Omien aamutoimieni jälkeen aloin herätellä tytärtäni. Tiedän, että hän ei ole aamunvirkku, mutta toisaalta hän kyllä onnistuu tarvittaessa selviämään työpaikalle 06:30 mennessä. Niinpä uskoin optimistisesti, että pääsemme liikkeelle puoli kahdeksan aikaan. Aamupalan kuittasimme mukanamme tuomillamme kaupan vauvanruokahyllystä löytyneillä smootheilla. Saimme hotellin respasta ensimmäiset leimat pyhiinvaelluspasseihimme sekä muistuksen juoda tarpeeksi helteellä. Ehkä minun pitäisi olla tyytyväinen, kun selvisimme hotellista ulos varttia yli kahdeksan.
Lähdimme suunnistamaan kohti metroasemaa. Löysimme helposti perille, mutta matkalippujen ostosta tuli heti ensimmäinen haaste. Tarjolla oli ainoastaan lippuautomaatteja. Ajattelin ottaa varman päälle ja valitsin kieleksi englannin. Siitä ei ollut paljoa apua, kun heti toisella näytöllä kieli vaihtui takaisin espanjaksi. Minulla kesti aikani tajuta, että pitää ostaa matkakortti, jolle sitten ladataan matkoja. Sitten piti tietää mitä metrolinjaa aiomme käyttää, jotta sai oikean kohdeaseman valittua. Jostain syystä onnistuin useamman kerran painamaan asemaa huolimattomasti ja listan viereinen asema tuli valituksi. Ei auttanut muu kuin aloittaa homma taas alusta. Lopulta automaatti sylkäisi ulos pahvisen matkakortin. Seuraavaksi epäröin portilla, jossa matkakortti piti näyttää lukijaan. Voimmeko mennä samalla kortilla???? Lähellä oli henkilökunnalta näyttäviä naisia, joten rohkeasti vaan solkottamaan espanjaa. Lopputulos oli, että saimme molemmat matkustaa samalla kortilla. Minä menin ensin portista ja ojensin kortin tyttärelleni, joka näytti kortin uudelleen lukijalle. Myös kohdeasemallamme, Tres Olivos, toimittiin samoin.
Camino de Madrid:n virallinen aloituspaikka on keskustassa lähellä Plaza de Orientea oleva Real Parroquia de Santiago y de San Juan, Calle de Santiago 24. Sieltä on mahdollista ostaa myös pyhiinvaelluspassi. Reittiä ei kuitenkaan ole merkitty keskustasta asti. Halutessaan kävellä koko matkan pitää suunnistaa lähellä Chamartín:n asemaa olevalle Paseo de la Castellanalle, josta löytyy ensimmäinen opaste.
Meidän olisi pitänyt vaihtaa metroa, jos olisimme halunneet aloittaa ensimmäisen opasteen luota. Olin jo kotona tutkinut kartasta, että meidän täytyy kulkea Tres Olivos:n asemalta vain yhden puiston läpi ja olemme reitillä. Olen aina ollut huono kulkemaan GoogleMaps:n kanssa offline tilassa. Jotenkin minusta puhelimen näytöllä näkyvä gps-paikannuspiste liikkuu aivan omituisesti. Niinpä nytkin sahasimme hetken edestakaisin ennen kuin löysin oikean suunnan. Reitille oli matkaa vain muutama sata metriä.
Haluan caminolla ensisijaisesti kulkea reittiopasteita seuraten. Se liittyy siihen, että haluan luopua kontrollista ja luottaa löytäväni perille. Toki olin varautunut itse netistä löytämistäni tiedoista ja kartoista kasaamallani "oppaalla". Olin tulostanut oppaan paperille siten, että jokaiselle vaelluspäivälle oli yksi A4. Lisäksi oli ladannut reitin puhelimeeni Mapas de Espana -sovellukseen (jota en kuitenkaan ollut opetellut käyttämään) ja huolehdin, että minulla oli GoogleMaps:ssa offline kartat käytettävissä. Puhelin oli tarkoitettu hätävaraksi, mutta tunnustan tarkistaneeni muutamana päivänä, kuinka kaukana olimme päivän majapaikasta.
Jonkun aikaa jouduimme kulkemaan esikaupunkialueella, mutta sitten rakennukset jäivät taakse ja pääsimme kulkemaan kevyenliikenteen hiekkatietä. Pitkällä edessä päin siinsivät vuoret, joiden ylitys olisi edessä muutaman päivän päästä. Suurimmaksi osaksi reitti kulki avoimessa maastossa, mutta onneksi silloin tällöin oli puita tai isoja pensaita, joiden varjossa oli hyvä hengähtää. Kun mitään sopivaa lepopaikkaa ei osunut kohdalle, laskimme yhdessä varjokohdassa reppumme tien reunaan ja söimme toisen aamupalamme.
Lähtötietojen mukaan meillä ei ollut kuin 12 km matka Tres Cantos:iin, jossa olin suunnitellut meidän käyvän kaupassa ja pitävän kunnon tauon. Meillä meni matkaan kuitenkin reilut 3,5 h. Reitti ei varsinaisesti mene Tres Cantos:iin vaan sen ohitse. Veikkaan, että meille tuli n. 3 km ylimääräinen lenkki, kun kävimme siellä pitämässä taukoa ja täydentämässä vesivaramme ja eväämme. Kaupungista löytyy kunnallinen majoitus pyhiinvaeltajille, mutta se on avoinna vain arkisin.
Päivän toiset 12 km olivat lähestulkoon pelkkää loivaa nousua. Iltapäivä oli todella kuuma. Pysähtelimme jokaiseen mahdolliseen varjoon. Vesi pulloissamme oli lämmennyt jo kuumaksi. Ei tehnyt mieli juoda enää. Tuli pitkä pätkä ilman minäkäänlaista suojaa auringolta. Minä kaivoin lopulta repusta sateenvarjoni tuomaan edes pientä helpotusta. Minusta tuntui, etten millään selviä perille asti. Kun pääsimme vähän ennen Colmenar Viejoon saapumista hautausmaan kohdalle, vaadin että menemme etsimään sieltä penkkiä ja vesihanaa. Penkkejä sieltä löytyi, mutta vettä ei. Heitin pitkälleni muurin vierustalla olevalle penkille. Mahtoi tyttäreni pohtia, mitä koko reissusta tulee, kun äiti ei selviä edes ensimmäisestä päivästä.
Ylämäki jatkui hautausmaan jälkeenkin. Olin ikionnellinen, kun näin lopulta kaivon puiden siimeksessä. Kaivolla oli istumassa espanjalainen mies. Kun olin saanut pullooni kylmää vettä ja lösähtänyt istumaan, hän avasi keskustelun kysymällä, olemmeko caminolla. Hän kertoi kävelevänsä usein Madrid:sta Colmenar Viejoon ihan vain huvikseen ja välillä myös palaavansa jalkaisin kotiin. Nyt hän aikoi palata bussilla, sillä hän oli lähtenyt jostain syystä liikkeelle vain puolen litran vesipullon kanssa ja kuumuus oli käynyt hänenkin voimilleen.
Kun olimme tyttäreni kanssa tankanneet tarpeeksi raikasta vettä, jatkoimme kohti kaupungin keskustaa. Olin varannut meille huoneen Gran Hostal el Chiscón:sta (2 hh aamupalalla 62€).
Colmenar Viejossa ei ole alberguea. Hostalimme vaihtoehdoksi oli tarjolla yksityisiä huoneita, yhteystietona Andrea ja puhelinnumero. Se olisi varmasti ollut edullisempi vaihtoehto, mutta booking.com:n käyttö oli helpompaa kuin espanjan puhuminen puhelimessa.
Jouduimme kävelemään koko keskustan läpi majapaikkaamme. Keskustaan saapuessamme meitä tervehti banderolli, jonka mukaan kaupungissa oli keskiaikaiset markkinat. Heti nurkan takaa alkoivatkin myyntikojut, mutta meidän lisäksemme ei juuri muita näyttänyt olevan liikkeellä. Kävelimme puiston ohi. Puistossa oli havupuiden latvassa lukuisia kattohaikaran pesiä. Pesiä oli myös viereisten talojen katoilla.
Kun tulimme yhteen risteykseen, näin kulmittain vastakkaisella puolella jonkun miehen heiluttavan kättään ja huutavan jotain. Oletin hänen yrittävän kiinnittää edessämme olevan miehen huomiota. Ylitimme kadun ja mies jatkoi huitomista ja huutelua. Osoitin kysyvästi itseäni ja hän nyökkäili. Pysähdyimme odottamaan, että hän ehti luoksemme. Hän puhui espanjaa vuolaasti ja ymmärsin sen verran, että joku pariskunta, joka ei puhu espanjaa, etsii majoitusta hänen luotaan. Olimme kohdanneet Andrean. Sanoin, ettemme ole tavanneet muita vaeltajia ja että olemme menossa hostaliin. Hän neuvoi meille, kuinka löydämme parhaiten perille ja jäi etsimään pariskuntaa.
Kun olimme korttelin päässä majapaikastamme, kohtasimme pariskunnan, jolla oli reput selässä. Tervehdin heitä ja kysyin, etsivätkö he mahdollisesti Andreaa. Kyllä he etsivät. Kerroin heille, missä olimme hänet tavanneet. Pariskunta oli Etelä-Afrikasta ja oli menossa kävelemään ranskalaista reittiä Sarriasta Santiagoon. Heillä oli vähän ylimääräistä aikaa, joten olivat tulleet bussilla Colmenar Viejoon ja aikoivat kävellä takaisin Madridiin seuraavana päivänä ikään kuin harjoitukseksi.
Me jatkoimme majapaikkaamme, asetuimme huoneeseemme ja lähdimme lähikauppaan hakemaan juotavaa ja jäätelöä. Kun olimme levänneet aikamme, päätimme palata keskiaikaisille markkinoille ja etsimään jotain syötävää. Nyt liikkeellä olikin paljon väkeä. Kojuissa oli kaikenlaisia houkutuksia. Oli helppo todeta, ettemme voi ottaa mitään ylimääräistä kannettavaksemme. Huomasin, että yhdessä olutta myyvässä kojussa oli tarjolla suomalaista olutta. Oli pakko näyttää peukkua myyjille ja osoittaa suomalaista olutta.
Markkinakojujen keskellä oli kirkko Basilica de la Asunción de Nuestra Señora. Päätimme käydä tutustumassa siihen, kun näimme avoimen oven. Siellä oli lauantai-illan messu käynnissä ja Isä meidän -rukous menossa. Jäimme hetkeksi lähimmän penkin reunaan istumaan ja sitten palasimme markkinahumun keskelle. Myöhemmin vaelluksella näin toisella vaeltajalla kirkosta saadun leiman. Se oli kaunis.
Majapaikkaan palatessamme poikkesimme vielä kertaalleen kauppaan. Ostimme evästä ja juotavaa, kun ei ollut varmaa, ovatko kaupat auki sunnuntaina.
Päivän aikana otin yhteensä 49 301 askelta. Polaf Flow sovellus tulkitsee kuljetuksi 33,5 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti