Ensimmäiset kilometrit reitti kulki tien vieressä. Sitten saavuttiin Sierra de Guadarraman kansallispuiston alueelle. Alueella risteilee runsaasti eri reittejä, mutta pyhiinvaellusreitti kulki roomalaisten rakentamaa tietä (Calzada Romana) pitkin kohti Fuenfrian huippua (Puerto de la Fuenfria, 1796 m). Tuolla reitin korkeimmalla kohdalla siirrytään samalla Comunidad de Madrid:sta Castilla y Leonin alueelle.
Roomalainen tie oli kivinen ja paikoin haastava kävellä. Ympärillä oleva luonto oli kaunis ja maisemat upeita. Välillä tuntui, ettemme pääse ollenkaan eteen päin, kun jatkuvasti piti ottaa valokuvia. Kun tie muuttui välillä kapeaksi poluksi, kohtasimme lehmiä ja vasikoita. Vasikat lähtivät kulkemaan edellämme polkua pitkin. Onneksi ne siirtyivät polulta syrjään ja pääsimme ohittamaan ne.
En pystynyt seuraamaan etenemistä tulostamiltani kartoilta. Niinpä pysähdyimme välipalalle vain muutama sata metriä ennen huipulle saapumista. Siellä olisi ollut paljon mukavampia paikkoja tauon pitoon. Huipulla näimme myös muita kulkijoita. Pyöräilijöitä oli patikoijia enemmän. Pakollisen kuvaustauon jälkeen jatkoimme matkaamme. Alaspäin johtava reitti oli oikein miellyttävä kulkea kivisen kapuamisen jälkeen.
Kun koitti lounastauon aika, ei mistään tuntunut löytyvät sopivaa taukopaikkaa. Reitti tuntui nyt kulkevan tasaisena ikään kuin vuoren ympäri ja polun ympärillä oli tehty metsätöitä. Koneet olivat sotkeneet polun, eikä siinä karun näköisessä maastossa ollut yhtään istahtamiseen sopivaa kiveä. Lopulta huomasin polun vieressä kaivon tapaisen rakennelman. Rinteeseen tehty kivestä rakennelta ja kiven läpi oli johdettu putki, josta virtasi vesi. Näille kiville sitten istahdimme syömään eväitämme. Kun energiavarstomme olivat saaneet täydennystä, tuntui askelkin taas kevyemmältä.
Pyhiinvaellusreitti johtaa vuorelta Segovian kaupunkiin. Sinne on Cercedillasta n. 31 km matka. Minusta se tuntui turhan pitkältä päivämatkalta, kun oli vielä vuorikin ylitettävänä. Niinpä olin valinnut meille vaihtoehtoisen reitin San Ildefonsoon. Minua vähän jännitti, kuinka tunnistaisin, missä meidän pitää poiketa varsinaiselta reitiltä. Tulostamallani kartalla ao. kohdassa näytti olevan selkeä tienristeys. Kun turvauduin GoogleMapsiin, ei mitään risteystä löytynyt. Lopulta saavuimme kuitenkin kohtaan, jossa reitti ylitti tien ja viitoitus osoitti reitin jatkavan kohti Segoviaa. Muita opasteita ei ollut. Kysyin tyttäreltäni, että luotatko minuun, kun sanon, että meidän pitää nyt seurata tuota tietä oikealle. Sain jonkinlaisen myöntäväksi vastaukseksi tulkittavan mutinan ja käännyimme oikealle. Tien vieressä kasvoi puita, emmekä nähneet mihin suuntasimme. Tarkistin muutamaan kertaan GoogleMapsista, että gps-piste näytti liikkuvan oikeaan suuntaan.
Lopulta tulimme aukealle paikalle ja näimme laaksoon. Todella kaukana näkyi kaupunki, jonka oletin olevan San Ildefonso. Reitti tekisi ensin koukkausen Valsaínin kaupunkiin, joka näytti ylhäältä katsottuna olevan melko kaukana kohteestamme. Olimme jo melko väsyneitä, kun saavutimme Valsaínin. Sitten piti vielä jaksaa melkein 4 km tien vieressä kulkevaa polkua pitkin. Kuten usein päivän viimeiset kilometrit, niin nämäkin tuntuivat loputtomilta. Tyttäreni ärtyisyydestä huomasi, että hän oli selvästi väsynyt. Selvisimme kuitenkin perille ja alberguekin löytyi. Ovelta löytyi taas lappu, jossa käskettiin soittamaan siinä olevaan numeroon. Puhelimeen vastannut nainen lupasi saapua 15 minuutin kuluttua.
Odottelimme kadun toisella puolella varjossa. Taisi kulua lähemmäs puoli tuntia ennen kuin rouva saapui. Hän kirjasi meidät sisään. Tämä albergue on yksityinen ja yöpyminen maksoi 10 €/hlö. Makuupaikkoja oli yli 30. Kaikki kerrossängyt olivat periaatteessa yhdessä ja samassa salissa, mutta tila oli sokkeloinen ja sinne muodostui ikään kuin useampi huone. Valitsimme vihoviimeisen kerrossängyn, joka oli omassa kolossaan ja tilan sai erotettua verholla. Alberguesta löytyi omat suihkut ja wc:t miehille ja naisille. Ainakin naisten puolella oli vain yksi wc. Jonottamiseksi menisi, jos albergue olisi täynnä. Ylimmästä kerroksesta löytyi vielä täysin varusteltu keittiö sekä iso oleskelutila.
Väsymyksemme huuhtoutui pois suihkussa ja olimme pian valmiita tutustumaan kuninkaalliseen palatsiin ja sen puutarhaan suihkulähteineen (Palacio Real de La Granja de San Ildefonso). Oli jo ilta ja palatsissa oli melko tyhjää. Tuntui, että jatkuvasti joku henkilökunnasta seurasi kulkuamme. Olin odottanut palatsilta enemmän, mutta vielä pettyneempi olin puutarhaan ja suihkulähteisiin. Suihkulähteet eivät olleet käynnissä. Jotkut niistä olivat remontissa ja toiset näyttivät muuten vaan seisovan tyhjillään. Niissä altaissa, joissa oli vettä, oli paljon kasvillisuutta. Myöskään puutarhaa ja puistoaluetta ei oltu pidetty kovinkaan hyvässä kunnossa. Saimme kuitenkin kulumaan lähes pari tuntia kiertelyyn.
Suuntasimme supermarkettiin ja ostimme jälleen salaattiainekset, kananmunia, marjoja sekä jogurttia. Poissa ollessamme albergueen oli majoittunut espanjalainen mies. Kun tapasimme hänet keittiössä, hän totesi vain, ettei ole pyhiinvaelluksella. Sitten hän siirtyi katsomaan jalkapallon MM-kisojen ottelua telkkarista. Me söimme salaatin hyvällä ruokahalulla. Kananmunia jäi sekä aamupalaksi että evääksi.
Otimme vielä muutaman valokuvan auringonlaskun värittämästä kaupungista. Sitten olikin aika käydä yöpuulle.
Päivän aikana kävelemäni askeleet yhteensä 48 151, Polar Flow:n ilmoittama matka 31,5 km
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti