Clunysta Le Puy:hin on matkaa vielä noin 290 km. Tämän reitin varrelle osunee vaellukseni puolivälin kohta. Minulle on syntynyt käsitys, että maasto on vaihtelevaa ja paikoin jopa haastavakin. Näkemieni kuvien perusteella reitin varrella on useampia viehättäviä pikkukaupunkeja. Nyt pitäisi alkaa löytyä myös edullisempia majoitusvaihtoehtoja, vaeltajille ja pyhiinvaeltajille tarkoitettuja yhteismajoituksia.
Ensimmäisen käsitykseni reitistä muodostin Uudesta-Seelannista kotoisin olevan Kiwi Nomad -nimimerkillä bolegeja kirjoittavan vaeltajan Cluny chemin blogista vuodelta 2012. Hän on 4 vuotta aikaisemmin kävellyt myös Le Puy:sta Santiagoon.
Reitin korkeusprofiili näyttää melko vaihtelevalta. Ensimmäiset parisataa kilometriä reitti näyttää sahaavan hieman epätasaisesti 200 ja 800 m välillä. On matkalla toki jokseenkin tasaisiakin osioita. St-Georges-Haute-Ville nimisessä pikkukaupungissa (1354 asukasta) reittiin yhtyy Genevestä lähtevä reitti. Kaupungista alkaa myös n. 20 km nousu 450 metristä 1150 metriin. Viimeiset 60 km kuljetaankin yli 800 m korkeudessa kunnes laskeudutaan 650 m sijaitsevaan Le Puy:hin.
Reitti seuraa useammassa kohdassa jotain GR vaellusreittiä ja ilmeisesti siksi useammassa kylässä / kaupungissa on myös vaeltajille tarkoitettua majoitusta tarjolla. Osa niistä näyttäisi olevan tarkoitettu tosin lähinnä ryhmille, mutta aion koittaa onneani, josko onnistun varaamaan itselleni pedin. Association des Amis de Saint-Jacques en Rhône-Alpes julkaisee opasvihkosia alueellaan kulkevista pyhiinvaellusreiteistä. Oppaassa on lueteltu kylistä ja kaupungeista löytyvät palvelut. Lisäksi on hyvin pelkistetty kartta reitistä sekä profiilipiirroksia. Oppaan majoitusvinkeistä löytyy pyhiinvaeltajille tarkoitettuja majoituksia: accueils jacquaires ja accueils pèlerins. Sikäli kun olen ymmärtänyt oikein, molemmat ovat yksityisten henkilöiden tarjoamaa majoitusta, joihin vaaditaan pyhiinvaeltajan passi (carnet de pèlerin/pilgerausweis/credencial). Accueils jacquaires -majapaikoissa maksu on vapaaehtoinen (libre participation aux frais), kun taas accueils pèlerins -majapaikoissa on kiinteä maksu.
Reitillä on ainoastaan yksi yli 10 000 asukkaan kaupunki. Suurimmassa osassa matkan varrella olevista paikkakunnista asuu vain joitakin satoja asukkaita eikä niissä välttämättä ole juurikaan palveluita tarjolla. Kun vielä huomioi ranskalaisen tavan pitää kauppoja ja ravintoloita suljettuina joko puolikkaita tai koko päiviä lähes minä päivänä vain, on varmaan syytä täydentää eväsvarastoja aina mahdollisuuden tullen. Toiseksi viimeinen vaelluspäivä ennen Le Puy:ta tulee olemaan haastava. 26 kilmoterin matkalla ei ole tarjolla mitään palveluita. Kaikki kylät ovat reitiltä jonkin verran sivussa. Kilometrejä tulee kertymään, jos haluaa poiketa kilometrin tai parin päässä olevassa kylässä.
Kun saavun Le Puy:hin on kesäkuu varmaan jo pitkällä. Aika näyttää, kuinka monta lepopäivää olen tarvinnut matkalla. Olen laskeskellut, että ehdin kävellä Finisterreen asti, jos pääsen jatkamaan matkaa Le Puy:sta kesäkuun loppuun mennessä. Kesäkuun loppuun minulla on 103 päivää aikaa laskettuna siitä aamusta, kun nousen laivasta Travemündeen. Toisaalta, kun olen suunnitellut päivämatkojani tarjolla olevien majoitusmahdollisuuksien mukaan, on suunnitelmaan kertynyt vaelluspäiviä vain 77 kpl. Pitäisi siis olla paljon aikaa lepoon sekä hitaaseen etenemiseen.
maanantai 26. joulukuuta 2016
tiistai 6. joulukuuta 2016
Mietteitä Itsenäisyyspäivän lenkiltä
Päätin aamupäivällä uhmata pakkasta ja jäisiä teitä. Auringonpaiste häikäisi muttei lämmittänyt. Olin tyytyväinen, että olin pukenut toppapuvun päälle. Vaikka kevyen liikenteen väylät olikin hiekoitettu, jännitin kuinka hyvin muutama viikko aikaisemmin ostamani kitkakengät pitäisivät minut pystyssä. Hyvinhän ne toimivat ja pikku hiljaa uskalsin askeltaa normaalisti.
Viime päivät ovat olleet täynnä ohjelmaa, enkä ole juuri ehtinyt uhrata ajatuksia tulevalle vaellukselle. Nyt kävellessäni yksin tuttua reittiä oli hyvä pohtia menneitä viikkoja ja suunnitella loppuja valmisteluja.
Kävin heti repun ostopäivää seuraavana päivänä tekemässä reilun kympin lenkin pakatun repun kanssa. Vaikka en vielä onnistunut pakkaamaan reppua täydellisesti, totesin että sitä on hyvä kantaa. Jo kaupassa reppu tuntui istuvan selässä tukevasti. Lenkillä tuli kokeiltua käytännössä, kuinka vaelluskengän riisuminen jalasta ja uudelleen jalkaan laittaminen onnistuu reppu selässä. Missään vaiheessa operaatiota ei tuntunut siltä, että reppu olisi horjuttanut tasapainoani. Loppumatkasta pääsi vielä sadekuuro yllättämään minut. Tulipa samalla todennettua, että reppu ei läpäissyt vettä pari kymmentä minuuttia kestäneen sateen aikana. En kuitenkaan usko, että tavarat säilyisivät kuivana ilman ylimääräistä suojaa, kun sadetta kestäisi useampia tunteja.
Marraskuun loppupuolella intouduin järjestämään matkavakuutusta kuntoon. Minulla on jatkuva matkavakuutus, mutta se on voimassa vain alle kolmen kuukauden matkoilla. Laitoin tarjouspyynnön kolmeen vakuutusyhtiöön. Yhtiö, jossa minulla on jatkuva matkavakuutus, vastasi jo samana päivänä. Toinen vakuutusyhtiö pyysi minulta tarkennuksia tarjouspyyntööni ja vastasi seuraavana päivänä. Kolmas vakuutusyhtiö ei ollut kiinnostunut tarjoamaan minulle vakuutusta. En saanut sieltä minkäänlaista vastausta. Molemmissa saamissani tarjouksissa oli sama malli: jatkuva matkavakuutus ja sitä täydentävä vakuutus 3 kk ylittävälle ajalle. "Oman" vakuutusyhtiöni tarjous oli selkeästi edullisempi vaihtoehto. Silti jatkovakuutuksen hinta oli sellainen, että se sai minut harkitsemaan, kannattaisiko minun lentää välillä Suomeen. Kun kerroin tämän vakuutusyhtiölle, sain itselleni uuden tiedon jatkuvan matkavakuutukseni voimassaolosta. Jotta vakuutus olisi tullut jälleen voimaan "uudelle" matkalle, minun olisi pitänyt viettää 14 pv Suomessa, eikä matkapäiviä lasketa mukaan. Eipä siis passaa lähteä esim. Tallinnan risteilylle kahden viikon sisällä ennen tai jälkeen muuta matkaa. Jos risteilyllä sattuisi jotain, johon hakisin korvausta, vakuutus ei olisikaan voimassa seuraavalla, liian pian alkavalla reissulla. Vieläkin verepaine nousee, kun ajattelen näitä vakuutuskiemuroita.
Vaikka syksyn alussa ajattelin, että aloitin valmistelut vähän turhan aikaisin, tuntui tänään, että minulle tulee vielä kiire. Lähtöön on reilut kolme kuukautta ja järjesteltävää riittää. Olen koittanut hahmottaa, mitä kaikkia "kerran vuodessa" laskuja minulle tulee vaelluksen aikana. Entä miten hoidan veroehdotukseni päivittämisen? Pitää muistaa tilata hostellikortti, jotta voin yöpyä Saksassa jugendherbergeissä. Kaikki sähköinen aineisto, jota olen kerännyt läppärilleni, pitää siirtää tabletin muistikortille. Jotta voin lainata e-kirjoja kirjastosta, pitää asentaa tietty lukusovellus. Mistä selvitän toimivatko kaikkien saksalaisten ja ranskalaisten operaattoreiden liittymät yhtä hyvin joka puolella maata? Pitäisi ehtiä lainaamaan kirjastosta saksan ja ranskan matkailusanastoa sisältävät kirjat, jotta voin kirjoittaa itselleni kaikki tärkeimmät lauseet muistin tueksi.
Ahdistus sikseen! Ikään kuin päivän kunniaksi virittelin tänään Suomen lipun reppuuni. Hyvää Itsenäisyyspäivää!
Viime päivät ovat olleet täynnä ohjelmaa, enkä ole juuri ehtinyt uhrata ajatuksia tulevalle vaellukselle. Nyt kävellessäni yksin tuttua reittiä oli hyvä pohtia menneitä viikkoja ja suunnitella loppuja valmisteluja.
Kävin heti repun ostopäivää seuraavana päivänä tekemässä reilun kympin lenkin pakatun repun kanssa. Vaikka en vielä onnistunut pakkaamaan reppua täydellisesti, totesin että sitä on hyvä kantaa. Jo kaupassa reppu tuntui istuvan selässä tukevasti. Lenkillä tuli kokeiltua käytännössä, kuinka vaelluskengän riisuminen jalasta ja uudelleen jalkaan laittaminen onnistuu reppu selässä. Missään vaiheessa operaatiota ei tuntunut siltä, että reppu olisi horjuttanut tasapainoani. Loppumatkasta pääsi vielä sadekuuro yllättämään minut. Tulipa samalla todennettua, että reppu ei läpäissyt vettä pari kymmentä minuuttia kestäneen sateen aikana. En kuitenkaan usko, että tavarat säilyisivät kuivana ilman ylimääräistä suojaa, kun sadetta kestäisi useampia tunteja.
Marraskuun loppupuolella intouduin järjestämään matkavakuutusta kuntoon. Minulla on jatkuva matkavakuutus, mutta se on voimassa vain alle kolmen kuukauden matkoilla. Laitoin tarjouspyynnön kolmeen vakuutusyhtiöön. Yhtiö, jossa minulla on jatkuva matkavakuutus, vastasi jo samana päivänä. Toinen vakuutusyhtiö pyysi minulta tarkennuksia tarjouspyyntööni ja vastasi seuraavana päivänä. Kolmas vakuutusyhtiö ei ollut kiinnostunut tarjoamaan minulle vakuutusta. En saanut sieltä minkäänlaista vastausta. Molemmissa saamissani tarjouksissa oli sama malli: jatkuva matkavakuutus ja sitä täydentävä vakuutus 3 kk ylittävälle ajalle. "Oman" vakuutusyhtiöni tarjous oli selkeästi edullisempi vaihtoehto. Silti jatkovakuutuksen hinta oli sellainen, että se sai minut harkitsemaan, kannattaisiko minun lentää välillä Suomeen. Kun kerroin tämän vakuutusyhtiölle, sain itselleni uuden tiedon jatkuvan matkavakuutukseni voimassaolosta. Jotta vakuutus olisi tullut jälleen voimaan "uudelle" matkalle, minun olisi pitänyt viettää 14 pv Suomessa, eikä matkapäiviä lasketa mukaan. Eipä siis passaa lähteä esim. Tallinnan risteilylle kahden viikon sisällä ennen tai jälkeen muuta matkaa. Jos risteilyllä sattuisi jotain, johon hakisin korvausta, vakuutus ei olisikaan voimassa seuraavalla, liian pian alkavalla reissulla. Vieläkin verepaine nousee, kun ajattelen näitä vakuutuskiemuroita.
Vaikka syksyn alussa ajattelin, että aloitin valmistelut vähän turhan aikaisin, tuntui tänään, että minulle tulee vielä kiire. Lähtöön on reilut kolme kuukautta ja järjesteltävää riittää. Olen koittanut hahmottaa, mitä kaikkia "kerran vuodessa" laskuja minulle tulee vaelluksen aikana. Entä miten hoidan veroehdotukseni päivittämisen? Pitää muistaa tilata hostellikortti, jotta voin yöpyä Saksassa jugendherbergeissä. Kaikki sähköinen aineisto, jota olen kerännyt läppärilleni, pitää siirtää tabletin muistikortille. Jotta voin lainata e-kirjoja kirjastosta, pitää asentaa tietty lukusovellus. Mistä selvitän toimivatko kaikkien saksalaisten ja ranskalaisten operaattoreiden liittymät yhtä hyvin joka puolella maata? Pitäisi ehtiä lainaamaan kirjastosta saksan ja ranskan matkailusanastoa sisältävät kirjat, jotta voin kirjoittaa itselleni kaikki tärkeimmät lauseet muistin tueksi.
Ahdistus sikseen! Ikään kuin päivän kunniaksi virittelin tänään Suomen lipun reppuuni. Hyvää Itsenäisyyspäivää!
lauantai 19. marraskuuta 2016
Varusteet: Repun vaihto
Lokakuun alussa tekemäni koekävely sai minut epäilemään, onko nykyinen reppuni sittenkään paras valinta tälle reissulle. Tuntui, että minulle tulee väkisin liikaa tavaraa ja painoa, jotta kantomukavuus säilyisi hyvänä.
Olin ehtinyt käydä useampaan otteeseen katsomassa ja sovittamassa muita reppuja. En kuitenkaan löytänyt mieleistä. Joko tarjolla tuntui olevan vain liian suuria yli 50 l rinkkoja tai sitten ne olivat mielestäni turhan painavia. Esim. Deuter:n 40+10 l painoi tuplasti sen minkä omistamani reppu. Olen surffaillut verkkokaupoissakin, mutta eihän reppua voi ostaa sovittamatta.
Usko mieleisen repun löytymiseen hiipui ja rupesin viilaamaan grammoja mukaan otettavien vaatteiden osalta. Ajattelin, että ehkä onnistun vähentämään kokonaispainon alle 7 kg ja reppuni olisikin ihan ok kantaa. Tein mahdollisimman täydellisen listan kaikista niistä tavaroista, jotka haluaisin ottaa mukaan. Pituutta listalle tuli vähän neljättä A5 sivua. Sitten aloitin tavaroiden punnitsemisen. Villahoody vaihtui taskuttomaan fleecetakkiin, säästö 220 g jne. Käytin tähän puuhaan useampi tunteja. Lopputulos ei ollut tyydyttävä. Olin karsinut kaiken mahdollisen pois listalta ja vaihtanut vaatteita kevyimpiin versioihin. Silti painoa kertyi vähän yli 7 kiloa, eikä siinä ollut mukana vettä tai eväitä.
Tänään minulla oli mahdollisuus lähteä yksin kiertämään kauppoja. Kävin useammassa liikkeessä, eikä tilanne ollut muuttunut miksikään. Tuntui jopa, että reppuja olisi näin talvea vasten vähemmän tarjolla kuin joitakin viikkoja aiemmin. Lopulta menin XXL:n liikkeeseen mielessäni heidän 30 pv tyytyväisyystakuu. Jos löytäisin kaksi kelvollista mallia, voisin ostaa toisen ja kokeilla sitä käytännössä. Jos se ei istuiskaan hyvin selkääni, voisin vielä palauttaa sen ja vaihtaa toiseen malliin. Sielläkään ei ollut turhan montaa vaihtoehtoa haluamassani kokoluokassa. Kun tutkin Bergans:n reppua, sain myyjän avukseni. Hän laittoi minulle n. 9 kg painavan teltan sekä Bergans:n että Exped:n reppuihin ja auttoi säädöt kohdilleen. Ensin vähän vierastin Exped:n tosi minimalistista 45 l reppua. Selässä se tuntui kuitenkin tosi hyvältä ja tukevalta. Jopa kumartuminen "kengännauhoja solmimaan" onnistui mainiosti. Niinpä minä lopulta päätin ostaa Exped:n repun.
Kotona pakkasin kokeeksi lähestulkoon kaiken mukaan otettavan reppuun. Tilaa tuntui olevan ruhtinaallisesti. Onhan sitä 12 l enemmän kuin Talon:ssa. Vielä on opeteltavaa lukuisten kompressiohihnojen kanssa ja siinä miten tavarat kannattaa reppuun pakata. Nyt kenkäni pullistelevat ikävän näköisesti repun keskikohdassa.
Kun pääsen repun kanssa lenkille, niin selviää, kuinka tuuletus selän puolella toimii. Mallin ideana on, että siinä on mahdollisimman vähän kohtia, jotka tulevat suoraan selkää vasten. Myyjä sanoi, että hänellä on itsellään vastaava miesten malli ja että reppu pitäisi vettä kohtuullisen hyvin. Hän vertasi pitoa sadesuojan pitoon, mutta suositteli kaiken varalta käyttämään kuivapusseja tavaroiden pakkaukseen. No, niitä minulla onkin jo valmiina. Sovitin myös vanhan Jack Wolfskin reppuni sadesuojaa ja se riitti oikein hyvin tämänkin repun päälle.
Olin ehtinyt käydä useampaan otteeseen katsomassa ja sovittamassa muita reppuja. En kuitenkaan löytänyt mieleistä. Joko tarjolla tuntui olevan vain liian suuria yli 50 l rinkkoja tai sitten ne olivat mielestäni turhan painavia. Esim. Deuter:n 40+10 l painoi tuplasti sen minkä omistamani reppu. Olen surffaillut verkkokaupoissakin, mutta eihän reppua voi ostaa sovittamatta.
Usko mieleisen repun löytymiseen hiipui ja rupesin viilaamaan grammoja mukaan otettavien vaatteiden osalta. Ajattelin, että ehkä onnistun vähentämään kokonaispainon alle 7 kg ja reppuni olisikin ihan ok kantaa. Tein mahdollisimman täydellisen listan kaikista niistä tavaroista, jotka haluaisin ottaa mukaan. Pituutta listalle tuli vähän neljättä A5 sivua. Sitten aloitin tavaroiden punnitsemisen. Villahoody vaihtui taskuttomaan fleecetakkiin, säästö 220 g jne. Käytin tähän puuhaan useampi tunteja. Lopputulos ei ollut tyydyttävä. Olin karsinut kaiken mahdollisen pois listalta ja vaihtanut vaatteita kevyimpiin versioihin. Silti painoa kertyi vähän yli 7 kiloa, eikä siinä ollut mukana vettä tai eväitä.
Tänään minulla oli mahdollisuus lähteä yksin kiertämään kauppoja. Kävin useammassa liikkeessä, eikä tilanne ollut muuttunut miksikään. Tuntui jopa, että reppuja olisi näin talvea vasten vähemmän tarjolla kuin joitakin viikkoja aiemmin. Lopulta menin XXL:n liikkeeseen mielessäni heidän 30 pv tyytyväisyystakuu. Jos löytäisin kaksi kelvollista mallia, voisin ostaa toisen ja kokeilla sitä käytännössä. Jos se ei istuiskaan hyvin selkääni, voisin vielä palauttaa sen ja vaihtaa toiseen malliin. Sielläkään ei ollut turhan montaa vaihtoehtoa haluamassani kokoluokassa. Kun tutkin Bergans:n reppua, sain myyjän avukseni. Hän laittoi minulle n. 9 kg painavan teltan sekä Bergans:n että Exped:n reppuihin ja auttoi säädöt kohdilleen. Ensin vähän vierastin Exped:n tosi minimalistista 45 l reppua. Selässä se tuntui kuitenkin tosi hyvältä ja tukevalta. Jopa kumartuminen "kengännauhoja solmimaan" onnistui mainiosti. Niinpä minä lopulta päätin ostaa Exped:n repun.
Kotona pakkasin kokeeksi lähestulkoon kaiken mukaan otettavan reppuun. Tilaa tuntui olevan ruhtinaallisesti. Onhan sitä 12 l enemmän kuin Talon:ssa. Vielä on opeteltavaa lukuisten kompressiohihnojen kanssa ja siinä miten tavarat kannattaa reppuun pakata. Nyt kenkäni pullistelevat ikävän näköisesti repun keskikohdassa.
Kun pääsen repun kanssa lenkille, niin selviää, kuinka tuuletus selän puolella toimii. Mallin ideana on, että siinä on mahdollisimman vähän kohtia, jotka tulevat suoraan selkää vasten. Myyjä sanoi, että hänellä on itsellään vastaava miesten malli ja että reppu pitäisi vettä kohtuullisen hyvin. Hän vertasi pitoa sadesuojan pitoon, mutta suositteli kaiken varalta käyttämään kuivapusseja tavaroiden pakkaukseen. No, niitä minulla onkin jo valmiina. Sovitin myös vanhan Jack Wolfskin reppuni sadesuojaa ja se riitti oikein hyvin tämänkin repun päälle.
sunnuntai 13. marraskuuta 2016
Reitti: kohti Le Puy en Velayta 2/3
Langres - Cluny on vaellukseni seuraava reittiosuus. Pituutta tälle osuudelle tulee noin 240 km. Todellisuudessa tulen varmaan kävelemään vähän pidemmän matkan, sillä osa majapaikoista on melko kaukana reitiltä. Olen pilkkonut osuuden 11 päivämatkaksi.
Ensimmäisenä päivänä majoitusta löytyy vasta noin 35 km päässä Langres:sta. Reitti seuraa GR7. GR on lyhenne Grande Randonnee sanoista, joilla tarkoitetaan pitkän matkan vaellusreittejä, jotka vievät pisteestä A pisteeseen B. Reitit on merkitty puna-valkoisilla opasteilla. Vaeltaessa saattaa nähdä myös puna-keltaisia opasteita. Ne ovat GRP (Grand Randonnee de Pays) opasteita. GRP reitit ovat "rengasreittejä" eli päättyvät samaan paikkaan, mistä alkavat. Lisäksi on olemassa vielä kolmas merkintä lyhyille, korkeintaan yhden päivämatkan mittaisille vaellusreiteille. Näillä PR reiteillä opasteet muodostuvat kahdesta keltaisesta viivasta. www.ffrandonnee.fr -sivustolta löytyy paljon tietoa Ranskan vaellusreiteistä. Myös www.gr-infos.com -sivustolla on tietoa reiteistä.
Minä seuraan GR7 pari päivää Grancey-Le-Château nimiseen paikkaan asti. Se on Burgundin alueen rajalla. La Confraternité des pèlerins de Saint Jacques de Compostelle en Bourgogne on merkinnyt pyhiinvaellusreitin aina Clunyyn asti. Heidän sivuiltaan löysin myös oppaan, joka on ladattavissa heiltä saatavalla koodilla. Opas on hyvin yksityiskohtainen. Tein siitä itselleni lyhennellyn version sanakirjan kanssa kääntäen. Totesin, että ranskan kielessä on melko monta tienristeystä merkitsevää sanaa. Valitettavasti en sanakirjani avulla saanut oikein selvää niiden merkityseroista.
Reitin varrelle osuu useita pienempiä kaupunkeja sekä Dijon. Reitti kiertää Dijonin keskustan. Näin etukäteen olen kyllä ajatellut, että haluan tutustua kaupunkiin. Ehkä pysyn reitillä ja menen julkisilla liikennevälineillä käymään keskustassa. Tämä malli toimi minulla hyvin ranskalaisella reitillä León:ssa. Saavuin Leóniin sateisena päivänä ja sen aamun suunnitelmastani poiketen jatkoin matkaa La Virgen del Caminoon. Kun sade lakkasi iltapäivällä, lähdin bussilla tutustumaan Leóniin. Seuraavana aamuna pääsinkin sitten jatkamaan matkaa jälleen luonnonhelmassa.
Saa nähdä tuleeko minusta puolessatoista viikossa punaviinin ystävä. Reitti kulkee useampana päivänä viiniviljelmien halki ja erinäisiä maistelupaikkoja olisi tarjolla. Olen vain harvoin onnistunut nauttimaan enemmän kuin yhden lasillisen punaviiniä ilman nautintoa seuraavaa päänsärkyä. Koska tietoisesti pyrin välttämään särkylääkkeiden käyttöä, en ehdoin tahdoin halua aiheuttaa myöskään tarvetta niiden käytölle. Niinpä juon paljon mielummin valkoviiniä.
Ensimmäisenä päivänä majoitusta löytyy vasta noin 35 km päässä Langres:sta. Reitti seuraa GR7. GR on lyhenne Grande Randonnee sanoista, joilla tarkoitetaan pitkän matkan vaellusreittejä, jotka vievät pisteestä A pisteeseen B. Reitit on merkitty puna-valkoisilla opasteilla. Vaeltaessa saattaa nähdä myös puna-keltaisia opasteita. Ne ovat GRP (Grand Randonnee de Pays) opasteita. GRP reitit ovat "rengasreittejä" eli päättyvät samaan paikkaan, mistä alkavat. Lisäksi on olemassa vielä kolmas merkintä lyhyille, korkeintaan yhden päivämatkan mittaisille vaellusreiteille. Näillä PR reiteillä opasteet muodostuvat kahdesta keltaisesta viivasta. www.ffrandonnee.fr -sivustolta löytyy paljon tietoa Ranskan vaellusreiteistä. Myös www.gr-infos.com -sivustolla on tietoa reiteistä.
Minä seuraan GR7 pari päivää Grancey-Le-Château nimiseen paikkaan asti. Se on Burgundin alueen rajalla. La Confraternité des pèlerins de Saint Jacques de Compostelle en Bourgogne on merkinnyt pyhiinvaellusreitin aina Clunyyn asti. Heidän sivuiltaan löysin myös oppaan, joka on ladattavissa heiltä saatavalla koodilla. Opas on hyvin yksityiskohtainen. Tein siitä itselleni lyhennellyn version sanakirjan kanssa kääntäen. Totesin, että ranskan kielessä on melko monta tienristeystä merkitsevää sanaa. Valitettavasti en sanakirjani avulla saanut oikein selvää niiden merkityseroista.
Reitin varrelle osuu useita pienempiä kaupunkeja sekä Dijon. Reitti kiertää Dijonin keskustan. Näin etukäteen olen kyllä ajatellut, että haluan tutustua kaupunkiin. Ehkä pysyn reitillä ja menen julkisilla liikennevälineillä käymään keskustassa. Tämä malli toimi minulla hyvin ranskalaisella reitillä León:ssa. Saavuin Leóniin sateisena päivänä ja sen aamun suunnitelmastani poiketen jatkoin matkaa La Virgen del Caminoon. Kun sade lakkasi iltapäivällä, lähdin bussilla tutustumaan Leóniin. Seuraavana aamuna pääsinkin sitten jatkamaan matkaa jälleen luonnonhelmassa.
Saa nähdä tuleeko minusta puolessatoista viikossa punaviinin ystävä. Reitti kulkee useampana päivänä viiniviljelmien halki ja erinäisiä maistelupaikkoja olisi tarjolla. Olen vain harvoin onnistunut nauttimaan enemmän kuin yhden lasillisen punaviiniä ilman nautintoa seuraavaa päänsärkyä. Koska tietoisesti pyrin välttämään särkylääkkeiden käyttöä, en ehdoin tahdoin halua aiheuttaa myöskään tarvetta niiden käytölle. Niinpä juon paljon mielummin valkoviiniä.
sunnuntai 6. marraskuuta 2016
Reitti: Trier:stä kohti Le Puy en Velayta, osa 1/3
Trier - Le Puy väli pyhiinvaellusreittiä pitkin on noin 900 km pitkä. Vézelayn kautta St Jean Pied de Portiin kulkeva reitti olisi huomattavasti lyhyempi. Haluan kuitenkin kulkea Le Puy - SJPP välin, koska sitä kehutaan niin kauniiksi. Alkumatka on joka tapauksessa yhteinen Vézelayn ja Le Puyn kautta kulkeville reiteille.
Aluksi reitti kulkee vielä parin päivämatkan verran Saksan puolella. Reitti koukkaa Luxemburgin puolelle Schengeniin ja jatkuu sen jälkeen Ranskan puolella. Olen jakanut reitin tämän osuudeen omissa suunnitelmissani kolmeen osaan. Ensimmäinen osa Trier - Langres on n. 350 km.
Ranskan puolella kulkevasta reitistä Association de Amis de Saint-Jacques de Compostelle Région Lorraine on tehnyt oppaan. En ole onnistunut tilaamaan sitä netistä, mutta toivottavasti löydän sen matkan varrelta. Ainakin muutamassa kuvassa, jotka olen oppaasta nähnyt, siinä näyttäisi olevat tarkat kartat. Minulla on Outdoor -sarjan opas koko Trier - Le Puy välille. Se on kuitenkin turhan painava mukana kannettavaksi. Kaipaan ranskalaista opaskirjaa, koska reitistä näyttäisi olevan useampia variaatioita, enkä ole ihan varma mitä niistä tulen kulkemaan. Esim. tällainen yleiskartta löytyy netistä. En kuitenkaan ole missään tarkemmissa reitin kuvauksissa törmännyt siihen, että reitti kulkisi Nancyn läpi, kuten tähän karttaan on merkitty.
Olen joka tapauksessa suunnitellut viettäväni Trier:ssä lepopäivän. Ensimmäinen ehdotettu (ja majoituksen kannalta ainoa järkevä) etappi on yli 30 km pitkä. Ajattelin lyhentää sitä siirtymällä lepopäivänä Trier:ssä 6 km matkan ja yöpyä toisen yön St Matthias luostarissa, jos vain onnistun saamaan sieltä yösijan.
Viimeisen yön Saksan puolella olen suunnitellut viettäväni Perl:ssä. Kun sieltä kävelee Moselin yli siltaa pitkin saapuu Schengeniin, Luxemburgiin. Siellä täytyy varmaan pistäytyä katsomassa paikkaa, jossa tehdyn sopimuksen ansiosta minun ei tarvitse kantaa passia mukanani. Hintataso on kuitenkin sen verran korkeampi Luxemburgin puolella, että Saksa voittaa majoituspaikan valinnassa. Lisäksi reittikin jatkuu eteenpäin Moselin Saksan puoleisella rannalla.
Ranskan puolella reitin varteen osuvat kaupungit: Metz ja Toul. Toul:n jälkeen on ainakin kaksi vaihtoehtoista reittiä. Jos jatkaa Outdoor:n oppaan läntisempää reittiä kulkee läpi Vaucouleurs:n, jossa Vézelayn ja ja Le Puyn reitit eroavat. Toul:sta itäisempänä lähtevä reitti on ainakin yhtä päivämatkaa lyhyempi. Reitit risteävät kertaalleen eli itäisestä tuleekin läntinen ja päinvastoin. Tulen tekemään omat reittiä koskevat päätökseni vasta matkalla, kun toivottavasti olen saanut ranskalaisen oppaan hankittua. Kohtuuhintaisten majoitusten löytyminen tulevat varmaan eniten ohjaamaan sitä, millaisiksi päivämatkani muodostuvat. Joitakin majoitusvaihtoehtoja on kerätty saksalaiselle sivustolle. Alustan arvion mukaan minulla tulee menemään pari viikkoa tähän osuuteen.
Kun saavun Langresiin ollaan jo pitkällä toukokuun puolella. Olen ajatellut, että teen ennen lähtöäni itselleni postipaketin, jonka mieheni saa lähettää minulle Langres:n postiin. Olen tässä vaiheessa ajatellut siirtyä vaelluskenkien ja -sandaalien käyttöön ja muutenkin hieman keventää varustustani kohti kesää. Todennäköisesti Lagres:sta tulee lähtemään postipaketti kotiinkin päin. Säistä riippuen olen kyllä voinut todeta jo aikaisemmassa vaiheessa softshell-takin olevan turhan lämmin ja etenkin painavan repussa kannettavaksi.
Aluksi reitti kulkee vielä parin päivämatkan verran Saksan puolella. Reitti koukkaa Luxemburgin puolelle Schengeniin ja jatkuu sen jälkeen Ranskan puolella. Olen jakanut reitin tämän osuudeen omissa suunnitelmissani kolmeen osaan. Ensimmäinen osa Trier - Langres on n. 350 km.
Ranskan puolella kulkevasta reitistä Association de Amis de Saint-Jacques de Compostelle Région Lorraine on tehnyt oppaan. En ole onnistunut tilaamaan sitä netistä, mutta toivottavasti löydän sen matkan varrelta. Ainakin muutamassa kuvassa, jotka olen oppaasta nähnyt, siinä näyttäisi olevat tarkat kartat. Minulla on Outdoor -sarjan opas koko Trier - Le Puy välille. Se on kuitenkin turhan painava mukana kannettavaksi. Kaipaan ranskalaista opaskirjaa, koska reitistä näyttäisi olevan useampia variaatioita, enkä ole ihan varma mitä niistä tulen kulkemaan. Esim. tällainen yleiskartta löytyy netistä. En kuitenkaan ole missään tarkemmissa reitin kuvauksissa törmännyt siihen, että reitti kulkisi Nancyn läpi, kuten tähän karttaan on merkitty.
Olen joka tapauksessa suunnitellut viettäväni Trier:ssä lepopäivän. Ensimmäinen ehdotettu (ja majoituksen kannalta ainoa järkevä) etappi on yli 30 km pitkä. Ajattelin lyhentää sitä siirtymällä lepopäivänä Trier:ssä 6 km matkan ja yöpyä toisen yön St Matthias luostarissa, jos vain onnistun saamaan sieltä yösijan.
Viimeisen yön Saksan puolella olen suunnitellut viettäväni Perl:ssä. Kun sieltä kävelee Moselin yli siltaa pitkin saapuu Schengeniin, Luxemburgiin. Siellä täytyy varmaan pistäytyä katsomassa paikkaa, jossa tehdyn sopimuksen ansiosta minun ei tarvitse kantaa passia mukanani. Hintataso on kuitenkin sen verran korkeampi Luxemburgin puolella, että Saksa voittaa majoituspaikan valinnassa. Lisäksi reittikin jatkuu eteenpäin Moselin Saksan puoleisella rannalla.
Ranskan puolella reitin varteen osuvat kaupungit: Metz ja Toul. Toul:n jälkeen on ainakin kaksi vaihtoehtoista reittiä. Jos jatkaa Outdoor:n oppaan läntisempää reittiä kulkee läpi Vaucouleurs:n, jossa Vézelayn ja ja Le Puyn reitit eroavat. Toul:sta itäisempänä lähtevä reitti on ainakin yhtä päivämatkaa lyhyempi. Reitit risteävät kertaalleen eli itäisestä tuleekin läntinen ja päinvastoin. Tulen tekemään omat reittiä koskevat päätökseni vasta matkalla, kun toivottavasti olen saanut ranskalaisen oppaan hankittua. Kohtuuhintaisten majoitusten löytyminen tulevat varmaan eniten ohjaamaan sitä, millaisiksi päivämatkani muodostuvat. Joitakin majoitusvaihtoehtoja on kerätty saksalaiselle sivustolle. Alustan arvion mukaan minulla tulee menemään pari viikkoa tähän osuuteen.
Kun saavun Langresiin ollaan jo pitkällä toukokuun puolella. Olen ajatellut, että teen ennen lähtöäni itselleni postipaketin, jonka mieheni saa lähettää minulle Langres:n postiin. Olen tässä vaiheessa ajatellut siirtyä vaelluskenkien ja -sandaalien käyttöön ja muutenkin hieman keventää varustustani kohti kesää. Todennäköisesti Lagres:sta tulee lähtemään postipaketti kotiinkin päin. Säistä riippuen olen kyllä voinut todeta jo aikaisemmassa vaiheessa softshell-takin olevan turhan lämmin ja etenkin painavan repussa kannettavaksi.
tiistai 1. marraskuuta 2016
Valmistautuminen: monta askelta lähempänä tämän vuoden km-tavoitetta
Kun eilen päivän päätteeksi tutkin Polarin palvelusta kävelemiäni askeleita ja kilometrejä, mietin asuuko minussa suorittaja. Kun asetin tälle vuodelle tavoitteeksi kävellä 3500 km, ajattelin että sen saavutettuani tulevan caminon kilometrit eivät tunnu mahdottomilta. Järkeilin, että ei voi olla kovin vaikeaa kävellä samaa matkaa puolessa vuodessa, kun ei ole muita velvoitteita.
Vaikka tykkäänkin kävellä, olen perusluonteeltani erittäin mukavuudenhaluinen. Jos sataa tai on edes sateen uhka, valitsen mieluummin sohvan kuin lähden lenkille. Tämän huomasi, kun elokuussa tarkastelin käveltyjä kilometrejä. Alkuvuodesta olin selvästi ajatellut, että kyllähän tässä ehtii kävellä tarpeeksi myöhemminkin. No, onnekseni syksy on ollut säiden puolesta mitä mainioin. Syyskuussa olin kävellyt 380 km ja lokakuussa peräti 406 km. Nyt on sitten 3000 km rajapyykki ylitetty.
Suorittaja nosti päätään ainakin viime perjantaina. Aamulla kun lähdin töihin satoi, joten turvauduin bussiin kävelyn sijaan. Vaikka kotiin päin tullessani kävelinkin molemmat siirtymät rautatieasemilta, aktivisuusmittariin oli kertynyt hädin tuskin 8000 askelta. Niinpä minä illemmalla vedin kuoripuvun päälle ja lähdin lenkille uudelleen alkaneesta sateesta huolimatta. Ensin teki mieli palata heti takaisin, kun tuulikin melko navakasti. Jonkun matkaa käveltyäni mieleeni nousi ranskalaisella reitillä tapaamani Beatrice. Yhtenä sateisena aamuna hän sanoi, että hänestä on tosi rauhoittavaa kävellä sateessa ja kuunnella sadeviittaan ropisevia pisaroita. Niinpä minäkin keskityin kuuntelemaan huppuun osuvia sadepisaroita ja tuulen huminaa. Lenkin jälkeen mieleni oli rauhallinen ja muutenkin olo tuntui hyvältä. Askeleita oli kertynyt vähän yli 10000 lisää, vaikka tarkoitukseni oli kävellä vain reilut puolet siitä.
On selvästi havaittavissa, että kuntoni on parantunut ja kävelyvauhti on noussut. Jos kuntosalilla kävelen juoksumatolla, niin sykkeeni ei saavuta enää aeorobistatasoa, vaikka laitan vauhdiksi 6,2 km/h. Kävelyvauhti ei sinänsä ole minulle tärkeä, vaan ennen kaikkea haluaisin vahvistaa kestävyyttäni. Toivotaan, että loppuvuoteen osuu vielä kauniita viikonloppuja. Silloin olisi toiveita ehtiä pidemmille lenkeille. Nyt en lokakuun alun koekävelyn jälkeen ole ollut kertaakaan liikkeellä repun kanssa.
Vaikka tykkäänkin kävellä, olen perusluonteeltani erittäin mukavuudenhaluinen. Jos sataa tai on edes sateen uhka, valitsen mieluummin sohvan kuin lähden lenkille. Tämän huomasi, kun elokuussa tarkastelin käveltyjä kilometrejä. Alkuvuodesta olin selvästi ajatellut, että kyllähän tässä ehtii kävellä tarpeeksi myöhemminkin. No, onnekseni syksy on ollut säiden puolesta mitä mainioin. Syyskuussa olin kävellyt 380 km ja lokakuussa peräti 406 km. Nyt on sitten 3000 km rajapyykki ylitetty.
Suorittaja nosti päätään ainakin viime perjantaina. Aamulla kun lähdin töihin satoi, joten turvauduin bussiin kävelyn sijaan. Vaikka kotiin päin tullessani kävelinkin molemmat siirtymät rautatieasemilta, aktivisuusmittariin oli kertynyt hädin tuskin 8000 askelta. Niinpä minä illemmalla vedin kuoripuvun päälle ja lähdin lenkille uudelleen alkaneesta sateesta huolimatta. Ensin teki mieli palata heti takaisin, kun tuulikin melko navakasti. Jonkun matkaa käveltyäni mieleeni nousi ranskalaisella reitillä tapaamani Beatrice. Yhtenä sateisena aamuna hän sanoi, että hänestä on tosi rauhoittavaa kävellä sateessa ja kuunnella sadeviittaan ropisevia pisaroita. Niinpä minäkin keskityin kuuntelemaan huppuun osuvia sadepisaroita ja tuulen huminaa. Lenkin jälkeen mieleni oli rauhallinen ja muutenkin olo tuntui hyvältä. Askeleita oli kertynyt vähän yli 10000 lisää, vaikka tarkoitukseni oli kävellä vain reilut puolet siitä.
On selvästi havaittavissa, että kuntoni on parantunut ja kävelyvauhti on noussut. Jos kuntosalilla kävelen juoksumatolla, niin sykkeeni ei saavuta enää aeorobistatasoa, vaikka laitan vauhdiksi 6,2 km/h. Kävelyvauhti ei sinänsä ole minulle tärkeä, vaan ennen kaikkea haluaisin vahvistaa kestävyyttäni. Toivotaan, että loppuvuoteen osuu vielä kauniita viikonloppuja. Silloin olisi toiveita ehtiä pidemmille lenkeille. Nyt en lokakuun alun koekävelyn jälkeen ole ollut kertaakaan liikkeellä repun kanssa.
maanantai 24. lokakuuta 2016
Lähtöpäivä kiinnitetty
Vaikka lähtöpäivään on vielä reilusti aikaa, 4 kuukautta ja 22 päivää, tuleva vaellus alkaa tuntua todelliselta nyt, kun minulla on laivalippu hankittuna. Lähtö kotoa on siis varhain lauantaiaamuna, jotta ehdin ajoissa satamaan.
Finnlines:n FINNSTAR lähtee Helsingin Vuosaaren satamasta 18.3.2017 klo 17.00. Ostin naispaikan kolmenhengen sisähytistä sekä "ylimääräisen" yöpymisen Travemünden satamassa sunnuntain ja maanantain väliseksi yöksi.
Saman tien kun lippu tuli sähköpostiini, ajatukset alkoivat harhailla tulevilla reiteillä. Toisaalta olen aivan innoissani siitä, että lähtö lähestyy. Toisaalta alkaa hirvittää. Ehdinkö tehdä kaikki valmistelut? Pärjäänkö yksin, kun ei olekaan muita vaeltajia ympärillä? Joudunko vaikenemaan monella kielellä, jos kielitaitoni ei riitäkään? Iskeekö kauhea koti-ikävä? Pisin aika, jonka olen ollut erossa perheestäni tähän mennessä, on ensimmäinen caminoni. Ehkä tässä täytyykin aloittaa mentaalivalmentautuminen fyysisen valmistautumisen rinnalla!
Finnlines:n FINNSTAR lähtee Helsingin Vuosaaren satamasta 18.3.2017 klo 17.00. Ostin naispaikan kolmenhengen sisähytistä sekä "ylimääräisen" yöpymisen Travemünden satamassa sunnuntain ja maanantain väliseksi yöksi.
Saman tien kun lippu tuli sähköpostiini, ajatukset alkoivat harhailla tulevilla reiteillä. Toisaalta olen aivan innoissani siitä, että lähtö lähestyy. Toisaalta alkaa hirvittää. Ehdinkö tehdä kaikki valmistelut? Pärjäänkö yksin, kun ei olekaan muita vaeltajia ympärillä? Joudunko vaikenemaan monella kielellä, jos kielitaitoni ei riitäkään? Iskeekö kauhea koti-ikävä? Pisin aika, jonka olen ollut erossa perheestäni tähän mennessä, on ensimmäinen caminoni. Ehkä tässä täytyykin aloittaa mentaalivalmentautuminen fyysisen valmistautumisen rinnalla!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)