Sarah was up already before me, but she decided to wait for me. Also Valdemar woke up. He said that he is ok, but I wasn't so sure about it, especially when he said he would have a rest day. We said goodbyes as he was going home from Le Puy.
First we had to ascend to the top of the mountain and after that we descended to Usson-en-Forez. Though Usson is only 200 m lower we had to descend almost 500 m as we also climbed few hills on the way. As we left quite early the weather was nice. I had decided to walk my own pace. So Sarah had to adjust hers.
In a village before Usson-en-Forez I saw a young man washing a paintbrush. I greeted him and continued forward. Then I heard him to ask if I am from Finland. I turnet around and said: yes. Then he asked where I live. And was I surprised when he told that he has been in Kerava. He competes in orientation and he has a Finnish friend whose parents live in Kerava. He even told me the name of the friend but I don't know him. When I went on for the second time he shouted in clear Finnish "hyvää matkaa". He had made my day already in the morning.
Usson-en-Forez:ssa kävimme ensin supermarketissa. Sitten pysähdyimme leipomossa ostamassa eclairet. Niiden kanssa menimme baariin kahville. Kaupungissa oli markkinat. Sarah osti itselleen shortsit.
Päivä oli jo pitkällä, kun jatkoimme matkaa. Reitti seurasi vanhoja roomalaisteitä. Maasto oli mäkistä ja aurinko porotti kuumasti. Minun oli pakko säännöstellä vettä, jotta sitä riittäisi koko päiväksi.
Majapaikkamme oli sivussa reitiltä. Olin aivan loppu, kun näimme kyltin, jonka mukaan sinne oli 35 minuutin matka. Istahdin samantien tielle. Minun oli pakko saada tauko ja syödä jotain. Kaivoin repusta ostamani savustetun kalkkunan siivut ja jaoin ne Sarah:n kanssa.
Tauon jälkeen etenin varjosta varjoon. Niitä olisi saanut olla tiheämmin. Lopulta saavuimme kylään. Kylässä oli kirpputori. Ehdimme jo kävellä giten ohi, joten jouduimme palaamaan takaisin päin.
Pääsimme sisään ja saimme valita huoneen. Omistaja halusi, että jaamme huoneen. Söimme lounasta ja Sarah rupesi nukkumaan. Minä kävin suihkussa ja pesin pyykit. Vein pyykit pihalle kuivumaan ja näin, kun Wim saapui. Myöhemmin saapui vielä kaksi saksalaista naista ja kaksi ranskalaista miestä sekä Anna ja Bernt.
Menimme Wim:n kanssa kylän ainoaan baariin oluelle. Hetken kuluttua kaksi paikallista nuorta miestä tuli juttelemaan kanssamme. He olivat todella ylpeitä kylästään ja halusivat esitellä meille kylän kirkon. Kirkossa oli aikanaan ollut tosi hienoja freskoja. Pääsimme tutustumaan myös kellotapuliin. Sinne vei niin jyrkät tikkaat, etten uskaltanut mennä ihan perille asti. Näin kuitenkin kellot ja miten niitä soitettiin. Kierroksen päätteeksi toinen miehistä halusi välttämättä tarjota meille oluet.
Saimme illallisen gitessä. Saksalaiset naiset eivät puhuneet kuin saksaa ja ranskalaiset miehet puolestaan vain ranskaa. Ihmettelin jälleen kerran, kuinka ystävällinen Wim on kaikkia kohtaan. Pyytämättä hän rupesi tulkkaamaan keskustelua molempiin suuntiin. Minulle saksan ja ranskan puhuminen otti koville. Kun minun piti kysyä jotain sanaa ranskan sanaa Wim:ltä, puhuin hänelle suomea.
Toinen ranskalainen mies sanoi, että olemme kävelleet hänen talonsa ohi. Oli helppo paikallistaa talo, sillä se oli edellisenä päivänä ohittamiemme välimatkaviitojen vieressä Le Pont:ssa.
Illallisen jälkeen yritin ottaa videopuhelun kotiin, mutta verkko pätki koko ajan. Onnistuin sentään viestittelemään hetken. Sen jälkeen siirryinkin jo yöpuulle. Sarah oli olettanut, että kävelisimme jälleen yhdessä. Hän oli selvästi pettynyt, kun sanoin jääväni aamiaiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti