Yö vaunussa oli tosi kylmä. Olin kiitollinen, että olin ottanut villasukat mukaan. Jouduin yöllä nousemaan ja pukemaan fleecetakin päälleni, jotta pystyin jatkamaan uniani.
Aamu lähti käyntiin palalla edellisillan patonkia ja kupillisella teetä. Kun lähdimme palauttamaan vaunun avainta, näimme että leirintäalueen baari olikin auki. Olisimme varmasti saaneet sieltä vähän tuhdimman aamupalan.
Kävelimme maantietä pitkin Brenguesin kylään ja Adrienne ystävällisesti haki meille croissantit leipomosta.
Heti ensimmäisessä ylämäessä tunsin, etten ollut palautunut edellisen päivän rasituksista. En edes yrittänyt pysyä Adriennen vauhdissa. Adrienne pysähtyi aina välillä odottamaan minua.
Maisemat hivelivät edelleen silmiä. Välillä äkkijyrkät kalliot loivat dramaattisen näköisiä näkymiä. Polkuja ympäröivät sammaloituneet kivimuurit houkuttelivat sivelemään pehmeää pintaa.
Seuraavaan kylään Saint-Sulpiceen oli vain nelisen kilometriä. Minä olin kuitenkin jo valmis pitämään tauon. Laskeuduimme kirkon edessä olevalle aukiolle. Olin tainnut sanoa useamman, että tarvitsen kahvia, sillä Adrienne sanoi käyvänsä katsomassa, olisiko läheinen ravintola auki. Lähtiessään Adrienne kaivoi croissantit repustaan ja jätti ne minulle. Olin varma, ettei Adrienne saa kahveja ja söin oman croissantini. Kului aikaa, eikä Adriennea näkynyt. Mielessäni syntyi kuva, jossa Adrienne joi kahvia ravintolassa. Sitten kuvittelin Adriennen palaavan ja sanovan, että ravintolasta ei valitettavasti saanut kahvia mukaan. Lopulta Adrienne palasi kantaen kahta pahvimukia. Adrienne oli kävellyt joenrannassa olevalle leirintäalueelle asti. Kahvi maistui hyvältä, vaikka se oli ehtinyt jo jäähtyä hieman.
Lähdin ensimmäisenä jatkamaan matkaa, koska tiesin Adriennen ottavan minut pian kiinni. Pääsin muutaman sata metriä eteenpäin ja sitten kuulin Adriennen saapuvan keskustellen ranskalaisen naisen kanssa. He kulkivat vauhdilla ja jäin pian jälkeen. Kun polku lähti jälleen nousuun, saavutin ranskalaisen naisen. Hän ei astmansa vuoksi pystynyt kävelemään nousuja rivakasti. Hänen tahtinsa sopi minulle ja ehdimme nousun aikana keskustella useammasta aiheesta. Hän tunsi suomalaista kirjallisuutta ja oli Mika Kaurismäki -fani.
Tasaisella osuudella jäin taas kävelemään yksin. Se ei haitannut minua ollenkaan. Ajattelin näkeväni Adriennen jälleen seuraavassa kylässä. Adrienne oli kuitenkin jäänyt odottamaan minua polun varrelle.
Saavuimme yhdessä Marcilhac-sur-Célén kylään. Keskustassa oleva Bistro oli avaamassa vasta 15.30, eikä kello ollut vielä ihan yhtä. Vastapäinen kahvila sulki juuri ovensa. Saimme neuvon mennä katsomaan olisiko leipomossa pizzaa tai vastaavaa. Leipomosta oli jo melko tyhjä mutta ostimme kanaguichet ja patongin. Leipomon edessä olleesta autosta saimme ostettua juustoa ja kinkkua. Auto lähti liikkeelle heti kun saimme ostoksemme. Adrienne haki vielä juotavaa leipomosta ja istuimme ulkopuolella olevan pöydän ääreen syömään. Patonki, juusto ja kinkku olivat iltaa varten, koska Adriennelle oli sanottu, ettei sen illan leirintäalueella saisi ruokaa.
Kiertelimme keskustassa. Kun alkoi sataa, päätimme kävellä kahville leirintäalueelle. Jotenkin Adrienne päätyi tilaamaan ruokaa ja minä perrierin. Kahvit jäivät väliin.
Joskus kahden jälkeen jatkoimme matkaa. Ylämäet tuntuivat jälleen tosi haastavalta ja alamäessä polulla oli paljon irtokiviä. Jouduin pysähtelemään niin paljon, että Adrienne oli jo ehtinyt huolestua, että minulle olisi sattunut jotain.
Niin kuin aina, jossain vaiheessa pääsee perille. Majapaikkamme oli jälleen reitistä sivussa. Perillä kävi ilmi, että meille ei ollutkaan vaunua vaan teltta. Onneksi kyseessä oli glamping teltta, jossa oli valaistus ja lämmityslaite. Teltassa oli sekä oleskelutila että makuuhuone. Toinen yllätys oli, että illalla oli tarjolla ruokaa ja aamulla aamupala.
Iltaruoaksi oli ruukku, jossa oli pohjalla ankkaa peitettynä bataatti-perunapyreellä sekä lisukkeena raastesalaatti. Jälkiruoaksi oli aprikoosivanukasta. Illallinen sujui mukavasti seurustellen ranskan ja englannin yhdistelmällä vieressämme istuneen ranskalaisen pariskunnan kanssa.
Ruokailun jälkeen vetäydyimme telttaamme. Oli tavallaan hauskaa, kun alueella toimi nettiyhteys tosi huonosti. Sai vain levätä. Vähän jännitti olisiko edessä jälleen kylmä yö, mutta lämmityslaite piti makuutilan mukavan lämpimänä. Oli mukava nukahtaa linnunlaulua kuunnellen.
Päivämatkaa kertyi reilut 24 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti