä.
Halusimme molemmat päästä suihkuun ja lepäämään, joten lähdimme heti liikkeelle ja etenimme niin reippaasti kuin kykenimme. Meille meinasi käydä samoin kuin aiemmin Montverdun:ssa. Reitti ohjasi jollekin luontopolun tapaiselle, kun opas ohjasi tietä pitkin eteenpäin. Seurasimme tällä kertaa opasta ja löysimme helposti perille.
Saimme avaimet ja ohjeet, mihin ne pitäisi palauttaa aamulla. Rouva tuli vielä opastamaan meitä gitelle. Samalla hän neuvoi, missä ruokakauppa oli.
Gite ei ollut mikään pyhiinvaeltajille tarkoitettu yösija vaan pikemminkin loma-asunto. Talossa oli kaksi kerrosta. Alakerrassa oli oleskelutila ja täysin varusteltu avokeittiö. Ilokseni wc:stä löytyi pesukone. Huoneesta pääsi pienelle pihalle ja käytettävissä oli jopa lepotuolit. Yläkerrassa oli kaksi kolmen hengen huonetta ja kylpyhuone. Oli ihanaa saada jälleen oma huone ja paljon tilaa.
Jätimme pesukoneen hommiin, kun lähdimme kauppaan. Ostimme tarvikkeet pastaa varten sekä suklaamoussea ja kirsikoita jälkiruoaksi. Wim hoiti kokkauksen ja minulle jäi pöydän kattaminen sekä pyykeistä huolehtiminen.
Ruokailun aikana keskustelimme jälleen, kuinka paljon vaihtelee, mitä samalla rahalla milloinkin saa. St Mauricessa saimme ihan mukavan kerrossänkymajoituksen 14,30€. Pommiers:ssa Wim maksoi 14,70€ oikeudesta pystyttää telttansa leirintäalueelle. Minä sain samalla rahalla vuokrateltan patjoineen. Nyt me onnelliset saimme koko ihanan talon käyttöömme 16€.
Illallisen jälkeen Wim vetäytyi nukkumaan. Minä jäin vielä alakertaan puhumaan videopuhelua kotiin. Lopuksi keräsin puhtaat kuivat vaatteet telineeltä ja menin tyytyväisenä yöpuulle. Meitä odotti jälleen pitkä päivä nousuineen vuorelle.
(Toivottavasti tämän julkaisu onnistuu tällä kertaa. Jouduin aloittamaan kirjouttamisen nyt melkein alusta, kun yhteys katkesi toissailtana ukkosen vuoksi. Eilen emäntäni ei saanut wlan:ia toimimaan ollenkaan. Kuvat seuraavat sitten joskus.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti