Alkumatka oli melko helppo ja mukavaa käveltävää. Maasto kumpuili hieman, mutta kävellessä ei tullut edes hiki. Sitten tulimme kohtaan, jossa joki virtasi tien yli. Vettä oli niin paljon, että oli pakko riisua kengät ja sukat sekä kääriä housun lahkeet ylös. Vesi oli kylmää ja virtaus oli selvästi havaittavissa. Ylitys oli lopuksi helppo ja varsinainen haaste oli toisella rannalla. Tie oli nimittäin aivan liejuna ja liejua oli paljon. Ei auttanut kuin työntää paljaat jalat kenkiin joessa seisten. Sitten oli vain ihan pakko liata kengät liejuun vartta myöten. Kun pääsimme kovalle maalle, pysähdyimme kuivaamaan jalkamme ja pukemaan sukat. Kenkiä yritimme putsata ruohoon. Myöhemmin uitimme kenkiä lätäköissä ja tytär käytti omiaan uudemman kerran joessa.
Matka jatkui leppoisasti jokilaaksossa. Kohdalle osui tänäänkin piknik-paikka. Pidimme siinä tauon ja minä päätin tareta t-paidalla.
Tänään aurinko ei paistanut kirkkaalta taivaalta. Ympäröivä vihreä väri näytti syvemmältä kuin aiempina päivinä. Näimme paljon kaniineja sekä erilaisia lintuja. Näin useamman kerran kaksi samaa lajia olevaa suurehkoa lintua. Ennen lentoon lähtöä ne aina juoksivat ikään kuin kiitoradalla rullaava lentokone.
Olin jo hieman tuudittautunut ajatukseen leppoisasta päivästä, kun reitti kääntyi nousuun. Nousua riitti ja riitti. Nousu oli melko loiva, mutta kun sitä jatkuu kilometri tolkulla, niin ainakin minä turhaudun. Tänään juuri silloin kun manasin, ettei nousu lopu ikinä, aukeni avoin näkymä. Tällä kertaa näkymä suuntautui sinne, mistä olimme tulleet. Kun välillä tuntuu, että matka etenee vain hieman päivässä, oli hienoa katsoa, mistä asti olimme tulleet. Saatoimme erottaa kaksi eri vuorta, jotka olimme ylittäneet.
Emme olleet nähneet Lucenan kaupunkia kertaakaan häämöttämässä edessämme. Yhtäkkiä vain näimme rakennuksia jo yllättävän lähellä. Kelloni mukaan meillä piti olla vielä lähes 4 km matkaa kaupunkiin. No, saavuimme teollisuusalueelle ja se ei ollutkaan ihan pieni. Se meinasi näännyttää meidät. Onneksi näimme baarin, johon poikkesimme tauolle.
Tauko teki ihmeitä ja jäljellä ollut 2,5 km sujui mukavasti. Löysimme keskustan, mutta silmiimme ei osunut yhtään majapaikkaehdokasta. Muistin että ArKi caminolaiset olivat yöpyneet Pension Sarassa. Minä pistin Google Mapsin ohjaamaan meidät sinne. Saimme huoneen. Sesongin hinta oli 40,80€ sisältäen aamukahvin.
Lepäilimme jonkun aikaa ja seitsemän maissa lähdimme kaupungille. Kiertelimme katsomassa jouluvaloja ja -toria. Sitten suuntasimme tapas baariin. Se tuntuu olevan ainoita mahdollisuuksia saada syötävää ennen ilta yhdeksää. Saimme vatsamme täyteen ja mr Googlen opastuksella löysimme takaisin majapaikkaan.
Nyt on pakko ruveta nukkumaan. Aamukahville on paras selvitä heti klo 9.00. Meillä on pitkä vaelluspäivä edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti