14.-15.6.2017 Le Puy
I had the breakfast with my hostess. She asked so many questions about my walk. I could hardly answer to them. My plan was to visit the town and do some shopping. I had agreed to meet a Finnish lady, who lives here, on Thursday.
Päätin aloittaa kiipeämällä Saint Michelin kappeliin, joka on korkealla kalliolla. Sinne päästäkseni minun piti ensin kiivetä katedraalin juurelle ja sitten laskeutua viereiseen kylään. Kappelille piti kiivetä reilusti yli 200 porrasta. Kun nousin portaita, ohitseni meni mies. Hän oli sisällä kappelissa, kun saavuin sinne. Juttelimme hetken ja hän kertoi olevansa ranskalainen ja asuvansa Kaliforniassa. Hän oli käymässä Ranskassa ikävissä perheasioissa. Kappelin alttarin toisella puolella on syvennys. Menin tutustumaan siihen. Siellä ollessani kappelissa alkoi soida huilun ääni. Kappale oli tuttu, mutta en keksinyt, mikä se oli. Se oli todella kaunista, enkä pystynyt pidättelemään kyyneleitä. En tiedä kuinka, mutta jotenkin tämä ranskalainen mies sai huilun äänen aikaan.
Rouva, jonka luona yövyin, oli neuvonut, mistä löytäisin urheiluliikkeen. Päätin yrittää löytää liikkeen nousematta yläkaupunkiin. Se ei onnistunut ensimmäisellä yrittämällä, vaan jouduin kaivamaan kartan esille. Liike oli aika pieni, mutta löysin sieltä uudet housut ja sukat. Ilokseni minulle sopi aiempaa pienemmät housut. En tiedä olenko laihtunut vai onko kävely vain muokannut minua uuteen muotoon.
Palasin välillä huoneeseeni. Sain verkkoyhteyden ja näin, että Sarah oli yrittänyt tavoittaa minua. Kysyin, olisiko hän lähtenyt lounaalle. Odottelin vastausta jonkin aikaa ja laitoin viestiä, että lähden liikkeelle.
Löysin mukavan lounaspaikan ja söin jälleen kerran hyvin. Lounaan jälkeen kävin uudelleen katedraalissa ja sen jälkeen menin tutustumaan Caminosta kertovaan näyttelyyn. Näyttely oli todella mielenkiintoinen. Se oli kokonaan ranskaksi, joten en ymmärtänyt ihan kaikkea.
Kun olin palaamassa huoneeseeni, alkoi sataa. Illaksi oli luvattu todella kovaa ukkosta. Nyt ehti jo jyrähtää muutaman kerran. Sarah:n ja minun viestit menivät ristiin. Nyt sovimme, että näemme pyhiinvaeltajien tapaamisessa Le Caminossa.
Kun saavuin Le Caminoon, olivat sekä Sarah että Wim siellä. Wim kertoi, että poliisi oli tullut aamulla leirintäalueelle varoittamaan ukkosmyrskystä. Hän oli siirtynyt seuraavaksi yöksi hostelliin. Sarah tiesi kertoa, että Anna ja Bernt olivat myös saapuneet kaupunkiin. Vaihdoimme paikkaa ja jäimme odottelemaan heitä. Kun olimme kaikki koolla, jätettiin jälleen hyvästit puolin ja toisin. Tuntui haikealta ajatella, etten näkisi enää muita kuin ehkä Sarah:n.
Palasin vielä kertaalleen kaupungille, kun ilta pimeni. Ukkosmyrsky ei lopulta tullutkaan ja pääsin katsomaan rakennuksiin heijastettua valoshow:tä. Oli vaikuttavan näköistä.
Torstaiaamuna nautimme aamiaisen parvekkeella. Rouvan ystävä oli saapunut kylään. Jotenkin he sopivat, että tämä tulisi perjantainakin ja lähtisi kanssani messuun.
Minä lähdin tapaamaan Marjaa hänen kotiinsa. Oli todella mukava tavata hänet ja puhua suomea. Marja on asunut Ranskassa jo pitkään ja hän osasi kertoa paljon mielenkiintoisia asioita. Marja tarjosi minulle lounasta ja olin todella otettu ja onnellinen, kun hän tarjosi minulle Suomesta tuomaansa jälkiuunileipää. Se maistui taivaalliselta! Minulla oli ilo tavata myös Martine, joka tuli lounaalle kotiin. Kuumasta ilmasta huolimatta, lähdimme kävelylle. Kun kävelimme kohti Genevestä tulevasta reitistä kertovaa infotaulua, vastaamme tuli reittiä pitkin nuori mies. Hänellä oli pieni reppu ja kitara. Palasimme supermarketin kautta takaisin Marjan kotitalon luo. Oli ollut todella mukava tapaaminen ja palasin hyvillä mielin huoneeseeni.
Illansuussa kävin vielä pyhiinvaeltajien tapaamisessa. Nyt tapasin henkilöitä, jotka olivat lähdössä vaellukselle yhtä aikaa kanssani. Suurin osa oli ranskalaisia.
Pakkasin kaiken valmiiksi ja menin aikaisin nukkumaan. Edessä oli aikainen herätys, jotta ehtisin messuun seitsemäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti