We could make our own breakfast in the morning. So I got up already at five and I was ready to leave at six. The Australian couple came for the breakfast just when I was leaving. They asked where I was going to stay. I told them and they said that they might come there too. They had to walk quite long days as they had agreed to meet their daughter in Aubrack.
It was great to start the walk so early in the morning. The sun was just rising and the light was really beautiful. The weather was cool and that made the walk even more enjoyable.
On jännää, miten hyvin nukutun yön jälkeen kaikki näyttää ympärillä kauniilta ja kiinnitän huomiota pieniin yksityiskohtiin. Jopa hymyilin itsekseni, kun kaikki tuntui olevan kohdallaan tänä aamuna.
Olen varmaan aiemminkin kirjoittanut, että on hienoa, kun maisemat ja luonto ovat joka päivä erilaisia. Nytkin tien varressa ja niityillä kukki sellaisia kukkia, joita en vielä ollut matkallani nähnyt. Orvokkeja oli paljon ja monissa eri väreissä. Metsässä ihmettelin, kun oli laajoja alueita mustikanvarpuja, mutta en nähnyt yhtään raakiletta. Myöhemmin kun otin asian esille australialaisten kanssa, sain kuulla, että ne eivät olleet vielä edes kukkineet.
Montbrison:ssa oli illallisella keskustelua erilaisista nautaroduista. Erityisesti minulle jäi mieleen, että aubracklaisella rodulla on kuin kajal-viivat silmien ympärillä ja että ne ovat käytökseltään vähän arvaamattomia. Niinpä minä tuijottelin jo toista päivää laitumella olevia lehmiä ja odotin näkeväni meikatut märehtijät.
Aamun oma rauha päättyi, kun saavuin opaskirjojen etappikohteeseen. Siellä oli iso gite ja vaeltajat tekivät juuri lähtöä. Ajattelin, että suurin massa ehtisi mennä menojaan, jos pitäisin kahvitauon. Väkeä lähti kuitenkin koko taukoni ajan ja koska kävely sujui hyvin, huomasin ohittavani muita jatkuvasti. Yksi ranskalainen nainen ihmetteli kovasti vauhtinani ja sanoin hänelle, että yritän kävellä aamupäivällä suurimman osan matkasta, koska iltapäivällä on liian kuumaa minulle.
Vähän matkan päästä kaksi miestä, jotka olin nähnyt jo Le Puyssa pyhiinvaeltajien tapaamisessa, pysäyttivät minut. Yllätyksekseni toinen heistä puhui nyt englantia. He olivat tulossa samaan giteen, jossa olin suunnitellut yöpyväni. Kuljin heidän kanssaan hetken St Roch:n kappelille. Sitten jatkoin omaa vauhtinani eteenpäin.
Yhdentoista maissa saavuin pikkukaupunkiin. Siellä soitin varauksen giteen, kävin kahvilla ja kaupassa ostamassa evästä. Heti kaupungin ulkopuolella oli puisto, jossa oli penkkejä puiden varjossa. Oli vähän aikaista syödä lounasta, mutta päätin kuitenkin pysähtyä siellä.
Pitkähkön tauon jälkeen jatkoin matkaa. Reitti lähti jälleen nousemaan. Onneksi sain kulkea suuren osan matkasta metsässä ja puiden reunustamia teitä pitkin. Kulkemieni askelten perusteella minun olisi pitänyt olla jo perillä, mutta tietä vain riitti ja riitti. Tuntui, etten ollut nähnyt pitkään aikaan yhtään reittimerkkiä. Epäilin kulkeneeni harhaan. Lopulta näin reittimerkin ja huokaisin helpotuksesta. Vaikka kävely sujuikin melko vaivattomasti, pelkkä ajatuskin ylimääräisistä kilometreistä 30 km kohdalla tuntuu musertavalta.
Pian näin kylän alapuolellani. Sinne oli tosi jyrkkä laskeutuminen sadeveden syömää uomaa pitkin. Jalat olivat siinä vaiheessa jo omasta mielestään antaneet kaikkensa. Niinpä yhdessä kohdassa lihasjännitys petti ja jouduin ottamaan juoksuaskelia. Oli aivan lähellä, etten vaistomaisesti ottanut tukea polun vieressä olevasta aidasta pysähtyäkseni. Siitä olisi syntynyt rumaa jälkeä, koska aita oli oli piikkilankaa. Pääsin kuitenkin alas ehjin nahoin.
Gite oli kylän laidalla. Menin sisään ja minulle osoitettiin sänky isosta huoneesta heti oven vierestä. Laskin, että huoneessa oli kuusi sänkyä ja kaksi kerrossänkyä. Huone täyttyi iltapäivän mittaan. Gitessä oli myös pari muuta makuusalia sekä kahden hengen huoneita.
Illallisella väkeä riitti kahteen pitkään pöytään. Istuin kahden amerikkalaisen naisen välissä ja australialainen nainen oli minua vastapäätä. Niinpä minulla oli mukavaa juttuseuraa. Australialaisen naisen vieressä istui vielä ranskalainen nainen. Hän jäi vähän paitsioon, kun keskustelimme englanniksi. Ruoka oli jälleen hyvää. Pääruokana oli tällä kertaa villisikaa.
En oikein osannut päättää, olinko samaa mieltä muiden kanssa, että giten isäntä oli tyly ja epäkohtelias. Minusta hänellä oli vähän erikoinen tapa laskea leikkiä. On toki mahdollista, että hän huumorin varjolla oli tyly. Ainakin aiheesta riitti keskustelua useammaksi illaksi.
Huoneemme oli tosi kuuma. Isossa tilassa oli vain parvekkeen ovi, jonka saattoi avata. Tuntui, että ilma ei kiertänyt yhtään. Kun kuumuuteen lisäsi useammalta suunnalta kuuluneen kuorsauksen ja oven kolahdukset väen käydessä vessassa, oli unensaannin kanssa haasteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti