Olimme illalla sopineet meidän viereisessä huoneessa yöpyneen pariskunnan miehen kanssa, että saamme heiltä kyydin seuraavaan kaupunkiin, jos emme saa varausta tehtyä ennen Lectourea. Vastausta ei ollut tullut, joten sovimme, että lähtisimme heti kun he olisivat syöneet aamupalan.
Me olimme jo lähtövalmiina, joten katselimme ympärillemme kylässä. Löysimme ravintolan terassilta mulperipuun. En ollut koskaan maistanut mulperimarjaa tuoreena. Nyt tuli sekin korjattua. En oikein osannut verrata makua muihin marjoihin. Ehkä siinä oli jotain samaa kuin karhunvatukassa, mutta maku oli miedompi.
Kävelin kylässä ylemmäs. Aukiolla istui nainen, jolla oli aivan samanlaiset sauvat kuin minulla. Aloin jututtaa häntä. Hän oli Saksasta. Aika pian pääsimme keskustelussa mutaisiin polkuihin. Hän kertoi, kuinka oli kaatunut ja ollut yltäpäältä mudassa. Hän näytti valokuvan, jossa hänen kasvonsa olivat lähes kokonaan mudan peitossa ja toisesta korvasta törrötti mutakökkäre. Kuin ihmeen kaupalla hänen silmälasinsa olivat säilyneet ehjinä.
Ranskalainen pariskunta saapui aamiaiselta ja lähdimme matkaan. Saimme melkoisen kiertoajelun maaseudulla, kun yksi tie oli suljettu ja sen jälkeen navigaattori ohjasi meitä tosi pienille teille. Löysimme kuitenkin perille ja kiitettyämme kyydistä lähdimme kävelemään.
Sää oli mukava. Kävely sujui yllättävän hyvin, vaikka edellinen päivä oli pitkä. Yhdessä kohdassa kun polku oli taas kauheaa mutamössöä, lähdimme kiertämään sitä tietä pitkin. Siitä tuli lisämatkaa, mikä ei haitannut, kun päivämatkamme oli lyhyt. Jouduimme hetken kulkemaan vilkkaan tien laitaa, mutta sekin sujui ongelmitta.
Saapuminen Lectouren kaupunkiin tapahtui eri reittiä kuin 7 vuotta sitten. Siksi perilletulo pääsi vähän yllättämään. Kuvittelin, että meillä oli vielä matkaa jäljellä.
Oli toripäivä. Kauppiaat olivat jo lopettelemassa myyntiä. Ehdimme kuitenkin ostoksille. Ostimme kuivattuja hedelmiä, mansikoita, kirsikoita ja juustoa.
Kävimme katsomassa turistitoimiston, mutta se oli kiinni. Niinpä lähdimme etsimään lounaspaikkaa. Valitsemassamme paikassa saimme vähän tylyn kohtelun. Terassin ainoa vapaa pöytä oli ilmeisesti varattu ja sisälle meillä ei reppuinemme ollut asiaa. Kun pohdimme seuraavaa siirtoa, yksin istuva nainen tuli sanomaan, että hän oli juuri lähdössä ja että ruoka on todella hyvää.
Saimme siis pöydän ja onneksi meitä palveli eri tarjoilija. Otimme päivän annoksen, joka oli jotain isoa ja vaaleaa kalaa. Lisukkeena oli perunamuusia ja paistettua kesäkurpitsaa. Otimme vielä jälkiruoaksi sitruunapiirakan sekä juustokakun vadelmilla. Jaoimme leivonnaiset, joten saimme maistaa molempia.
Lounaan jälkeen palasimme turistitoimistoon. Leimojen lisäksi pyysimme apua majapaikan etsimisessä. Virkailija soitti lukuisiin paikkoihin. Lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi jäi huone hotellissa. Olimme tyytyväisiä siihenkin. Pyysimme vielä varausta seuraavalle päivälle la Romieu -nimiseen kaupunkiin. Se ei onnistunut, koska siellä oli tulossa häät ja kaikki paikat varattuja. Meille löytyi kuitenkin paikka reitin ulkopuolelta n. 4km la Romieun jälkeen.
Meidän piti odottaa hotellihuonettamme puolituntia. Kävimme tutustumassa kirkkoon. Sitten pääsimmekin jo huoneeseemme, jossa oli kattoikkuna. Kengät meidän piti jättää pohjakerrokseen. Kenkiä kertyi iltapäivän aikana aika monta paria säilytystilaan. Muillakin oli tainnut olla vaikeuksia löytää muuta majoitusta.
Kun olimme lähdössä takaisin ulos, meidät pysäytettiin vastaanotossa. Aamiaista varten piti tehdä valintoja. Vaihtoehtoja lueteltiin yksitellen, eikä meillä ollut käsitystä, paljonko vaihtoehtoja olisi. Niinpä vastasimme kaikkiin "kyllä".
Kävelimme kaupungin läpi. Toisessa päässä pääkatua oli vanha sairaalarakennus. Nyt sen pihalla ja sisätiloissa toimi romu/antiikkikauppiaita. Minusta tavara näytti melko huonokuntoiselta. Kävimme myös viereisellä näköalapaikalta ihailemassa maisemia.
Takaisinpäin kävellessä yritimme löytää leipomon, joka olisi auki. Tilanne näytti jo huonolta, mutta lohduttauduimme jäätelöllä. Leipomo löytyi pääkadun toisesta päästä. Saimme leipämme ja juotavaa. Aioimme selvitä iltaruokailusta toriostoksillamme.
Jäimme vielä hotellin pihalle istuskelemaan ja ottamaan juomat. Kun siinä alkoi tulla viileä, siirryimme huoneeseemme. Söimme mansikat sekä juustoa ja leipää. Muut jäivät seuraavalle päivälle.
Ehdin vielä kirjoittaa hetken blogiani ennen, kuin luomet alkoivat painua kiinni.
Päivän aikana tuli käveltyä kiertotiemme ja kaupunkikävelyn kanssa 17,5 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti