I left early without any breakfast. The morning was cool. For a while I even thought if I should put my coat on. The trail went first down but then started the ascent. It was 6,5 km to the next village and there were only few hundred metres of flat path. Path went most of the time in the woods. So there was nice shade available. Not that it would have helped me not to sweat.
I had my breakfast in the woods. There was one of these "towers" for bird watching or hunting. This one was so low that I didn't have to climb on it.
Reitti oli merkitty tosi hyvin yhtä kohtaa lukuun ottamatta. Tulin metsästä avoimelle paikalle. Leveämpi polku kääntyi vasemmalle ja toinen kapeampi jatkoi ikään suoraan eteenpäin. Simpukkamerkkejä ei näkynyt missään. Opaskirjan mukaan piti mennä oikealle, kun tullaan ulos metsästä. Menin siis suoraan. Polku oli kasvanut käytännössä umpeen ja laskeutui alas. Kun opasteita ei edelleenkään näkynyt, käännyin takaisin. Menin seuraavaksi toiseen suuntaan pari sataa metriä. Ei opasteita. Käännyin taas takaisin. Päätin palata edelliselle simpukalle asti. Ehkä olin epähuomiossa ohittanut jonkun polun. Sain laskeutua melkoisen matkan ennen kuin löysin opasteen. Sitten käännyin taas ympäri ja kiipesin jälleen takaisin. Matkalla ei ollut mitään käännöstä mihinkään. Menin uudelleen vasemmalle leveämpää polkua ja tällä kertaa jatkoin pidemmälle. Lopulta tulin uuteen risteykseen ja sieltä löytyi oikealle opastava simpukka. Olin helpottunut. Olin jo hetken ajatellut, että jään paikalleni odottamaan muita vaeltajia. Sitten muistin, että illalla käytiin vilkas keskustelu oikotiestä. Ehkä olin ainoa, joka kulki varsinaista reittiä. Ylämäen ja harhailun ansiosta sain kulumaan 2,5 h tähän ensimmäiseen etappiin.
Kun olin löytänyt takaisin reitille, kaikki oli hyvin. Maisemat olivat upeita. Aurinko paistoi, mutta ei ollut kuuma. Vähän kylän jälkeen löysin paikan, jossa oli hyvä pitää taukoa.
Seuraavaan kylään reitti kulki enimmäkseen alamäkeen. Polku oli heinikkoa. Sitä oli helppo kulkea. Heinät olivat tosin märkiä, joten housuni kastuivat polveen asti. Ennen kylää, St-Jacques-des-Arretes, oli piknik-pöytä. Sen ääressä söin päivän toisen aamupalan. Sarah kyseli tekstiviestillä, missä olin. Hän oli kävellyt oikotietä ja oli jo perillä.
Reitti jatkui suoraan alaspäin. Tien vieressä oli kyltti, että tie on suljettu. Ajattelin että se koskee vain autoja. Laskeuduin jyrkkää tietä todetakseni että tie oli todella suljettu esteillä. Alhaalla oli ohje mennä vasemmalle. Polku meni tietysti ylös tielle. Ennen tietä oli neljä todella korkeaa askelmaa. Reppu meinasi kaataa minut kahdesti selälleni. Siinä oli kaidekin, mutta kaiteesta ei voinut nokkosten takia ottaa tukea. Kun olin vihdoin tiellä, näin että piknik-pöytä oli n. 30 m päässä.
Opaskirjassa oli kuva kylän kirkossa olevasta maalauksesta. Menin kirkkoon. Siellä oli useita maalauksia, mutten nähnyt kirjassa olevaa. Illalla kuulin, että se oli alttarin sivussa. Kirkossa oli ilmoitus, että paikallisesta ravintolasta saa leiman. Menin sinne kahville. Siellä työskennellyt rouva ja asiakkaana ollut mies olivat kovin kiinnostuneita vaelluksestani.
Loppumatkaan mahtui edelleen mäkiä. Ouroux:n kylässä oli pieni kauppa. Kävin siellä täydentämässä eväsvarastoani. Sitten alkoi viimeinen 100 m nousu majapaikkaan. Yhteismajoitus oli valtavassa vanhassa talossa. Koska huoneita oli paljon, saimme kaikki omat huoneet. Pihapiirissä oli myös linna. Sielläkin olisi voinut majoittua.
Kävin suihkussa ja pesin pyykit. Melkein heti, kun olin saanut pyykit ulos kuivumaan, alkoi jyristä. Taivas oli vielä aivan sininen. Pian alkoi kertyä tummia pilviä. Wim saapui juuri kun sade alkoi. Heinz ja Jup tulivat vajaata tuntia myöhemmin märkinä.
Illalla istuimme keittiön pöydän ääressä ja söimme omistajan laittamaan aterian: tonnikalasalaattia, kanaa ja riisiä, juustoja sekä omenapiirakkaa. Oli jälleen kerran todella hyvää.
Wim:llä oli ollut vaikeuksia päivän aikana. Hän on vasta toipumassa todella vakavasta onnettomuudesta ja voi aina välillä vähän huonommin. Sovimme, että kävelemme yhdessä, koska edessä oli nousu 1000 metriin.
Menin hyvillä mielin nukkumaan. Takana oli jälleen yksi hyvä päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti