David herätti meidät aamulla musiikilla ja yläkertaan nousevalla kahvin tuoksulla. Valuimme hiljalleen alas aamupalalle. Sitten olikin jo hyvästien aika.
Lämpimän halauksen saattelemana lähdin kävelemään yhdessä Teelen kanssa. Minulla oli taas reppu selässä. Halusin nähdä olisiko minun mitenkään realistista ajatella käveleväni Hospitalesin reittiä. En ollut edes varma, kuinka pitkälle pystyisin kulkemaan.
Otimme matkanteon hyvin rauhallisesti. Sää oli hieno ja maisemat upeita. Ihastelimme lumihuippuisia vuoria. Kun saavuimme Tineon kaupunkiin, päätimme pysähtyä kahville. Laskeuduimme melko jyrkkää mäkeä alas keskustaan ja löysimme baarin.
Kahvin ja sämpylän jälkeen emme enää löytäneetkään reittiopasteita. Epäilin jo että kahvin himossa olimme jättäneet huomiotta reitin kääntymisen johonkin suuntaan. Kun kysyin ohjetta reitille, sain vastaukseksi, että aivan ylös. Meinasimme jo palata omia jälkiämme takaisin, kun Teele huomasi opasteen. Reitti palasi kyllä ihan ylös rinteelle mutta eri kohtaan, mistä olimme lähteneet laskeutumaan.
Jatkoimme matkaa kaikessa rauhassa. Välillä oli lisättävä aurinkorasvaa sekä kasvoihin että käsivarsiin. Seuraavaan etappiin, Campielloon, oli melkoisesti matkaa. Tutkimme aina välillä rannekkeistamme, paljonko olimme edenneet. Minun näytti reilun kilometrin enemmän. Emme nähneet ketään muita kulkijoita matkalla ja tuntui, ettemme ikinä pääse perille. Lopulta näimme kaksi nuorta miestä istumassa tienposkessa. He kertoivat katsoneensa Google mapsista, että kylä olisi reilun kilometrin päässä. No, tulimmehan lopulta perille!
Kello oli jo melkein neljä. Menimme kuitenkin kysymään baarista, saisimmeko vielä lounasta. Ruokaa oli yhä saatavilla. Baarin yhteydessä oli pieni kauppa. Ruokaa odotellessa kävimme täydentämässä eväsvarastojamme. Jos pääsisimme Hospitalesille, koko päivänä ei olisi mitään palveluita saatavilla.
Myöhäisen lounaan jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa vielä seuraavaan, Borres:n kylään. Sinne oli matkaa 3 km. Jos matka Campielloon tuntui loputtomalta, Borres tuli näkyviin tosi nopeasti. David oli kertonut, että kylään oli avattu uusi yksityinen albergue. Kylän baariin oli kokoontunut tuttua porukkaa ja kysyimme, tiesikö joku missä albergue on. Portugalilainen mies lähti viemään meitä sinne.
Jouduimme odottelemaan jonkun aikaa, että pääsimme sisään. Albergue oli auki vasta neljättä päivää ja siellä oltiin kuvaamassa tiloja nettisivuja varten. Kaikki kiilsi uutuuttaan. Sängyssä, jonka valitsin, ei omistajan mukaan ollut vielä nukkunut kukaan.
Vaikka seuraavan päivän sää oli edelleen epävarma, löin lukkoon seuraavan yöpymispaikan. Päätin nimittäin keventää reppuni painoa ja tilasin tällä kertaa kuljetuksen pikkurepulleni.
Palasimme kylän baariin ja söimme siellä vielä ilta-aterian. Baarin omistaja Gloria pakkasi meille lopun perunamunakkaan evääksi. Vatsat täynnä palasimme majapaikkaan. Uneen pääseminen kesti aikansa, kun ajatukset pyörivät tulevassa päivässä.
Tilastot: 30.07 km, korkein kohta 914m, nousua yhteensä 1300m ja laskua 1350m
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti