Matkapäivä

Ensimmäinen lentoni Amsterdamiin lähti 07.00. Tämä tarkoitti, että puhelimen herätys pärähti 03.30 ja astuin kodin ovesta ulos kolme varttia myöhemmin.

Yleensä ajan taksilla lentokentälle, mutta nyt junayhteydet osuivat niin hyvin kohdilleen, että päätin mennä julkisilla.

Kävelin asemalle kalalokin kirkunan saattelemana. Laiturilla yllätyin kanssamatkustajien määrästä. Tajusin, että saan olla onnellinen, kun voin tavallisina aamuina nukkua niin pitkään kuin unta riittää. Eläkkeellä olon etuoikeuksia!

Olin illalla saanut lentoyhtiöltä tekstarin, jossa kehotettiin jättämään käsimatkatavara ilmaiseksi ruumaan. Kävin kysymässä, onko pakko. Kun ei ollut, jatkoin reppuineni turvatarkastukseen. En ole onnistunut kertaakaan pääsemään turvatarkastuksesta läpi ilman laukun tutkimista sen jälkeen, kun tämä nykyinen järjestelmä otettiin käyttöön. Tällä kertaa analysoitiin shampoo ja suihkugeeli.

Lento oli ajoissa ja Amsterdamin Schipholin lentokentällä oli odotusaikaa reilu kolme tuntia. Aika kului kävellessä ja lukiessa. Lento Toulouseenkin oli ajoissa.

Seuraavaksi piti selvittää, kuinka pääsisin Matabiaun rautatieasemalle. Erityinen lentokenttäbussi näytti olevan helpoin vaihtoehto. Lentokoneessa vieressäni istunut nuori ranskalaismies saapui sopivasti lippuautomaatille ja auttoi minua lipun ostossa.

Figeaciin ei lähtenyt junaa ennen kuin illalla. Keksin tutkia vaihtoehtoista reittiä Cahorsin kautta. Bussissa varmistin vielä samalta nuorelta mieheltä, tarkoittiko bussiaikataulun merkintä arkipäiviä.

Tähän asti olimme käyneet keskustelut englanniksi, mutta nyt hän vaihtoi ranskaan ja kyseli olenko menossa caminolle. Jouduin selittämään miksi en aloita Le Puysta. Sitten hän kertoi kävelleensä lyhyen osuuden reitillä ja että aikoo kävellä myöhemmin Saint-Jean-Pied-de-Portiin. 

Matabiaun asemalla sain henkilökunnalta apua lipun ostoon. Minulla olisi varmaan mennyt hermo automaatin kanssa. Lipun ostaminen vaati tosi monta vaihetta. Tosin sain eläkeläisalennuksen.

Juna lähti ajallaan, mutta saapui vähän myöhässä Cahorsiin. Jouduin odottamaan melkein tunnin bussia. Bussimatka Figeaciin kesti melkein kaksi tuntia ja maksoi ainoastaan 2€. Se oli melkoinen kiertoajelu kaupunkien välisissä kylissä. Matkan varrella oli toinen toistaan kauniimpia kyliä ja huimia maisemia. Vatsassa tuntui olevan melkoinen määrä perhosia, kun tajusin että seuraavien päivien aikana kulkisin jalan samoissa maisemissa.

Figeac:ssa onnistuin löytämään Adriennen varaamaan huoneistoon. Oli mahtavaa nähdä hänet vuoden tauon jälkeen. Kävimme syömässä ja sitten olinkin valmis untenmaille. Päivä oli todella pitkä.