Lähdin ensimmäisenä laskeutumaan mäkeä alas. Pysähdyin kuitenkin odottamaan Adriennea. Ennen häntä mäkeä laskeutui pahasti nilkuttaen ranskalainen nainen. Kysyin hänen vointiaan ja hän kertoi kaatuneensa majapaikassaan ja satuttaneensa itsensä useammasta kohtaa. Hän jatkoi kuitenkin sitkeästi matkaa.
Me menimme eri suuntaan. Kävelimme melko vilkkaasti liikennöityä D2 maantietä. Autoilijat antoivat meille hienosti tilaa. Adrienne oli katsonut valmiiksi pienemmän tien, jolle siirtyisimme. Onnistuimme kuitenkin kävelemään risteyksen ohi, emmekä viitsineet palata. Teimme vain uuden suunnitelman, kuinka saapuisimme varsinaisen reitin varrelle.
Matkan varrella huomasimme kyltin, jossa mainostettiin tilamyyntiä. Poikkesimme katsomaan, mitä oli tarjolla. Seitsemässä vuodessa on tälläkin saralla tapahtunut paljon. Ennen tuotteet olivat esillä pöydällä, mistä valitsit haluamasi ja laitoit maksun peltipurkkiin, jos myyjää ei ollut paikalla. Nyt vastassamme oli myyntiautomaatti. Tuotteet ja hinnat näkyivät selvästi. Sitten valitsit näytöltä, mitä tuotetta halusit ostaa ja mistä lokerosta. Maksu tapahtui lähimaksuna kortilla. Tämän jälkeen luukun ovi aukesi ja pystyit ottamaan tuotteesi. Ostin litran manskoita ja pidimme herkuttelutauon.
Pian tauon jälkeen siirryimme pikkutielle, joka pitkän ylämäen jälkeen yhtyi varsinaiseen reittiin. Reitti kääntyi melkein heti polulle, joka laskeutui alas. Menimme polkua vähän matkaa ja ilmoitin palaavani tielle.
Mukanamme palasi myös yksi ranskalainen mies. Toinen perässämme kävellyt mies päätti jatkaa mutaiseen alamäkeen.
Ranskalaisella miehellä oli tosi hyvä karttasovellus. Siinä oli topografiset kartat. Päätimme luottaa hänen reittivalintaansa. Mekin jouduimme polulle. Sekin oli mukainen, mutta vähemmän kuljettuna ei yhtä paha kuin reitin polku.
Kun saavutimme jälleen varsinaisen reitin, sille liukastelemaan jäänyt mies tuli pensaiden läpi aivan väsyneenä ja vaatteet likaisina. Vielä oli selvittävä ylämäestä ja sitten saimme asfalttia jalkojemme alle.
Olin jo mansikkatauon aikana katsonut, että kannattaisi siirtyä maantielle vielä ennen Dufort-Lacapelettea. Appini mukaan reitti kulkisi jälleen jonkun matkaa polulla. Meitä oli siinä vaiheessa useampi kulkemassa yhdessä ja kaikki yrittivät vakuuttaa, ettei kannata mennä maantielle. Tein kuitenkin oikean ratkaisun. Reittini oli paljon nopeampi ja polku oli ollut jälleen mukainen.
Pidimme pidemmän tauon ja söimme voileivät. Flo ja Celine tulivat myös paikalle. Juttelimme heidän kanssaan hetken. Sitten jatkoimme matkaa. Etenimme jälleen maantietä pitkin ja jätimme reitin polut väliin. Kun reitti myöhemmin siirtyi rauhallisemmalle tielle, valitsimme reitin.
Asfaltilla kävely alkoi jo tuntua jalkapohjissa. Aloimme olla eri mieltä reittivalinnasta. Adrienne kaipasi pois maantieltä ja minä puolestani en halunnut siirtyä siltä pois. Adrienne jäi valokuvaamaan mansikkaviljelmää ja minä jatkoin kävelyä. Yllättäen takaana tullut auto hiljentää ja lopulta pysähtyy. Adrienne on kyydissä. Takapenkillä on kaksi lastenistuinta, mutta toista siirretään, jotta minä mahdun kyytiin.
Keskustelu kävi vähän kömpelösti ranskaksi, mutta tiukemmistakin paikoista on selvitty. Saimme kyydin aivan keskustaan. Jäimme viereiseen kahvilaan juomaan oranginat. Siinä istuessamme Nicole saapui perille. Tämä oli hänen vaelluksessa viimeinen päivä ja hän toivoi, että menisimme yhdessä syömään.
Kun kello alkoi olla niin paljon, että saisimme pian huoneistomme, lähdimme kävelemään. Kuljimme muutaman mukavan näköisen sisäpihan läpi. Poikkesimme Amand &Miel liiķeessä ja ostimme molemmille pari pikkuleipää. Ne syötyämme, suuntasimme huoneistoomme.
Huoneisto oli taas aivan eri luokkaa, kuin edellinen, eikä kaikkein viihtyisimmästä päästä. Jätimme reput sinne ja lähdimme takaisin kaupungille. Kävimme kirkossa ja saimme leimat passeihin. Kiertelimme ympäri keskustaa. Poikkesimme pariin vaellusvaatteita myyvään liikkeeseen. Ostin toisesta sukat. Adrienne sovitti housuja, mutta sopivia ei löytynyt. Kävin vielä ostamassa kynsiharjan kenkien puhdistusta varten.
Palasimme huoneistoon. Ehdin putsata kengistä enimmät savea, kun Adrienne sanoi Nicolen jo kaipaavan meitä. Ei siinä mitään, lähdimme taas liikkeelle. Nautimme juomat kirkon edustalla olevalla aukiolla. Sitten lähdimme kohti grilliravintolaa. Ravintola oli sinä iltana suljettu, joten menimme läheisen hotellin ravintolaan.
Ruokailun jälkeen kävelimme samaa matkaa huoneistomme lähellä. Kun oli aika erota, toivotimme hyvät jatkot toisillemme.
Vielä piti käydä suihkussa ja likapyykkien pesu jäi toiseen kertaan. Pelasin itselleni pedin sohvalle. Se oli yllättävän hyvä nukkua.
Autokyydin vuoksi 28 km päivämatka lyheni niin paljon, että kaupunkikävelyineen tuli kuljettua n. 26 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti