Aamulla lämpötila oli lähellä nollaa ja maa oli kuurassa. Yöllä ei onneksi ollut liian kylmä, mutta lähtiessämme liikkeelle vähän ennen yhdeksää, ei yksi vaatekerta lisää olisi ollut pahitteeksi. Meillä on käsineiksi mukana sormikkaat. Jouduin kaivamaan tyttärelle villasukat lisälämmikkeeksi, kun hänen kätensä olivat aivan jäässä.
Reitti oli maastoltaan jälleen melko helppo. Päivän alussa ja lopussa jouduimme kävelemään vilkasliikenteisen maantien reunaa. Muu osa matkasta taittui hiekka- ja saviteillä. Savipohjaisilla teillä oli useampi kohta, jossa oli paksua savivelliä, ja josta oli pakko mennä läpi. Kenkämme olivat yltä päältä savessa.
Espejon kaupunki on rakennettu jyrkkärinteiselle kukkulalle. Reitti johdatti meidät tietysti ylös. Olimme aivan puhki, kun pääsimme istahtamaan baariin. Pidimme kunnon tauon.
Kun lähdimme jälleen liikkeelle, huomasin infon opasteen. Ehdotin, että kävisimme hakemassa leimat passeihimme. Niinpä lähdimme seuraamaan opasteita. Löysimme talon, jossa infon piti olla. Ei ollut oikein selvää sisäänkäyntiä. Yhden liukuoven takana näytti olevan vastaanottotiski ja taaempana huoneita. Menimme ovesta sisään. Jostain huoneesta tuli ulos nainen kahden lapsen kanssa. Ulkoa tuli mies tiskille ja kysyi asiaamme. Kysyin olisiko hänellä leimaa. Leima löytyi ja hän tarjoutui laittamaan päivämääränkin. En katsonut leimaa tarkemmin, mutta tyttäreni sanoi minulle, että se ei näyttänyt ihan tavalliselta Camino-leimalta. Myöhemmin tutkin leimaa ja kävi ilmi, että olimme vierailleet terveyskeskuksessa.
Emme palanneet samaa tietä takaisin vaan kuvittelin löytävämme reitille toista kautta. Siinä mistä reitin olisi mielestäni pitänyt jatkua, ei ollut mitään opasteita. Kysyin yhdeltä naiselta, meneekö tie Santa Cruziin. Hän sanoi, että menee, joten lähdimme laskeutumaan kohti laaksoa. Tulimme kohtaan, jossa toisaalle meni hiekkatie ja toisaalle asfalttitie. Edelleenkään ei näkynyt opasteita. Lähellä oli ryhmä miehiä. Kävin kysymässä heiltä neuvoa. Ohje oli jatkaa hiekkatietä alas ja kääntyä sitten vasemmalle.
Pääsimme alas ja käännyimme vasemmalle. Näimme toisen hiekkatien, joka laskeutui Espejosta päin ja tiet yhtyivät. Nyt näkyi edessä taas nuoli. Reitti tuli ilmeisesti sitä toista tietä seuraten. Alkoi heti kova nousu, mutta sen jälkeen maasto oli taas melko tasaista.
Iltapäivän kilometrit tuntuivat tosi pitkiltä. Jouduimme myös jälleen savipohjaiselle alustalle. Savea tarttui jatkuvasti kengänpohjiin. Vielä vähän ennen maantielle saapumista jouduimme syvään savivelliin. Kengät ja housunlahkeet olivat kamalassa kunnossa.
Santa Cruz:ssa ei ole alberguea. Ilmeisesti olisi ollut mahdollista yöpyä koulussa lattialla. Sitä vaihtoehtoa en edes harkinnut. Menimme yöksi hostaliin. Saimme huoneen 42 €. Huoneessa oli lämmitys, mutta suihkusta emme saaneet kuin haaleaa vettä.
Löysimme pienen kaupan ja saimme hankittua evästä viimeiselle vaelluspäivälle. Lepäilimme ruoka-aikaan asti. Kävimme syömässä hostalin baarissa. Sitten vain iltatoimet ja olimme valmiita unten maille. Minä tosin kirjoittelin vielä edellisen päivän tekstiä, kun edellisessä yöpaikassa ei verkko toiminut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti