Syötyämme runsaan aamiaisen olimme valmiita lähtemään. Aamu oli melko viileä, mutta ilman lämpeni pian. Oli pitkästä aikaa aurinkoinen päivä. Me oikein nautiskelimme kävelystä. Näimme muitakin vaeltajia, mutta heitä ei ollut ruuhkaksi asti.
Pidimme tauon Marsolanin kylässä. Olin yöpynyt samassa paikassa, johon nyt pysähdyimme juomaan. Kerroin tämän miehelle, joka toi juomamme. Hän vastasi, että kiva, mutta me emme olleet täällä vielä silloin.
Otimme muutaman kuvan näköalapaikalta ja minä lähdin ensimmäisenä liikkeelle. Seuraavassa kadunkulmassa kuului mukavaa musiikkia, joka pani minut tanssahtelemaan. Adrienne otti tanssiani videolle. Kun näin sen, oli pakko myöntää, että tanssiminen reppu selässäni ja sauvat käsissäni oli vähän huvittavan näköistä.
Reilun neljän kilometrin jälkeen reitti kääntyy la Romieun suuntaan. Etapin päätepisteeksi on oppaissa merkitty Condom. Sinne pääsee suoraan kiertämättä la Romieun kautta. Edellisellä kerralla menimme oikotietä pitkin, joten nyt oli mukava kulkea pätkä uutta reittiä.
La Romieu:ön saavutaan ison puutarhan ja arboretumin ohi. Siellä oli iltapäivällä tulossa häävastaanotto. Valmistelut olivat vielä käynnissä.
Keskustan pari ravintolaa olivat täynnä. Lähdimme etsimään paikkaa, jossa voisimme syödä eväitä. Tulimme kadulle, jonka varrella oli asuntoja. Yhden talon edessä kadun toisella laidalla oli pari tuolia ja pöytä. Niiden ympärillä oli kasveja ruuduissa. Adrienne istahti toiselle tuolille ja kävimme keskustelun, voimmeko syödä siinä. Minä olin ehdoton siitä, että se asukkaiden yksityistä tilaa, eikä siinä voi istua. Adrienne huomasi vähän pidemmällä penkin. Se kelpasi minullekin. Adrienne halusi perusteluja, miksi tämä ei minusta ollut yksityistä tilaa. Perustelin sillä, miten tuolit ja pöytä sekä kasvit oli aseteltu.
Kyllä penkkikin oli yksityisomistuksessa, mutta onneksi talossa asuva vanhempi rouva ei pannut pahakseen. Hän kyseli tarvitsisimmeko jotain. Myöhemmin hän tuli hoitamaan talon seinustalla kasvavia kasvejaan sekä juttelemaan kanssamme. Hän esimerkiksi kertoi, kuinka onnellinen hän oli kun hän oli päässyt matkalle Egyptiin. Se oli hänelle paikka, joka tuli kokea ennen kuolemaa.
Lounastaukomme jälkeen jatkoimme matkaa. Majapaikkamme oli reitin ulkopuolella ja käveltävää oli nelisen kilometriä. Isäntämme Philippe tuli avaamaan meille portin. Häntä seurasi koira, joka tuli heti tekemään tuttavuutta. Saimme juotavaa ja sitten meille näytettiin huoneemme. Se oli yllättäen giten puolella ja jouduimme ottamaan omat lakanat ja pyyhkét käyttöön.
Suihkun jälkeen menin pesemään pyykkiä. Sitä oli sen verran, että aioin panna ne pesukoneeseen. Kun kysyin Philippeltä pesuaineesta, hän sanoi että hän vie pyykit kotinsa koneeseen, koska se on parempi ja nopeampi.
Sainkin puhtaat vaatteet pian ripustettavaksi. Aurinko paistoi edelleen ja lähes kaikki ehti kuivua.
Meidät tultiin kutsumaan illalliselle. Lisäksemme yöpymässä oli vain yksi ranskalainen mies. Philippe vaimo Nicole oli loukannut itsensä ja oli pyörätuolissa. Hän halusi kuitenkin hoitaa passien leimauksen ja maksujen vastaanoton. Hän kirjoitti jokaiselle leiman viereen henkilökohtaisen toivotuksen.
Illallisen aikana jouduin taas pinnistelemään ranskan taitojeni äärirajoilla. Tuntui, että tulin ymmärretyksi. Meidät haluttiin pitää koko ajan mukana keskustelussa.
Illallisen jälkeen jaksoin vielä hetken kirjoittaa blogia. Se tuppaa jäämään pahasti jälkeen. Vaelluspäivämme tuppaavat venyä pitkiksi ja sitten on aina iltarutiinit. Vapaa-aika kuluu lähinnä seuraavia majoituspaikkoja etsiessä. Se onkin vienyt turhanaljon energiaa.
Päivämatkamme oli tällä kertaa reilut 25 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti