Alkumatkasta oli muutama mäki. Muuten kuljettiin jokilaaksossa tasaisella, asfaltoitua tietä pitkin. Etenimme melko reipasta tahtia, emmekä juurikaan pitäneet taukoja. Yhdellä pitkällä suoralla tulin vilkaisseeksi taakse päin. Siellä näytti lähestyvän mies reppu selässä.
Meni vielä ehkä vartti ennen, kuin mies saavutti meidät. Hän oli Søren Tanskasta ja hän oli aloittanut vaelluksensa Granadasta. Hänen oli ollut tarkoitus kävellä Cordobaan asti, mutta oli todennut, ettei hänellä ollutkaan tarpeeksi aikaa. Hän oli päättänyt jatkaa Castro del Riosta ensimmäisellä mahdollisella bussilla Cordobaan.
Søren oli mukavaa seuraa ja matka taittui lähes huomaamatta. Pysähdyimme vain kerran syömään eväsleivät.
Myös Castro del Rion vanha kaupunki on kukkulalla. Kiipesimme ylös reittiopasteita seuraten. Löysimme alberguen ja soitin ovella olevaan numeroon. Kello oli muutaman minuutin yli kaksi, eikä numeroon saatu yhteyttä.
Lähdimme etsimään baaria. Lopulta löysimme avoinna olevan baarin läheltä bussien lähtöpaikkaa. Jätimme tyttäreni istumaan reppujen seuraksi terassille ja menimme Sørenin kanssa tilaamaan juotavaa. Saimme oluiden kaveriksi kalaa ja ranskanperunoita.
Søren etsi bussiaikataulun netistä. Seuraava bussi oli lähdössä vasta kuudelta. No mekään emme odottaneet pääsevämme albergueen enää ennen viittä. Iltapäivä hurahti tosi nopeasti lämpimässä istuskellen ja jutellen. Vähän ennen viittä nousimme lähteäksemme alberguelle. Otimme vielä yhteiskuvan ja vaihdoimme halaukset.
Kiipesimme takaisin alberguen eteen. Soitin uudestaan ovella olevaan numeroon. Nyt numeroon vastattiin ja esitin asiani. Meidän käskettiin tulla kuudeksi poliisiasemalle. Kysyin missä poliisiasema on ja osoite meni ohi korvieni. Kulman takaa tuli vanhahko mies kameran kanssa. Hän kysyi, voiko hän opastaa meidät poliisiasemalle. Kiitin ja nostimme reput selkään ja lähdimme seuraamaan miestä. En tiedä kauanko olisimme etsineet oikeaa osoitetta, jos olisimme etsineet omin päin. Poliisin kylttikin oli vasta sisäpihalla.
Mies asui kahden talon päässä poliisista. Hän tuntui paheksuvan, että jouduimme odottamaan. Sanoin ettei meillä ole mihinkään kiire. Hän vastasi, että olette tulleet pitkän matkaa ja teidän pitää päästä lepäämään. Sitten hän vielä tarjoutui hakemaan meille juotavaa kotoaan.
Odottelimme poliisiaseman lähellä penkillä istuen kuuteen asti. Sitten siirryimme poliisiaseman eteen. Sisällä oli valot, mutta siellä ei näkynyt mitään liikettä. Kun kello alkoi lähestyä puolta seitsemää, soitin taas samaan numeroon. Selitin soittaneeni aiemmin ja että odotamme yhä avaimia. Puheluun vastannut poliisi vastasi, että heitä on vain yksi partio ja että ovat liikenteessä. Lopulta hän lupasi, että saapuisivat muutaman minuutin kuluttua.
Saimme vihdoin avaimet ja ohjeet palauttaa ne aamulla poliisiasemalle. Jos ketään ei olisi paikalla, ne pitäisi laittaa oven yläpuolella olevan listan päälle. Palasimme taas alberguelle ja nyt pääsimme sisään. Alakerrassa oli aula, iso ruokasali ja kylpyhuone. Seuraavassa kerroksessa oli kaksi huonetta. Toisessa oli neljä paikkaa ja toisessa kahdeksan. Valitsimme isomman huoneen, koska patjat olivat siistimmät. Talossa ei ollut minkäänlaista lämmitystä. Keräsimme kaikki löytämämme 6 vilttiä. Laitoimme yhdet patjan päälle. Minä ripustin yhden yläsängyn patjan alta roikkumaan ikään verhoksi ikkunan puolelle sänkyä.
Kävimme suihkussa, johon onneksi tuli kunnolla kuumaa vettä. Sitten olikin aika lähteä etsimään ruokapaikkaa. Poliisi oli merkannut meille karttaan oman suosituksensa. Kesti hetken, että löysimme paikan. Se oli kiinni. Kun emme nähneet lähistöllä muutakaan ruokapaikkaa, turvauduin jälleen kerran Google Mapsiin. Joen toisella puolella näytti olevan muutama ravintola.
Meinasimme jo luovuttaa silläkin suunnalla, kun huomasin yhden ravintolan. Menimme sisään ja kysyin baarista, onko mahdollista saada ruokaa. Meidät vietiin pimeänä olevaan ruokasaliin. Kun sinne laitettiin valot, näimme siellä 5 lasta leikkimässä.
Saimme ruokalistat ja valitsimme annokset. Ruokaa odotellessamme seurasimme lasten puuhia. Jonkun ajan päästä baarista tuli mies ja haki kolme lapsista mukaansa. Jäljelle jäi kaksi poikaa. Myöhemmin kävi ilmi, että toinen pojista oli omistajaperheen poika ja toinen asiakkaan poika.
Kun olimme jo lopettamassa ateriaamme saliin saapui perhe ruokailemaan. Ilmeisesti olimme tosi aikaisia, vaikka omasta mielestäni oli jo myöhä.
Palasimme rivakasti albergueen, sillä ilma oli kylmentynyt. Mittari näytti enää +4C. Tietysti piti olla tulossa kylmä yö, kun meidän oli selvittävä ilman lämmitystä. Yötä varten Pukeuduin huolella. Minulla oli silkkikerrasto, sen päällä villakerros ja puin vielä fleeceä päällimmäiseksi. Jalkaan vedin kahdet villasukat. Pakkasimme vaatteet yöksi reppuihin, jotta ne eivät pääsisi kostumaan. Aamulla puettavat paidat otimme vielä makuupussin sisään lämpimään. Kun itse oli lämpimänä, niin viileään huoneeseen oli loppujen lopuksi hyvä nukahtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti