Kappelilla meitä odotti mukava yllätys. Florent ja Celine olivat toteuttaneet yhden unelmansa tähän matkaan liittyen. He olivat halunneet yöpyä kappelin sisäpihalla teltassaan. Nyt he olivat saaneet kokea sen. Heillä oli ollut kynttilä palamassa muurin nurkassa. Otimme muutaman valokuvan ja ja halasimme hyvästeiksi, koska me olimme jatkamassa matkaamme bussilla Condom:sta.
Saavuimme kaupunkiin melko aikaisessa vaiheessa päivää, joten menimme leipomoon päivän toiselle aamupalalle. Koska meidän bussimme oli lähdössä vasta iltapäivällä, istuimme kahviemme ääressä pitkään.
Tulimme katedraalin luo. Sen vieressä on neljän muskettisoturin patsaat. Patsaille oli tunkua valokuvausta varten, joten me jatkoimme eteenpäin. Kurkkasimme katedraalin sivuovesta sisään. Siellä oli messu käynnissä. Jos olisimme menneet ovesta sisään, olisimme tupsahtaneet suoraan kirkkokansan eteen.
Kiersimme toiselle ovelle ja menimme seuraamaan messun loppuun. Messun jälkeen kiersimme kirkon. Yritin löytää leimaa passiin, mutta sitä ei löytynyt.
Katedraalin aukiolla on kahvila, jonka terassilla istui useita vaeltajia. Yhden pöydän äärestä kajahti "suomalainen ja irlantilainen!". Siellä istui saksalainen nainen, jonka kanssa olin jutellut Bardigues:ssa pari päivää aiemmin. Vaihdoimme muutaman sanan ja sitten me jatkoimme matkaamme kohti jokea.
Olin jo kaupunkia lähestyessämme sanonut, etten edellisellä kerralla oikein pitänyt Condom:sta. Kun Adrienne katseli ympärilleen ja totesi, että minä en varmaankaan ollut muuttanut mielipidettäni kaupungista.
Adrienne on tosi hyvä huomaamaan kaikenlaisia yksityiskohtia ympärillään. Tällä kertaa Adrienne huomasi, että minun jo ohitamalla hotellilla oli kaunis puutarha. Päätimme mennä sinne lounaalle, mutta ravintola oli täynnä. Jätimme reppumme halliin ja kävelimme muina naisina istumaan puutarhaan. Minä sain yhden päivän blogitekstin kirjoitettua ja Adrienne luki kirjaansa.
Minua vähän nolotti, kun lähdimme hotellista. Emmehän olleet heidän asiakkaitaan. Kukaan ei kuitenkaan kiinnittänyt meihin mitään huomiota.
Palasimme katedraalin aukiolle ja menimme baarin terassille. Otimme oluet. Olut oli hyvää mutta melko vahvaa. Nauroimme, kuinka hoipertelisimme bussille. Aikaa oli kuitenkin niin paljon, että oluen vaikutus ehti heiketä.
Minä halusin ehdottomasti päästä kuvaan neljän muskettisoturin kanssa. Jouduimme odottamaan hetken, koska paikalla oli 2 pariskuntaa. Toinen naisista oli kuvattavana. En jäänyt odottamaan, olisiko joku muu heistä halunnut tulla kuvatuksi. Syöksyin patsaiden joukkoon ja pistin kävelysauvani viidenneksi muskettisotureiden miekkojen sekaan. Pariskuntia nauratti poseeraukseni.
Kävelimme bussiasemalle. Siellä oli yksi nainen odottamassa samaa bussia, johon olimme menossa. Nainen oli myös Irlannista. Hän oli aloittamassa vaelluksensa Eauzesta, johon oli edellisen päättänyt. Minusta oli tosi mukava kuunnella hänen ja Adriennen jutustelua. Pidän tosi paljon irlantilaisesta aksentista ja nyt se kuului myös Adriennen puheesta selkeämmin.
Me siis matkustimme kahden päivämatkan verran bussilla, aina Nogaroon asti. Yhtenä syynä oli, että majoitusten löytäminen oli vaikeaa ja aina välillä tosi turhauttavaa. Lisäksi päätimme, että haluamme palata kotiin jo 2.6.
Nogarossa meillä oli tosi mukava, kahden makuuhuoneen huoneisto hyvällä paikalla. Lähdimme pian saavuttuamme etsimään ruokapaikkaa. Löysimme avoimen brasserien ja kävimme kysymässä, milloin ruokatarjoilu alkaisi. Siihen oli reilu puoli tuntia aikaa. Teimme pöytävarauksen ja lähdimme kävelemään.
Pääkadun toisessa päässä oli paikallinen härkätaisteluareena. Sen edessä seisoi bussi ja areenalla oli joukko rugbyn kannattajia. He juhlivat edellisen päivän La Stade Toulousain:n voittoa irlantilaisesta Leinster:stä. En tiedä mitä Adrienne meni sanomaan yhdelle kannattajista, mutta sitä seurasi vilkas keskustelu, joka päättyi kättelyyn.
Kävelimme takaisin ruokapaikkaamme. Oli helppo paikallistaa meille varattu pöytä, sillä siihen oli kirjoitettu 'Sirpa'. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. Onneksi huoneistoomme ei ollut pitkä matka. Poikkesimme vielä sivukadulle katsomaan paria armagnac-tehdasrakennusta.
Etenimme jalkaisin vain noin 10 km. Bussilla siirryimme peräti 54 km. Yhteensä kävelyä kertyi päivän aikana 17 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti