Tavoitteena oli päästä lähtemään kello 9 mennessä, mutta ei se ihan onnistunut. Palautin alberguen avaimet baariin ja lähdimme kapuamaan kaupungista ulos.
Yleensä vaelluksen kolmantena päivänä kehoni muistaa, mistä Caminolla olosta on kyse ja vaellus sujuu hyvin. Tänään minusta tuntui, että kropassani ei ollut yhtään kivutonta lihasta. En tiedä missä välissä olin käyttänyt vatsalihaksia, mutta nekin olivat kuin syksyn ekan jumpan jäljiltä.
Tänään noustiin reitin korkeimpaan kohtaan, lähes 1000m. Luulin että joudummme kulkemaan kallioisen vuoren rinnettä. Sen sijaan kävelimmekin pikkuteitä kiertäen vuorta. Vaikka reittiprofiili näytti lähes pelkkää nousua, otimme useita kertoja vauhtia alamäistä.
Jos nousu tuntuikin raskaalta, niin maisemat korvasivat vaivan. Korkeimmalla kohdalla oli niitty, jolla oli lampaita laitumella. Minulla kesti hetken ennen, kuin tajusin miksi lampaat näyttivät erikoisilta. Niillä oli pitkä häntä.
Ennen kuin aloitimme tiukan laskeutumisen, pidimme kunnon tauon eväitä syöden. Harvoin sitä saa syödä yhtä upean maiseman ääressä. Vuorelta laskeutuminen sai reiteni vaikertamaan. Välillä mentiin luonnonpolkua ja välillä polku oli kivetty teräväreunaisilla kivillä. Kivien oli varmaan tarkoitus parantaa pitoa jyrkimmissä kohdissa.
Laskeutumisen jälkeen oli vielä n. 4 km matkaa Antequeraan. Kaupunki on notkelmassa ja piti tulla ihan kaupungin laidalle ennen kuin sen näki. Kaupungissa on komea linna. Kaupunki on varmasti tutustumisen arvoinen.
Suuntasimme Google Mapsin ohjaamana kohti alberguea. Matkalla huomasin turistitoimiston ja poikkesimme sisään. Saimme leimat passeihin ja meidät ilmeisesti kirjattiin albergueen. Virkailija soitti ja ilmoitti tulostamme. Hän sanoi, että joutuisimme odottamaan 15-20 minuuttia, jotta meidät päästetään sisään. Hän sanoi vielä jotain muutakin, mutta ymmärsin vain sanan "kärsivällisesti".
Löysimme hyvin perille. Laitoimme reput ja sauvat nojaamaan suljettua porttia vasten ja odotimme. Kului
15 min, kului 20 min ja kului tunti. Me odotimme ja odotimme. Lisäsimme hiljalleen vaatetta päälle, sillä hien kuivuessa tuli vilu. Minusta voi sanoa, että odotimme kärsivällisesti. Odotimme nimittäin 2 h ja kun kello oli jo 17.30, päätin että on etsittävä toinen yöpymispaikka. Suuntasimme takaisin kohti keskustaa. Seurasimme ensimmäistä näkemäämme hotelliopastetta.
Saimme huoneen ja mikä aivan parasta, täällä on lämmin. Kylpyhuoneessa on pyyhepatteri, joten optimistisesti pesin pyykit. Aamulla nähdään ehtivätkö kuivua.
Kävimme kaupassa ja kiertelimme keskustan katuja. Lähes jokaisella kadulla oli erilaiset jouluvalot.
Kello lähestyy nyt yhdeksää. Tytär jo tuhisee viereisessä sängyssä. Minä koitan lisätä vielä muutaman kuvan tältä päivältä ja sitten sammutan valot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti