19.4.2019 Oviedo - Grado

En voi kehua, että olisin nukkunut hyvin bussissa. Kuuntelin kun sade pieksi bussia ja ajattelin kastuvani todella pahasti. Ei harmittanut yhtään, että bussi saapui vartin myöhässä Oviedoon. Satoi edelleen. Linja-autoasema aukesi juuri sopivasti. Siinä vaiheessa, kun olin saanut sauvat kasattua ja repun järjestettyä, baarikin aukesi. Tilasin cafe con lechen ja kinkkusämpylän. Hämmästyin jälleen kerran, kun lasku oli alle 3€ ja sain vielä churron kaupan päälle.

Lähdin kävelemään puoli seitsemältä. Sade oli kuihtunut tihkuisi. Kadut olivat tyhjiä. Vain rotta kulki hetken samaan suuntaan kanssani ja hävisi sitten johonkin. Olin odottanut, että talojen ikkunoista näkyisi valoa. Olihan pääsiäiskulkue päättynyt viideltä. Ehkä se ei kerää niin paljon väkeä kuin kuvittelin. Tai sitten väki oli käynyt nukkumaan kotiin palattuaan.

Sain ensimmäisen leiman pyhiinvaelluspassiini Capilla de el Carmenista. Yritin toimia mahdollisimman hiljaa, sillä kappelin oven kahta puolta nukkui nuori mies. Toinen kuitenkin heräsi toimiini. Uskon heidänkin olleen vaelluksella, mutta en nähnyt heitä päivän aikana.

Reitti oli hyvin mäkinen. Aluksi mäet eivät olleet mitenkään pahoja, mutta ennen Escampleroa reitti poikkesi tieltä noin mäen puoli välissä. Polku oli sateesta tosi liukas ja se laskeutui melko jyrkästi. Piti käydä jokilaaksosta hakemassa vauhtia uuteen nousuun. Nousu otti tosi koville. Hoin itselleni, että otan kylän baarissa ison lasillisen vasta puristettua appelsiinimehua. Baarille oli muutakin tarvetta, kun en ollut hikoillut aamukahviani ulos.
Baari oli kiinni ja tunsin itseni petetyksi kaiken ponnistelun jälkeen. Onneksi kylässä oli albergue ja sen ovet auki. Pääsin sentään käymään vessassa.

Lopulta jouduin kävelemään 20 km ennen kuin löytyi avoinna ollut baari. Appelsiinimehu maistui vielä siinäkin vaiheessa. Minusta tuntui, että baari oli vasta ensimmäistä päivää auki. Kaikki oli niin siistiä ja uuden näköistä.

Olin varannut itselleni paikan yksityisestä alberguesta. Se on tehty entisöityyn vanhaan rakennukseen. Gradon kaupunkia leimasi muutenkin se, että osa vanhoista rakennuksista on entisöity hienoiksi ja osa on saanut rapistua täysin. Taisin olla päivän ensimmäinen majoittuja. Huone on siisti ja jaettu kahteen osaan. Molemmissa on kaksi kerrossänkyä. Kun tulin suihkusta, kävin kysymässä moppia tms. lattian kuivaamiseen. Sain vastauksen, ettei minun tarvitse huolehtia. He kyllä käyvät kuivaamassa lattian. Eipä ole ennen osunut vastaavaa palvelua kohdalleni yhteismajoituspaikoissa.

Iltapäivän ja illan olen ollut espanjan kielikylvyssä. Kanssani samaan huoneen puolikkaaseen majoittui kolme nuorta espanjalaista naista. Vähän on sanat vielä hakusessa.

Ilta ei päättynyt ihan yhtä hyvin kuin päivä sujui. Lähdin kaupungille tarkoituksena syödä jotain. Kun on väsynyt, pitäisi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Katselin liian innokkaasti ympärilleni ja kadun kulmassa astuin pahasti katukiveyksen reunalle. Lopputuloksena makasin kadulla rähmälläni ja sain lähes liikenneruuhkan aikaan, kun yksi herrasmies pysäytti autonsa ja olisi välttämättä halunnut auttaa. Koitin vakuuttaa, että olen kunnossa. Tosiasiassa vasemman jalan jalkapöytä nyrjähti ikävästi ja oikeasta aukesi polvi. Nilkutin takaisin majapaikkaan ja pyysin isännältä jäitä. Polvi oli helpompi paikata. Vasemman jalan kävelykunnosta ei ole takeita. Jäistä huolimatta se on turvoksissa ja sitä jomottaa. Yritän nukkua jalka koholla. Huomisen otan vastaan sellaisena kuin se valkenee.

Tilastotiedot Polarin rannekkeesta: 26.56 km, korkein kohta 299m, nousua yhteensä 1130m ja laskua 1250m.