Aamulla hipsin keittiöön täysikuun loisteessa. Söin aamupalani ja pakkasin vähän evästä pikkurepuuni. Varsinainen reppu jäi odottamaan taksikyytiä.
Nilkkani oli melko turvoksissa, mutta kävely sujui huomattavasti edellistä päivää paremmin. Heti kylästä lähdön jälkeen alkoi nousu. En pitänyt mitään kiirettä, sillä aurinko oli juuri nousemassa. Tuntui taas kerran, että olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Aika pian alkoi muita samassa majapaikassa yöpyneitä kulkea ohitseni. Juttelin hetken espanjalaisen pariskunnan kanssa. He kertoivat kiertäneensä Suomea matkailuautolla.
Kun saavuin Salas:n pikkukaupunkiin, olin täysin valmis kahvitauolle. Yhden baarin edustalla istui espanjalainen mies ja venäläinen nainen. Liityin heidän seuraansa, koska olin jutellut miehen kanssa jo edellisenä iltana. Ehdimme nauttia hetken auringonpaisteesta. Sitten taivas vetäytyi mustaan pilviverhoon ja kova tuuli pyyhkäisi kaiken kevyen pöydältä maahan. Keräsimme nopeasti tavaramme kasaan ja lähdimme jatkamaan matkaa kolmisin.
Koitin sanoa kanssakulkijoilleni, että he voivat mennä omaa vauhtiaan ja minä tulen hissukseen perässä. He eivät kuitenkaan halunneet jättää minua yksin. Loppujen lopuksi pysyinkin ihan hyvin heidän matkassaan ja nilkan tuntemusten sijaan keskityin selviytymään keskustelusta espanjalla.
Saavuimme ensin minun majapaikkani kohdalle. Oli vielä tunti aikaa sen aukeamiseen. He yrittivät houkutella minua jatkamaan vielä pari kilometriä seuraavaan kylään. Olin kuitenkin lukenut niin paljon positiivista Bodenayan alberguesta, että halusin jäädä sinne.
Istahdin penkille ja hetken päästä vanhempi mies tuli tuomaan minulle reppuni. Oli ihanaa riisua vaelluskengät ja laittaa varvastossut jalkaan. Mies päivitteli nähdessään turvonneen jalkani. Kohta paikalle saapui nuorehko mies ja nainen. Mies oli majapaikan omistaja David. Myöhemmin selvisi, että vanhempi mies oli hänen isänsä. Ennen kuin oikein tajusinkaan tavarani oli nostettu sisään ja minut istutettu lounaspöytään heidän kanssaan.
Ehdin asettua taloksi ja olin suihkussa, kun seuraavat vaeltajat saapuivat. Joukossa oli Teele, nuori virolainen nainen, jonka kanssa olin jutellut pidempään edellisenä iltana. David patisti minut huilaamaan ja toi minulle jääkylmän pussin jalalleni. Makoilin sängylläni ja kuuntelin alakerrasta kuuluvia ääniä. Porukkaa tuntui tulevan koko ajan lisää, mutta ketään ei tullut makuutiloihin yli tuntiin. Talon tapa oli ensin tarjota juotavaa ja jutella kaikessa rauhassa. Vasta sitten vaeltajat päästettiin majoittumaan.
Täällä ei rakennuksia enää juuri lämmitetä. Menin lopulta ulos aurinkoon lämmittelemään. Teele tuli juttelemaan kanssani. Katselimme ohi kulkevia vaeltajia. Muutama oli halunnut yöpyä alberguessamme, mutta se oli jo täynnä. David tuli välillä hoitamaan Teelen rakkoja.
Majapaikassa oli yhteisillallinen. Ruokaa odotellessamme David tuli muutaman asturialaisen siideripullon kanssa ulos. Hän selitti kuinka perinteisest pullon korkkiin tehdään kaksi erilaista viiltoa juoman kaatoa varten. Sitten hän näytti kuinka siideriä kaadetaan korkealta kallellaan olevaan lasiin. Hetken päästä portugalilainen mies sai kunnian toimia juomanlaskijana. Hienosti homma sujui häneltäkin.
Illalliseksi oli salaattia ja jotain paikallista keittoa, jossa oli paljon valkosipulia. Jälkiruokana saimme jogurttia. Tunnelma oli korkealla ja nauru raikasi. Muutama meistä oli tainnut käyttää hyödyksi mahdollisuutta hakea vapaasti juotavaa keittiöstä pitkin iltapäivää ja iltaa. Mitään ylilyöntejä ei kuitenkaan tapahtunut.
Pikku hiljaa väki kiipesi yläkertaan ja makuutiloihin laskeutui hiljaisuus (ainakin aluksi).
Tilastot: 18,92 km, korkein kohta 660m, nousua yht. 940m ja laskua 380m
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti