16.5.2024 Figeac - Brengues

 Lähtömme huoneistosta venyi lähes puoli yhdeksään. Sitten kävimme vielä turistitoimiston luona katsomassa, milloin se avautuu sekä apteekissa ostamassa Adriennelle uuden hammasharjan. Minä jäin ilman vaelluksen aloituspaikan leimaa pyhiinvaellupassiini.

Näimme aika monta muuta reitille lähtijää. Kun jonkun matkaa käveltyämme näin lisää vaeltajia edellämme, en enää ihmetellyt, miksi on niin vaikea löytää majoitusta.

Minulla oli monta muistikuvaa päivän reitin varrelta. Muistin, että melko pian lähdön jälkeen on kunnon ylämäki. En vain muistanut, että se oli niin pitkä. Maisemien upeus oli joka tapauksessa jäänyt kunnolla mieleeni. Vaikka aamu oli pilvinen, oli pakko vähän väliä pysähtyä ihailemaan näkymiä.

Ensimmäisen päivän innolla pysyin aamupäivän hyvin Adriennen kävelyvauhdissa. Kävelimme vähän yli 5 km/h vauhtia ja matka eteni mukavasti. Pidimme ensimmäisen taukomme Faycelles:ssä La Petit Pause -baarin terassilla. Baarista sain myös ensimmäisen leiman passiini.

Seuraavan tauon ajankohta oli aika täydellinen. Pysähdyimme Béduer:ssa lounaalle ennen Célén laakson reitille, GR651, siirtymistä. Taukomme ajalle osui päivän ainoa sadekuuro.

Viime viikkojen kovat sateet näkyivät poluilla. Ne olivat paikoin tosi mutaisia sekä liukkaita. Päivän päätteeksi kengistäni ja housunlahkeista näki, että mudassa oli rämmitty.

Béduerin jälkeen minulla alkoi askel vähitellen painaa. Taukopaikkoja ei ollut turhan paljon. Välillä oli pakko vain pysähtyä hetkeksi seisomaan, jotta sain sykkeen tasattua. Alkoi tuntua, että kellon näyttämät kuljetut kilometrit kertyivät hitaammin ja hitaammin.

Yksi muistoistani liittyi mielestäni taianomaisen metsän läpi kulkevaan polkuun. Kun sammaleen peittämiä puita sitten alkoi näkyä, ihmettelin kun emme kulkeneetkaan polulla vaan jonkinlaisella metsätiellä. Sanoin jo Adriennelle, kuinka vääriä muistikuvani ovat. 

Välillä kuljimme maalaistietä pitkin. Sitten viitoitus osoitti polulle metsään. Olin ollut hätäinen. Nythän tämä keijujen ja peikkojen asuttaman metsän keskellä kulkeva polku vasta alkoikin. Mutaisista kohdista ja väsymyksestäni huolimatta nautin metsässä kulkemisesta.

Minusta oli tullut jo harvasanainen. Jouduin keskittymään täysin kävelyyn. Aivot piti saada välittämään viesti jaloille seuraavan askeleen ottamisesta. Tuntui että minulla ei ollut enää yhtään voimia jäljellä. Sisulla jatkoin matkaa.

Oli todella palkitsevaa saapua Espagnac-Ste-Eulalieen. Kunnallisen majapaikan yhteydessä oli baari. Tilasin omenatuoremehua ja kivennäisvettä, jotka sekoitin keskenään. Istuimme kivetyllä terassilla. Otin kengät jaloista ja laskin jalat kylmille kiville. Se tuntui taivaalliselta.

Meidän piti vielä jatkaa matkaa. Ainoa majoitus, jonka Adrienne onnistui meille saamaan oli leirintäalueella. Jos olisimme jatkaneet vaellusreittiä pitkin, matkaa olisi kertynyt yli 5 km. Me kuljimme tietä pitkin suorinta reittiä ja selvisimme 1,5 km kävelyllä.

Leirintäalueella saimme "mobile homen", jossa on 2 pientä makuuhuonetta, keitto- ja ruokailutila, wc ja suihku. Lisäksi oli pieni terassi pöytien ja tuoleineen.

Laitoimme ruokaa ja söimme terassilla. Leirintäalueen vastaanotossa työskentelevä nainen paistoi meille patongin, kun kysyin olisiko saatavilla leipää. Ostin meille myös pulloliset olutta, jos sitä voi enää olueksi kutsua. Oluessa oli 11 paino-% alkoholia, eikä se oikein maistunut oluelle.

Ruokailun jälkeen menin suihkuun todetakseni, että Adrienne oli käyttänyt kaiken kuuman veden. No, onneksi leiriytyjille tarkoitettu talousrakennus oli vain parinkymmenen metrin päässä. Siellä sain kunnon suihkun.

Illan kruunasi viesti, joka vahvisti, että meillä majoitus maanantaiksikin.

 Kelloni gps-signaalien perusteella ilmoittama kävelymatka oli 27,68 km ja askelmäärän mukainen matka 33,56 km. Jälkimmäinen matkan määrä on lähempänä Adriennen puhelimen sovelluksella mitattua matkaa.