We left Anna and Bernt sleeping when we left. First we had to descend and then naturally climb up again. We stopped for a coffee in a small village. There was sort of a shop in the bar, but we weren't able to find anything for lunch. According to the guidebook there was going to be only another bar on the way. I said to Wim that the information is four years old in the book and I think that we would get a lunch. We arrived to the village at noon and we saw the sign 'auberge'. We were so happy! And what a lunch it was. Salad fruit de mer as a starter, lasagne as main course, cheese and tarte apricot as dessert. Also water, wine and coffee were included. I just love these menu de jour -places. The food is always delicious even when it's simple.
Ruokailun jälkeen siirryimme istumaan terassille. Siinä vierähti melkoisesti aikaa. Ihmettelimme, mikseivät Anna ja Bernt saaneet meitä kiinni. Olimme jo illalla puhuneet, että yöpyisimme kaikki Pommiers:n leirintäalueella. Annalla ja Bernt:llä on myös teltta mukanaan kuten Wim:llä. Leirintäalueella oli myös asuntovaunu vuokrausta, joten minullekin olisi paikka.
Kävelimme kaikessa rauhassa nauttien päivästä ja reitistä. Saavuimme Pommiers:iin joskus neljän jälkeen. Pysähdyimme kylän kirkolla. Halusin nähdä siellä olevan St Jakobin patsaan. Kirkko oli hyvin hämärä. Löysin patsaan lopulta alttarin vasemmalta puolelta. Sillä aikaa, kun minä etsin patsasta, kirkkoon oli tullut kaksi ranskalaista naista ja yksi mies. He olivat jututtamassa Wim:iä. Minäkin jouduin kertomaan omasta vaelluksestani, vaikka yritin olla hiljaa. Lopulta pääsimme jatkamaan matkaa "Bon courage" -toivotusten saattelemana. Kävelimme kylän läpi. Vihdoin leirintäalue löytyi kylän reunalta, roomalaisen sillan jäänteiden läheltä.
Menimme leirintäalueen vastaanottoon ja Wim otti ensin itselleen telttapaikan. Kun oli minun vuoroni, kerroin että tarvitsisin vuoteen. Sain vastaukseksi, että he voivat vuokrata minulle teltan. Kun kysyin asuntovaunua, kävi ilmi, että heillä on vain yksi ja se oli vuokrattu kahdelle saksalaiselle pyhiinvaeltajalle. Anna ja Bernt olivat ohittaneet meidät jossain vaiheessa ja päättäneet yöpyä vaunussa. Eli yöpyisin teltassa. Seuraavaksi piti saada makuualusta. Ilokseni teltasta löytyi ihan kunnon paksu ilmapatja. Minulla ei ole mukana makuupussia, mutta uskoin pärjääväni kahdella silkkipussilla, kun pukisin tarpeeksi päälleni.
Leirintäalueen vieressä oli rantaravintolan näköinen kuppila. Menimme sinne porukalla syömään. Omistaja oli englantilainen ja oli tosi mukava kuunnella hänen brittiaksenttiaan. Ruokakin oli hyvää.
Auringon painuessa mailleen, ilta viileni ja oli pakko hakea pitkähihaista päälle. Taivas oli pilvetön ja minua huolestutti, kuinka kylmä yöstä tulisi. Anna oli ihana ja lainasi minulle makuupussinsa. Kun kömmin telttaan, laitoin omat silkkipussini makuupussin sisään. Jätin fleecetakin päälle ja puin villasukat jalkaan. Olo oli oikein mukava, vaikka en saanut suljettua makuupussia ylös asti. Anna on kokoa S ja minä lähempänä XL.
Ehdin nukkua useamman tunnin ennen, kuin heräsin kylmään. Koitin keksiä tapaa käpertyä pussiin niin, etten palelisi. Nukuin joten kuten melkein viiteen asti, mutta sitten oli pakko nousta ylös. Löysin hieman lämpimämmän paikan pyykinpesutilasta. Rahtasin kaikki tavarani sinne ja aloitin pakkaamisen. Kylmä ajoi Wim:nkin ylös ja olimme harvinaisen aikaisin valmiita aloittamaan seuraavan päivän vaelluksen.
JK. Meinasi kokonaan unohtua päivän tärkein tapahtuma: ohitin kyltin, jonka mukaan Santiagoon olisi 1750 km. Jos luotan siihen, olen kävellyt yli puolet 3500 km matkastani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti