Hostalin baari oli auki, joten kävimme vielä aamukahvilla ennen lähtöä. Minä tilasin tämän reissun ensimmäisen pan con tomaten. Katsoin mallia viereisessä pöydässä olevan naisen leivälleen antamasta käsittelystä. Hän pisteli paahdetun leivän pintaa veitsellä. Se sai oliiviöljyn imeytymään leipään. Oliiviöljy oli Espejon alueelta. Se oli suodattamatonta (sameaa) ja voimakkaan makuista.
Matkaan lähtiessämme meille toivotettiin buen caminot. Otin vielä kuvan tästä mukavasta majapaikasta. Kun käännyimme nurkan taa, tuli tupakkakaupasta myyjä ulos. Hän kysyi, kävelemmekö Caminoa ja tarjosi meille leimaa passiin. Se oli mukava yllätys.
Ensimmäiset vajaat 6 km kävelimme asfaltoidulla tiellä. Liikennettä ei ollut onneksi paljoa. Sitten reitti yhdistyi suoraan Castro del Riosta tulevaan reittiin. Siirryimme kulkemaan savipohjaiselle tielle. Tällä kertaa selvisimme ilman savivellissä rämpimistä.
Kuten reittiprofiili lupasi koko päivän oli melkoisesti mäkiä. Onneksi vain pari nousua saivat sykkeeni kohoamaan. Koitimme pitää taukoja suurin piirtein 3 km välein. Tyttärelläni oli oikean jalan akillesjänne kipeytynyt jo pari päivää aiemmin. Hän tuppasi tänään jäämään melko pitkälle jälkeeni. Toisaalta oli ihan mukava kulkea hieman erillään ja summata kuluneen vuoden tapahtumia.
Siinä vaiheessa kun vihdoin näimme Cordoban kaukana edessämme, soitin hostaliimme ja ilmoitin, että saavumme pari tuntia varauksen yhteydessä ilmoittamaani aikaa myöhemmin. Loppujen lopuksi matkaan meni vielä kauemmin. Tuntui, että tie vei meitä aina välillä kauemmas määränpäästä. Lopulta saavuimme kaupungin rajalle. Tytär halusi, että otan hänestä tuuletuskuvan Cordoba-kyltin kanssa.
Vielä jouduimme kulkemaan kaupunkialueella varmaan lähes pari kilometriä ennen, kuin saavutimme joen rannan. Roomalaista siltaa pitkin tulimme vanhaan kaupunkiin ja löysimme tien hostaliin.
Caminomme päättyi tältä erää. Huomiselle jäi vielä viimeisen leiman hakeminen passiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti