Lentomme lähti iltapäivällä ja minun oli mentävä vielä töihin puolikkaaksi päiväksi. Olimme sopineet, että soitan tyttärelleni, kun pääsen lähtemään toimistolta. Tapaisimme Tikkurilan juna-asemalla ja jatkaisimme sieltä yhdessä lentokentälle.
Kun olin saanut pakolliset työt hoidettua, kilautin tyttärelleni. Hän kuulosti hätääntyneeltä, että joko olen lähdössä. Hän oli viime hetkillä onnistunut pudottamaan avonaisen vaahterasiirappipullon lattialle ja yritti saada lattiaa puhtaaksi. Ajatus siitä, mitä makeasta ja tahmaisesta siirappilätäköstä saattaisi löytyä kotiin palatessa, sai hänet pesemään lattian kunnolla. Koitin lohduttaa, ettei meillä ole vielä mikään kiire ja että odottaisin häntä Tikkurilassa.
Olin maksanut yhden laukun lentokoneen ruumaan. Meillä oli ylimääräinen omaan taskuunsa taiteltava kassi, johon lentokentällä siirsimme kävelysauvani, vaelluskenkämme, linkkarini sekä osan nesteistä ja vaatteista. Reppuihin jätettiin kaikki välttämättömin siltä varalta, että kassi ei saapuisi kanssamme samaan aikaan Madridiin. Itsepalvelu toimi jouhevasti ja kassi oli nopeasti jätetty kuljetettavaksi. Vaikka matkalle lähtijöitä oli runsaasti, myös turvatarkastuksesta selvittiin nopeasti.
Lentokone oli aivan täynnä ja yllätyksekseni suurin osa matkustajista ja koko matkustamohenkilökunta olivat espanjankielisiä. Kolmannella penkillä vieressämme istui espanjalainen nainen, joka teki koko 4 h lennon töitä kannettavallaan. Enpä olisi itse kyllä jaksanut enää työviikon päätteeksi!
Olin varannut meille hotellin Madrid:sta sillä perusteella, että sinne sai ilmaisen lentokenttäkuljetuksen ja sieltä pääsi metrolla ilman vaihtoja lähelle vaellusreittiämme. Jouduimme odottelemaan melko kauan ruumassa matkannutta kassiamme. Mietin, joudunko vielä soittamaan hotelliin, jotta lähettävät auton hakemaan meitä. Olin kyllä saanut sähköpostivahvistuksen kuljetusvarauksesta. Kun pääsimme ulos alueelle, josta hotellien kuljetukset lähtevät, näinkin meidän hotellin teksteillä varustetun auton.
Olin pakannut meille evästä illaksi sekä seuraavaksi aamuksi. Iltapalan jälkeen laittelimme vielä reppuja valmiiksi ja sitten olimmekin valmiita unten maille. Ennen nukahtamista ajatukseni ehtivät käväistä jo tulevan päivän koitoksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti