Kaupungista lähdettäessä oli mahdollista valita kahdesta eri reittivaihtoehdosta. Me valitsimme kanavaa seuraavan vaihtoehdon. Kanava alkoi (tai päättyi) Medina de Riosecosta. Sulkuja ei ollut meidän kulkemallamme matkalla, sillä maasto oli aivan tasaista. Kanavan ympäristön eläimistä kertova infotaulu lupaili paljon lintuja, mutta emme nähneet ainuttakaan. Vedenpinnan yläpuolella leijaili usvaa kuten pelloillakin. Tyttäreni kaivoi takin repusta. Minusta aamu oli ihanan vilpoisa.
Kävelimme kolmestaan välillä jutellen ja välillä ääneti. Kun sveitsiläistä ei alkanut näkyä, englantilainen totesi hieman kitkerästi, että tämä oli aivan varmasti jäänyt kahville siihen avoimeen baariin. Oikeassahan hän oli. Sveitsiläinen saavutti meidät juuri kun olimme kääntymässä pois kanavalta. Infotaulun mukaan kanavaa pitkin oli 6,59 km Medina de Riosecoon. Infotaulusta kävi myös ilmi, että kanavassa oli myös sulkuja.
Englantilaisen tunnelmat eivät nousseet, kun 12 km kävelyn jälkeen saavuimme ensimmäiseen kylään ja kuulimme ainoan baarin aukeavan vasta puolilta päivin. Pidimme vain lyhyen juomatauon ja jatkoimme matkaa. Varmistelin, että tyttäreni jaksaa ilman lepoa ja hän vakuutteli olevansa ok. Jouduimme kävelemään hetken maantien reunaa, mutta sitten oikotiemme erkani reitistä. Olin hieman yllättynyt, kun englantilainen ilmoitti jatkavansa varsinaista reittiä. Ilmeisesti hänen kahvihammastaan kolotti niin pahasti, että hän oli valmis kävelemään ylimääräiset 3 km, koukatakseen yhden kylän kautta.
Vaikka etenimme sveitsiläisen näkökulmasta hitaasti, tyttäreni tuppasi jatkuvasti jäämään meistä jälkeen. Hän ei kuitenkaan myöntänyt, että tarvitsisi tauon. Minua hieman huvitti sveitsiläisen edellisen illan huolenpito oikotien käyttämisestä. Reitti nimittäin kulki kilometritolkulla yhtä ja samaa suoraa tietä, joka teki lopulta jyrkän käännöksen oikealle ja päättyi maantiehen. Tuskin olisimme kääntyneet väärään suuntaan maantietäkään, joka vei meidät suoraan Cuenca de Camposiin. Maantieosuudella tyttäreni vihdoin myönsi olevansa väsynyt. Tsemppasimme häntä, että kohta pidetään kunnon pitkä tauko.
Saimme hetken etsiä avointa baaria, mutta sitten tuli ystävällinen paikallinen rouva avuksi. Hän mainitsi vielä erikseen, että baarista saisi leimankin passiin. Kylläpä tuntuikin ihanalta istahtaa alas reilun 20 km kävelyn jälkeen. Kahvi ja perunamunakas maistuivat taivaalliselle. Olimme ehtineet istua ehkä vartin, kun englantilainen pyyhälsi paikalle. Hän oli kävellyt yksinään reipasta vauhtia. Olisiko vauhtia parantanut entisestään kahvin odotus? Hän ei nimittäin ollut saanut kahvia Moral de la Reinassakaan. Olin ihan himpun verran pahoillani, ettemme pysähtyneet aamulla avoimeen baariin.
Istuskelimme melkein tunnin baarin katetulla terassilla. Sitten jatkoimme matkaa. Vaikka tyttäreni näytti virkistyneen tauon aikana, huomasin pian, että miesten vauhti oli liikaa hänelle. Huikkasin miehille, että me otamme loppumatkan rauhallisesti ja tulemme omia aikojamme. Se oli oikea päätös, sillä aamupäivän vaellus ilman taukoja oli uuvuttanut tyttäreni. Eikä itsellänikään ollut mitään rauhallisempaa tahtia vastaan. Lämpötila oli jälleen kivunnut korkealle.
Kun saavuimme Villalón de Camposiin, miehet heiluttivat meille baarin terassilta. Liityimme seuraan ansaituille Aquariuksille. Meillä ei ollut mihinkään kiire, sillä albergue aukeaisi vasta reilun tunnin kuluttua. Kiinnitin huomiota pöytämme ohittavaan mieheen, jolla oli päällään t-paita, jossa oli camino-simpukan kuva. Hetken päästä hän palasikin luoksemme ja kysyi, olemmeko tulossa albergueen. Hän oli hospitalero ja hän lupasi tulla avaamaan meille ovet aivan pian. Kävelimme alberguelle. Kaupat olivat vielä auki, mutta emme tarvinneet iltapäiväksi mitään.
Albergue oli iso. Alakerran makuusalissa oli 14 paikkaa. Kun meitä oli vain neljä, asetuimme eri puolille salia "omaan rauhaan". Täällä oli ensimmäistä kertaa tällä caminolla samassa tilassa yksi wc-koppi ja 2 suihkukoppia. Alakerrassa oli myös iso oleskelutila sekä keittiö. Keittiö ei ollut vaeltajien käytössä. Hospitalero ystävällisesti kuitenkin osoitti meille yhden hyllyn jääkaapista, jos haluaisimme jotain kylmään. Pyykit sai pesukoneeseen ja pyykkinaru löytyi ulkoa. Yöpyminen maksoi 5 €/hlö. Albergue oli tosi hyvin hoidettu.
Hospitalero kertoi, että kaupungissa oli koko viikon kestävä fiesta. Tänä iltana Plaza Mayor:lla grillattaisiin sardiineja. Kun sveitsiläinen kysyi kaupoista, hospitalero sanoi supermarketin olevan auki koko päivän. Päätimme lähteä kauppaan sillä aikaa, kun pesukone huolehti pyykeistämme. Englantilainen jäi lepäämään. Kävelimme kaupungin läpi, mutta kaikki kaupat olivat kiinni. Supermarketin ovelta ei löytynyt tietoa aukioloajoista. Päätimme tehdä uuden yrityksen viiden jälkeen. Kun palasimme albergueen, pesukone oli jo pysähtynyt. Sillä aikaa, kun kaivoin pyykkipojat repusta, sveitsiläinen oli jo ehtinyt viedä vaatteemme ulos. Englantilainen oli kaivanut koneesta omat vaatteensa ja ripustanut ne kuivumaan. Jostain syystä tämä ärsytti sveitsiläistä, jonka mielestä englantilaisen olisi pitänyt ripustaa meidän kaikkien vaatteet narulle. On hassua, kuinka yleensä juuri pienet asiat alkavat ärsyttää meitä.
Miehet lähtivät takaisin baariin ja me jäimme tyttäreni kanssa albergueen lepäilemään. Vähän ennen viittä päätimme lähteä katsomaan, josko kaupat olisivat jo auki. Emme ehtineet kovinkaan pitkälle, kun sveitsiläinen jo hölkkäsi meitä vastaan. Hän selitti, että fiestan vuoksi kaupat eivät enää aukea ja ainoa avoin pikkukauppakin on sulkemassa viiden minuutin kuluttua. Hän lähti tyttäreni kanssa hölkkäämään takaisin kaupalle. Minä en jaksanut edes yrittää juosta varvassandaaleissani. Kauppa pidettiin auki sen aikaa, että saimme tehtyä ostoksemme. Olin tällä kertaa erittäin kiitollinen sveitsiläisen ystävällisyydestä ja huolehtivaisuudesta.
Illalla palasimme porukalla tutun baarin terassille. Englantilainen puhui useaan otteeseen sardiineista. Minä taisin olla ilonpilaaja, kun kerroin lukeneeni fiestan ohjelmasta, että sardiinitarjoilu oli tarkoitettu fiestan järjestelyihin osallistuneille. Hän sanoi, että hospitalero oli nimenomaan sanonut niiden olevan ilmaisia kaikille. Kuitenkin hän siirtyi myöhemmin kanssamme baariin sisälle syömään. Jälkiruoaksi ostimme sveitsiläisen kanssa jäätelötötteröt. Karhunvatukkajäätelö oli herkullista.
Meillä oli seuraavana päivänä edessä viimeinen varsinainen vaelluspäivä. Matkaa olisi lähes 30 km. Pakkasimme reppumme mahdollisimman valmiiksi, jotta pääsisimme aamulla nopeasti matkaan. Unta ei tänäkään iltana tarvinnut kauaa odotella.
Päivän askeleet yhteensä: 48 809, Polar Flow:n tulkitsemana 35,5 km
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti