Kun tyttäreni oli herännyt, jututin hieman etelä-korealaista tyttöä. Kysyin kuinka pitkän matkan hän oli kävellyt edellisenä päivänä, kun saapui niin myöhään. Hän sanoi kävelleensä 30 km ja kertoi lähteneensä Tres Cantos:sta. Jos gronze.com:n tietoihin on luottamista, hän oli kävellyt n. 34 km ja korkeuseroa oli yli 300 m. Kun reitin varrelle mahtuu myös alamäkiä, niin nousua kertyy usein reilusti enemmän kuin korkeuseron verran. Ei ihme että hän saapui myöhään.
Me pääsimme liikkeelle kahdeksan maissa. Aamusta ei ollut vielä kuuma ja pääsimme pian mukavalle polulle ruusupensaiden keskelle. Jonkin matkaa kuljettuamme tein äkkipysäyksen, sillä polkua lähti ylittämään käärme. Tyttäreni pelkää käärmeitä todella paljon. Jotta en säikyttäisi häntä, sanoin rauhallisesti, että odotetaan vähän. Tömistelin sekä jaloillani että sauvoilla ja käärme luikahti nopeasti takaisin pensaiden suojaan. Kerroin tyttärelleni, että edessämme oli ollut käärme ja että se oli nyt jo poissa. Käskin hänenkin tömistellä kulkiessaan. Hän pysytteli polulla ollessamme aivan takanani ja huomasin kävelyvauhtimme nousevan. Varsinaiselta paniikilta kuitenkin vältyttiin, kun hän ei nähnyt käärmettä.
Navacerradan kaupunkiin oli reilun 7 km matka. Keskustasta löytyi kiva baari / ravintola, jonka terassille asetuimme tauolle. Kun minä söin paahdettua leipää tomaattimurskan, oliiviöljyn ja suolan kera, niin tyttäreni söi reilun kokoisen suklaakakun palan teensä kanssa. Pidimme oikein kunnon tauon, koska meillä oli enää vähän käveltävää. Saimme baarista myös leimat passeihimme.
Gronzen sivuilla olevan reittiprofiilin mukaan reitti on nousuvoittoista Navacerradaan asti, mutta laskeutuu sitten hieman Cercedillaan. Sanoinkin tyttärelleni, että nyt meillä olisi helppo loppumatka. Kun käännyimme jatkamaan matkaa, edessämme olikin melkoinen nousu. Sitten mentiin hetki lähes tasaisella ja noustiin taas. Seuraavana päivänä näin opastetaulun, josta kävi ilmi todellinen reittiprofiili. No kun noustaan korkealle, niin yleensä näköalatkin paranevat. Saimme nauttia kauniista maisemista, eikä nousu (ainakaan näin jälkikäteen muistellessa) nyt niin paha ollut.
Saapuessamme Cercedillaan istahdimme penkille ja söimme eväitämme. Sitten lähetin tyttäreni supermarkettiin katsomaan, josko sieltä löytyisi hänelle marjoja välipalaksi. Löytyihän sieltä ja löysimme myös avoinna olevan apteekin. Kävin ostamassa kylmägeelin korviketta. Olimme puhuneet, että hankkisimme tyttärelleni kävelysauvat täältä. Olin lukenut, että kaupungissa on useita vaellustarvikkeisiin erikoistuneita kauppoja. Emme huolestuneet, vaikka emme nähneet niitä kävellessämme kaupungin läpi.
Olin varannut meille majoituksen Albergue Juvenil Villa Castorasta. Se sijaitsee reitin varrella reilun kilometrin verran kaupungin ulkopuolella. Olin yrittänyt varat majoituksen vielä pari kilometriä kauempana olevasta Albergue Juvenil:sta, mutta ei onnistunut. Olin kuitenkin tyytyväinen tämänkin sijaintiin. Verrattuna Cercedillan pyhiinvaeltajamajoituksen sijaintiin säästyisimme seuraavana aamuna yli puolen tunnin kävelyltä. Sisäänkirjautuminen kävi todella hitaasti. Olin varannut meille puolihoidon ja maksanut etukäteen heidän ilmottamansa hinnan (46 €). Nyt piti kuitenkin maksaa vielä 7 € lisää, koska minulle hinta olikin korkeampi kuin tyttärelleni. Samalla selvisi, että aamupala tarjotaan vasta yhdeksältä. Sanoin, että yrittäisimme lähteä viimeistään puoli kahdeksalta. Meille luvattiin pakata aamupalat mukaanotettavaksi.
Huone oli pieni ja yksinkertainen, mutta meillä oli oma kylpyhuone. Hintaan sisältyi lakanat, mutta ei pyyhkeitä. Tämä oli minulle tuttu käytäntö jo viime vuodelta Saksassa ja Ranskassa. Suihkussa käynnin ja pyykin pesun jälkeen huilailimme ja odotimme siestan päättymistä.
Oli edelleen melkoisen kuuma, kun lähdimme takaisin kaupunkiin. Päivällä ylämäkeen kävely repun kanssa oli saanut matkan majapaikkaamme tuntumaan pitkältä. Nyt kun ei ollut reppua selässä ja vaelluskenkien sijaan oli sandaalit jalassa, saavuimme alamäkeä pitkin keskustaan todella nopeasti. Kiertelimme katuja etsien vaellustarvikekauppoja. Emme löytäneet ainuttakaan. Kysyin jopa neuvoa yhdeltä paikalliselta naiselta ja sain epämääräisen vastauksen, että niitä löytyy pääkadulta. Teimme taas kierroksen löytämättä ainuttakaan. Istahdimme baarin terassille kylmälle juomalle. Minä olin jo luovuttamassa ja sanoin, että mennään nyt ainakin vielä supermarkettiin ostamaan evästä seuraavaksi päiväksi.
Vähän ennen supermarkettia tyttäreni tokaisi, että on tässä joku tämmöinen kauppa. Minä olin kävellyt kaupan ohi, mutta palasin katsomaan, mitä hän tarkoitti. Näyteikkunassa on lenkkitossut ja jotain urheiluvaatetta. Sanoin, että mennään nyt ainakin katsomaan mitä sieltä löytyisi. Kauppa oli aika pieni ja myyjä tuli heti kysymään, mitä tarvitsemme. Hän puhui hyvin englantia. Itsekkäästi aloitin omasta tarpeestani. Viime vuonna Le Puysta ostamiini elinikäisen takuun omaaviin vaellussukkiini oli nimittäin tullut reiät sellaiseen kohtaan, että kokoon kursittuna ne olisivat takuulla hanganneet. Olisin halunnut coolmax sukat, mutta sellaisia ei ollut tarjolla. Myyjä vakuutti, että tekniset pitkän matkan kävelyyn tarkoitetut sukat olisivat todella hyvät. Myyntipuhe upposi minuun. Sitten siirryttiin kävelysauvoihin. Seinällä oli yksi ainokainen pari. Ne olivat minusta melko painavat, eikä laatu vakuuttanut minua. Vähän nikottelin, kun myyjä kertoi hinnaksi 49 € kappale. Tyttäreni oli kuitenkin päättänyt, että hän haluaa omat sauvat. Jotta hänen matkabudjettinsa ei olisi kärsinyt liikaa, ehdotin, että maksetaan sauvat puoliksi. Sanoin, että maksan pankkikortilla koko laskun ja hän saa antaa sitten käteistä minulle. Kun näin sauvojen hinnan kassakoneella, suunpielet nousivat väkisin ylös. Olin kuullut hinnan väärin; se olikin 14,90 € kappale. Nyt minusta hinta/laatusuhde oli kohdillaan.
Kävimme vielä supermarketissa ostoksilla ja lähdimme palaamaan majapaikkaan. Matkalla törmäsimme puolalaiseen pyhiinvaeltajaan. Hän selitti tyytyväisen näköisenä jotain majapaikastaan, mutta en ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. Toivotimme toisillemme buen caminot.
Majapaikassamme tarjottu iltaruoka oli jokseenkin alta arvosteluasteikon. Ranskassa minulla oli aivan vastaava kokemus, mutta Saksassa jugendherbergessä tarjottu ruoka oli sen sijaan oikein hyvää. Saimme kuitenkin syötyä edes jonkin verran. Ruokailun jälkeen kömmimme takaisin huoneeseemme ja asetuimme yöpuulle lähes samantien.
Ottamani askeleet yhteensä: 39 081, Ploar Flow:n ilmoittama matka: 26,9 km
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti