Olin jo ehtinyt syödä puuroni, kun muut saapuivat keittiöön.
Lopulta olimme kaikki valmiita lähtöön. Olimme sillä mielellä, että suuntaamme Hospitalesille luottaen, että sää selkenee. Ehdimme kavuta kylästä maantielle, kun alkoi sataa. Poncho vain päälle ja eteenpäin. Polku oli tosi märkä ja mutainen. Minua mietitytti edelleen reittivalinta. Kun kaikki muut suuntasivat kohti vuoren rinnettä, seurasin perässä.
Sade loppui melko pian, mutta tuuli puhalsi kovaa. Oli aivan turha kuvitella, että ponchon olisi pystynyt riisumaan siinä puhurissa. Yritin tunkea sen helmaa repun lantiovyön alle. Ei mennyt kuin hetki ja helma lepatti alhaalla.
Kun maisemat alkoivat erottua, haukoin henkeä muustakin kuin ylös päin kiipeämisestä. Vielä kun pilviverho alkoi rakoilla ja auringon säteet valaisivat milloin minkin kohdan maisemasta, olin varma, että reittivalinta osui oikeaan.
Miehet kulkivat meitä naisia nopeammin, mutta emme ottaneet siitä Teelen kanssa mitään paineita. Kuljimme omaa tahtiamme pysähdellen vähän väliä hengähtämään ja kuvaamaan. Harvakseltaan joku kulki ohitsemme.
Jos miehet eivät olisi jääneet pitämään taukoa korkeimmalle kohdalle ja onnitelleet meitä sinne saapumisesta, en ehkä olisi edes tajunnut saavuttaneemme sen. Mekin istuimme alas nauttimaan näkymästä ja tunteesta maailman katolla.
Reitti ei suinkaan ollut sellainen, että kiivettiin ylös ja lähdettiin laskeutumaan. Ylhäällä kuljettiin monta kilometriä huipulta toiselle ottaen aina välissä vauhtia alamäen kautta. Tuuli oli koko ajan jäätävä ja välillä tuntui, että se voisi viedä mennessään. Kun tuulen suojaa ei löytynyt, istahdimme lopulta rinteeseen syömään tortillaleipiämne. Vaikka olin kaivanut repusta villapaidan ylimääräiseksi kerrokseksi tauon ajaksi, olin aivan jäässä, kun lähdimme taas liikkeelle.
Näytti että olimme lopultakin saavuttaneet pisteen, jossa varsinainen laskeutuminen alkoi. Polku oli jyrkkä ja sillä oli paljon irtokiviä. Etenin etanan vauhtia. Taivas tummeni uhkaavasti ja tiesimme, ettemme selviäisi kuivina Berducedoon. Meillä oli noin 5 km matkaa jäljellä kun sade alkoi. Välillä vesi oli ainakin alijäähtynyttä tai tuli jopa rakeina.
Oli ihana päästä perille. Ehdin jo huolestua, kun taksikyydillä lähettämäni pikkureppu ei ollut saapunut perille. Repussa oli vaihtovaatteeni ja peseytymisvälineet. Onneksi auto kaartoi oven eteen ja mies saapui reppuani kantaen.
Suihkun jälkeen vein kaikki päälläni olleet vaatteet pestäväksi. Housun lahkeet olivat kuraiset polveen asti. Sitten kävin baarin puolella lämmittelemässä kaakaolla. Koska minulla oli edelleen kylmä, kömmin mskuupussiin ja vedin vielä talon tarjoaman peiton päälle. Siinä kyhjötin kunnes oli ruoka-aika. Sade piiskasi koko illan ikkunoita.
Ruokailun jälkeen juttelimme vielä hetken Teelen kanssa seuraavan päivän suunnitelmista. Minä olin päättänyt kävellä lyhyemmän päivämatkan kuin hän. Päivä oli ollut sen verran rankka, että uni hiipi melkein huomaamatta. Minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa siitä, kun loput vaeltajat olivat saapuneet makuusaliin.
Tilastot: 24.59 km, korkein kohta 1233 m, nousua yhteensä 1160 m ja laskua 895 m.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti