Olimme jo illalla päättäneet, että jatkamme matkaa bussilla vielä yhden etapin verran Aire-sur-l'Adoureen. Siinä jäisi jälleen 27 km kävelemättä. Meillä olisi silti pitkiä päiviä edessä, jotta saapuisimme 1.6. Saint-Jean-Pied-de-Portiin. Olimme molemmat ostaneet jo lentolippumme, Adrienne Biarriz:stä Dubliniin ja minä Barcelonasta Helsinkiin.
Koska bussimme lähti vasta yhdeksän jälkeen, meillä ei ollut mitään kiirettä. Kävimme ensin leipomossa ostamassa croissantit sekä evästä päiväksi. Sitten menimme edellisen illan ruokapaikkaamme kahville. Kun olimme syöneet ja juoneet, Adrienne päätti vielä käydä katsomassa, saisiko lisää juustoa päiväksi. Minä jäin odottelemaan reppujen kanssa. Juusto löytyi ja siirryimme bussipysäkille.
Bussi tuli ajoissa, mutta se oli täynnä koululaisia. Onneksi he jäivät kaikki seuraavalla pysäkillä pois ja pääsimme levittäytymään reppuinemme kahdelle istuimelle.
Aire-sur-l'Adouressa bussipysäkki oli lyhyen kävelymatkan päässä keskustasta ja reittimerkit näkyivät kadun toisella puolella. Näin turistitoimiston ja kävelimme sinne. Saimme leimat passeihin. Lisäksi saimme majoitusvaraukset Pimboon, Navarrenxiin ja Saint-Palaiseen. Adrienne oli onnistunut löytämään airbnb-huoneiston Arthez-de-Bearn:sta. Majoitustilanne näytti siis vaihteeksi hyvältä.
Kello oli jo suunnilleen 10, kun pääsimme aloittamaan päivän etapin. Reitti lähtee nousuun jo heti keskustasta. Me pysähdyimme kesken nousua katsomaan yhtä kirkkoa.
Olimme yllättyneitä kun myöhäisestä ajankohdasta huolimatta eteemme ilmestyi muita vaeltajia. Ehkä ainakin osa heistä oli aloittanut päivämatkansa jo ennen kaupunkia.
Kaupungista päästyämme reitti seurasi jonkin aikaa järven rantaa. Se oli mukava osuus. Oli kuin olisi kävellyt kotimaisemissa, kunhan ei katsonut liian tarkkaan ympäröivää kasvillisuutta.
Pian näkymät muuttuivat. Nyt reitti kulki tasamaalla ja teitä pitkin. Meillä oli kävelyn kannalta helppo päivä takana. Niinpä etenimme reipasta tahtia ja ohitimme aina vain uusia vaeltajia.
Pidimme lounastauon piknik-pöydän ääressä. Ranskalainen pariskunta oli juuri sopivasti valmis jatkamaan matkaansa, kun saavuimme siihen.
Kun saavuimme Miramont-Sensacq:n kylään oli mäessä näköalapaikka, josta olisi kirkkaalla säällä voinut nähdä Pyreneet. Nyt niitä ei näkynyt.
Kylässä oli baari ja sen vieressä leipomo. Adrienne onnistui ujuttautumaan ranskalaisten sekaan leipomoesittelyyn. Minä odottelin baarin puolella. Kun juomat oli juotu, lähdimme jatkamaan päivän viimeiselle osuudelle.
Kylästä pääsi oikotielle. Ilmeisesti muut kävelivät varsinaista reittiä, koska emme tavanneet enää ketään matkalla. Kun Pimboa lähestyessä reitti kääntyi metsään, muistui mieleeni lopun tiukat nousut. Nyt oli lisänä vielä mutainen polku. Adrienne meni menojaan ja minä etenin ähisten ja puhisten.
Keräsin koko loppumatkan kiukkua ja Adriennella oli katsomista ja kuulemista, kun päästelin suomeksi kaiken ulos. Oli vähän sellainen olo kuin uhmaikäisellä, joka on heittäytynyt kaupan lattialle itkupotkuraivariin. Kyllä se ainakin helpotti!
Lähdimme ensin etsimään kylästä ravintolaa. Olin löytänyt sellaisen googlemapsista ja ajattelimme varata pöydän illaksi. Ravintolaa ei ollut siellä missä kuvittelin. Takaisin päin kävellessämme Adrienne näytti yhtä taloa, jonka seinällä luki lupaavasti pizza. Terassilla oli muutama pöytä, joten menimme katsomaan lähempää. Paikka oli kiinni, eikä aukioloaikoja ollut näkyvillä. Tiesimme että kylässä on toinen baari, josta voisi ostaa jotain kokattavaa. Kävisimme siis siellä myöhemmin.
Majapaikkamme löytäminen oli oma haasteensa. Googlemaps sijoitti sen väärään kohtaan tietä. Me kuljimme edestakaisin tulematta yhtään viisaammaksi. Adrienne huomasi, että yhteen taloon meni nainen sisään. Menimme koputtamaan tämän oveen ja selvisihän majapaikan sijaintikin. Se oli heti vieressä. Jotenkin emme olleet huomanneet majoituksesta kertovaa kylttiä.
Saimme huoneemme ja emäntämme lupasi varata meille pöydän ravintolasta. Hän lupasi myös selvittää, saisiko meille mitenkään kyytiä aamulla seuraavaan kaupunkiin. Meidän seuraavaan majapaikkaan oli nimittäin 37 km.
Suihkun jälkeen siirryin yhteistilaan ja laitoin itselleni teetä. Yritin taas edistää blogin kirjoittamista. Jotenkin kaikki energia kuluu päivän aikana, eikä millään jaksaisi naputella tekstiä puhelimella.
Olimme saaneet ohjeeksi, mennä ravintolaan, kun kirkon kello lyö seitsemää. Lähdimme silloin kyllä liikkeelle, mutta Adrienne ehdotti, että käymme ensin kirkossa. Kun tulin ulos kirkosta, ravintolan ovelta huudettiin minulle, että olemmeko tulossa vai emme. Kävin hätyyttämässä Adriennen mukaan. Ravintolan ovella selvisi, että siellä olikin vaeltajien yhteisillallinen käynnissä. Kaikki muut olivat ehtineet syödä alkupalansa. Pyytelin anteeksi myöhästymistä.
Istuimme pöydän päässä, joten meillä ei ollut paljoa vaihtoehtoja puhekumppaneiden valintaan. Minun vieressäni istui saksalainen mies, joka ei kertaakaan kääntynyt minuun päin, ei edes tervehtimään. Adriennen vieressä istui ranskalainen mies, joka puhui hieman englantia. Hänen toisella puolellaan oli meidän naapurihuoneen pariskunnan nainen. He molemmat keskustelivat kanssamme, joten emme olleet aivan ulkopuolisia.
Illallisen jälkeen joimme vielä teetä ja sitten olimme valmiita siirtymään yöpuulle.
Päivän etappimme mitaksi tuli noin 26 km ja sen lisäksi muuta kävelyä kertyi 5 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti