Majoitustiedusteluita ja pakkausharjoitusta

Pyysin viime viikonloppuna saksalaiselta caminoystävältäni apua saksankielisen majoituskyselyn laatimiseen. Vastaus tuli nopeasti ja samalla sain yhden majoitusvinkinkin. Niinpä sitten ryhdyin lauantaina tuumasta toimeen. Olin ajatellut, että varaan majoituksen ensimmäiseksi viikoksi ja sitten matkalla aina pariksi päiväksi eteen päin kerrallaan.

Kun kolmella paikkakunnalla ei ensimmäisessä vaihtoehdossani ollutkaan enää tilaa, päätin laittaa varaukset kuntoon aina maaliskuun loppuun asti. Samalla tämä tarkoitti, että jouduin päättämään, pidänkö lepopäivää jossain välissä. Päädyin ratkaisuun, että jaan 12. vaelluspäivän etapin kahtia. Alkuperäinen suunnitelma oli kävellä 24,5 km Bremen:stä Barrien:iin. Nyt yövynkin jo n.17 km päässä Weyhessä ja sitten kävelen seuraavana päivänä vain vajaat 8 km Barrien:iin. Lyhyemmät päivät ovat varmaan tervetulleita, koska Bremeniin tulopäivänä joudun kävelemään reilusti yli 30 km.

Olen siis lähettänyt 11 majoituskyselyä. Vastauksia on viikonlopun vuoksi tullut vasta kaksi. Pääsen Hampurissa Merimieskirkon ryhmämajoitustilaan ja lisäksi Harsefeld:stä (pari päivää Hampurista eteen päin) tuli vahvistus. Ennen Merimieskirkon tiloihin majoittumista yövyn caminoystäväni luona. Toivottavasti huomenna, maanantaina tulee lisää myönteisiä vastauksia.

Tähän asti olen pakannut reppuuni harjoittelukävelyitä varten vähän mitä sattuu. Tärkeintä on ollut saada tarpeeksi(?) painoa. Eilen sitten kasasin jokseenkin kaiken mitä aion ottaa mukaan. Tavaraa oli tosi paljon!

Joskus aiemmin kirjoitin, että aion kokeilla makuualustan virittämistä repun sisään ikään kuin kehikoksi. Olin harjoituslenkillä ollut tosi tyytyväinen viritykseen, koska reppu oli siistin näköinen ulkoapäin ja tosi hyvä kantaa. Nyt jouduin kuitenkin luopumaan virityksestäni. Makuualusta vei niin paljon tilaa repusta, etten saanut kaikkea mahtumaan mukaan. Kun poistin makuualustan, tilaa oli ihan reilusti. Painoa sen sijaan kertyi liikaa, 9,2 kg. Paino putoaa piirun verran 9 kg, kun otan yhden t-paidan ja villapaidan päälleni. Myös laivamatkaa varaamani pokkari vähentää aavistuksen painoa, kun jätän kirjan laivalle. Käyn tavarat varmaan ainakin kertaalleen läpi ja mietin, mitä voisin jättää pois. 

Tiedän toki, että kaikkea on saatavilla matkan varrella, joten ei pitäisi haalia mitään ylimääräistä mukaan. Kuitenkin tuntuu, että näin pitkällä reissulla kaipaa myös vähän luksusta. Minulle se tarkoittaa, ettei joka päivä ole ihan pakko pyykätä ja että voin välillä laittaa päälleni jotain muutakin, kuin seuraavan päivän vaelluspaidan. No, käyn pari tiukkaa neuvottelua itseni kanssa, niin enköhän saa puristettua painosta kilon pois ja voin ottaa vettäkin mukaan :) 

Jännitystä ilmassa

Huomenna on tasan neljä viikkoa lähtöön! On yllättävän paljon järjesteltävää, kun on poissa kotoa puoli vuotta. Minusta pelkissä matkajärjestelyissä olisi tarpeeksi tehtävää, kun työkin vaatii oman osuuntensa valveillaoloajastani. En ole mikään listoja rakastava ihminen. Olen kuitenkin jo harkinnut listojenkin kirjoittamista, jotta kaikki tulisi varmasti tehtyä. Toistakseksi mukaan otettavien varusteiden lista saa vielä riittää.

Matkavalmistelujen saralla olen yhä edennyt pienin askelin. Olen selvittänyt Ranskan postin sivuilta, että heillä on poste restante -palvelu, johon voi lähettää minulle paketin. Löysin myös Langres:n kaupungin postitoimiston osoitteen. Ranskassa paketteja säilytetään 15 päivää niiden saapumisesta. Mitään ihan ilmaista lystiä paketin lähettäminen Suomesta ei ole. 2 kg paketti Ranskaan maksaa 31 € ja 5 kg paketti 40 €. Vaelluskenkäni taitavat painaa niin paljon, että 2 kg ei minulle riitä. Ostin postista (tai oikeastaan lähi-Siwasta) laatikon vaihtovarusteiden lähettämistä varten. Laatikoita oli tarjolla kahta kokoa S ja M. Epäilin, että vaelluskenkäni eivät mahtuisi S kokoiseen laatikkoon, joten ostin isomman. Kotona sitten heti asettelin vaelluskenkiä ja -sandaaleita laatikkoon. Olisi tainnut S koko riittää sittenkin. 😊

Sain viime viikolla vihdoin myös haettua kirjastosta matkailijoille tarkoitetut saksan ja ranskan oppikirjat. Ranskan kurssikirjan mukana tuli myös CD-levy. Olen kahlannut molemmat opukset läpi. Minulla on molempien kielien osalta lukion kieliopinnot käytynä muutama vuosikymmen sitten. Saksan kielioppi alkoi muistua mieleen oppikirjaa lukiessa, mutta sanavarastoni on tosi onneton. Ranskan kanssa olen aivan pulassa. Täytyy vain toivoa, että kohdalleni osuu englantia puhuvia ihmisiä.

Olin kuvitellut jatkavani liikunnallista elämää myös tämän alkuvuoden ajan. Kuntosalilla olen sentään saanut käytyä, mutta kävely on jäänyt turhan vähiin. Eilen illalla kävin tekemässä pienen lenkin kodin läheisyydessä. Lenkki sujui kommelluksitta. Kotiin palattuani ja riisuttuani kengät oikea jalkani ei jostain syystä enää tykännytkään siitä, että varasin sille painoa; todella ikävä pistävä kipu jalan ulkoreunan puolella jalkapohjasta kohti kehräsluuta. Kipupistettä ei löydy painelemalla ja nilkkaa voi huoletta pyöritellä. Jalka ei vain kestä painoa. Aamulla yritin lähteä töihin, mutta muutaman pihalla otetun askeleen jälkeen annoin periksi ja palasin sisään. Nyt sitten jännitän, meneekö tämä ohi viikonlopun levolla vai joudunko turvautumaan lääkäriin. Kunhan olen kunnossa lähtöpäivään mennessä, niin olen iloinen. Parempi potea nyt kuin reissussa!

Reitti: Camino Frances SJPP - Santiago de Compostela

Ranskalaista reittiä pitkin St Jean Pied de Port:sta Santiago de Compostelaan kertyy matkaa n. 790 km. Kesällä 2014 kävelin ensimmäisen caminoni juuri tällä reitillä. En kuitenkaan uskaltautunut aloittamaan vaellustani Pyreneitten ylityksellä, vaan lähdin matkaan Espanjan puolelta Roncesvalles:sta. Niinpä vaellukseni tämä osuus alkaa minulle täysin uudella elämyksellä.

Olen aiemminkin kirjoittanut, että valitsin ranskalaisen reitin, jotta minun ei tarvitse suunnitella päivämatkojani enää Espanjassa. Camino Norte olisi ollut maisemien puolesta houkutteleva vaihtoehto. Löysin jopa vaellusreitin SJPP:stä Iruniin, joten siltä kannalta se olisi ollut täysin mahdollinen reitti. Jos olisin aiemmin ylittänyt Pyreneet, voi olla, että valintani olisi sittenkin kallistunut Norten puolelle.

2014 kuljin John Brierleyn karttaoppaaseen tukeutuen. Voi olla, että ostan sen matkan varrelta tänäkin vuonna. Kun olin parin ensimmäisen vaelluspäivän jälkeen oppinut luottamaan reitin varrella olevaan viitoitukseen, käytin opasta lähinnä siihen, että tarkastin mistä löytyy seuraava juomavesipiste tai kahvila. Edellisellä kerralla kävelin pääsääntöisesti oppaasta poikkeavia päivämatkoja. Niin ajattelin tehdä tälläkin kertaa. Olen myös suunnitellut, että pyrin yöpymään eri kylissä kuin ensimmäisellä kerralla.

Tapasin edellisellä kerralla nuoren ruotsalaisen miehen, joka oli (jos muistan oikein) jo kahdeksatta kertaa ranskalaisella reitillä. Kyselin syytä, miksi hän palaa aina samalle reitille, vaikka vaihtoehtoja olisi tarjolla. Hän sanoi, että hänelle kyse on sisäisestä matkasta ja hän palaa ranskalaiselle reitille, koska tietää infran olevan siellä kunnossa. Minä ajattelen vähän samaan malliin. Saan keskittyä kävelemiseen sekä luonnon ja ihmisten havainnointiin murehtimatta, mistä löydän ruokaa tai nukkumapaikan.

Ranskalainen reitti jakautuu tavallaan kolmeen osaan. Ensimmäiset vajaat 300 km Burgos:n kaupunkiin asti kulkee melko vaihtelevassa maastossa. Reitti halkoo kolmea maakuntaa: Navarre, La Rioja sekä Castilla et León. La Riojan viinialueella maa on punaista savea, joka tarttuu märällä kelillä tosi ikävästi kenkiin. Muistan, että liottelin vaelluskenkiäni jokaisessa vähän isommassa vesilätäkössä, jotta sain edes osan savesta irti.

Vähän Burgosin jälkeen alkaa Meseta. Meseta on avointa melko tasaista ylänköä. Reitti kulkee n. 800-900 m merenpinnan yläpuolella, eikä osuudella ole juurikaan varjoa suovia puita. Minulla oli onni puolellani, koska paria päivää lukuunottamatta sain nauttia puolipilvisestä säästä. Minä lähdin myös yleensä jo varhain liikkeelle, jotta heinäkuun kuumuus ei olisi nujertanut minua. Kuulin ensimmäisellä caminollani lähes kauhutarinoita Mesetan rankkuudesta nimenomaan henkisellä puolella. En tiedä johtuiko se siitä, että tapasin Burgosin jälkeen aivan mahtavia ihmisiä, mutta minulla on Mesetalta vain hyviä muistoja.

Muistelen että kanssavaeltajat sanoivat Mesetan päättyvän Leóniin. Voi olla, mutta minusta maasto alkoi muuttua vaihtelevaksi vasta joskus Astorgan jälkeen. Viereinen kuva on otettu jokunen kilometri Rautaristin jälkeen. Kuvan keskellä näkyvään kylään laskeuduttiin n. 400 m melko jyrkästi ja suurin osa vaeltajista jatkoi vielä 400 m alempana olevaan Molinasecan pikkukaupunkiin.


Matkan varrelle osuu useita vaihtoehtoisia reittejä. Ehkä innostun tällä kertaa kulkemaan niitä. Ainakin Samoksen kautta tulen melko varmasti kulkemaan. Olen vakuuttunut, että reitillä riittää minulle tälläkin kertaa ihmeteltävää. Toivon myös, että tällä caminolla osaan jo suhtautua myötämielisemmin turigrinoihin, joita tulee varmasti riittämään viimeisen 100 km matkalla ennen Santiagoa. Kukin tekee caminosta omannäköisensä. Saa nähdä, miltä Santiagoon saapuminen tuntuu tällä kertaa, kun se onkin ikään vain välietappi ja matkani toivon mukaan jatkuu kohti merenrantaa.

Aina ei voi voittaa

Jatkoin viikolla omien karttojen tekemistä Google Mapsiin. Kun olin saanut vietyä lähes koko reittini Lyypekistä St Jean Pied de Portiin asti kartoiksi, löysin vielä gps koodit Tuusulanjärven kiertävälle reitille. Tyytyväisenä tein siitäkin oman kartan. Seuraavaksi siirryin läppäriltä puhelimen ääreen tarkoituksenani ladata ko. kartta offline-tilassa käytettäväksi.

Sain kunnolla "kylmää vettä niskaan". Kuten varmaan moni muukin luen käyttöohjeita vasta viimeisessä ja äärimmäisessä hädässä. Offline-tilaan siirto -toiminto maalasi kauniisti koko sen alueen, jolla reittini kulki. Lopputuloksena kuitenkin siirtyi ainoastaan kartta ilman reittiäni. Oletin tehneeni jotain väärin ja toisin toimenpiteen useampaan kertaan yhtä huonolla lopputuloksella. Vasta sitten otin ohjeet esille. Kyllähän siellä aivan selkeästi kerrottiin, että omia karttoja ei voi siirtää offline-tilaan. Ihan vaan hippasen potutti! Ensin ajattelin, että koko homma meni täysin hukkaan, koska matkalla en varmaankaan pysty ostamaan prepaid tms. liittymää, jossa olisi rajoittamaton dataliikenne. Sitten tuli mieleen, että voihan kartoista olla apua tilanteessa, jossa olen hukannut reitin. Kyllä matkabudjetin on sen verran kestettävä, että voin tarkistaa sijaintini ja missä reitti kulkee.

Tällä viikolla kaikki muukaan ei ole mennyt ihan putkeen. Lähdin tänään kaupoille. Tarkoituksena oli käydä ostamassa nestemäistä pyykinpesuainetta, joka toimii myös kylmässä vedessä sekä Pierrot:n matkahammasharja. Pyykinpesuainetta kävin etsimässä kahdesta retkeilytarvikkeita myyvästä kaupasta. Toisesta kaupasta pesuaine oli loppu, mutta paikalla ollut hintalappu antoi toiveita, että pesuainetta olisi tulossa lisää. Toisessa kaupassa tiedustelin myyjältä, josko heiltä löytyisi pesuainetta nestemäisenä. Myyjä sanoi, että pesuainetta ei ole tällä hetkellä missään heidän myymälöistään. Hän ei osannut sanoa, koska täydennystä voisi olla odotettavissa.

En ollut yhtään onnekkaampi hammasharjan kanssa. Löysin Pierrot travel compact medium hammasharjan ensimmäisen kerran aivan sattumalta, kun olin lähdössä caminolle 2014. Minusta harja on nerokas. Varsi taittuu koteloksi suojaamaan harjaosaa ja varteen on tehty muutama reikä, jotta kosteus pääsee poistumaan. Kaiken lisäksi onttoon varteen on sijoitettu 5 ml hammastahna. Kotiin tultuani googlasin hammasharjan. Toivoin löytäväni myyntipaikan pääkaupunkiseudulta. Ei onnistanut siinäkään. Eestiläisestä verkkokaupasta löytyisi, mutta taitaisi 3,50 € hammasharjalle kertyä melkoisesti hintaa, jos sen sieltä tilaisin.

Ei viikko kuitenkaan pelkkiä takaiskuja ole sisältänyt. Facebook:n Pyhiinvaellusryhmässä Jan Pensola kertoi oman vaelluksensa jälkeen ruvenneensa kehittämään pihkasalvaa avuksi vaeltajan moninaisiin jalkavaivoihin. Hän tarjosi salvaansa testattavaksi parille kymmenelle vaeltajalle. Minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi testaamaan salvaa. Rönnin Pihkasalva saapuikin postissa jo alkuviikosta. Uteliaana avasin purkin heti. Oli mukava yllätys, kun salva ei tuoksunutkaan voimakkaasti pihkalle, vaikka sen pihkapitoisuus on peräti 30%.

Toinen mukava asia oli tilaamani pyhiinvaelluspassin saapuminen. Oli ihan pakko kaivaa molemmat aiempien caminoiden passit esille. Camino Frances:lla mukanani passi oli kokenut kovia. Se ehti kastua muutamaan kertaan viiden viikon aikana. Se on myös melkein täynnä leimoja. Vain viimeiselle sivulle oli jäänyt tilaa kuudelle leimalle. Camino Portugues:lla käyttämäni passi on huomattavasti paremmassa kunnossa. 11 päivässä leimoja oli kertynyt vain kolme ja puoli sivullista. Kun passeja selaa ja katselee leimoja, nousee yllättävän paljon mukavia muistoja mieleen. Onpa ihanaa päästä pian jälleen matkaan!

Valmistelut jatkuvat

Lähtöön on enää vajaa kaksi kuukautta. Valmistelut etenevät edelleen melko verkkaista tahtia.

Loppiaisviikonloppuna sain viriteltyä makuualustan "kehikoksi" reppuuni. Se teki repusta entistä ryhdikkäämmän ja hieman vajaan 20 km lenkillä tuskin huomasin kantavani mitään selässäni. Makuualusta vei kuitenkin repusta yllättävän paljon pakkaustilaa. Aion vielä pohtia, kannattaisiko minun lyhentää ja kaventaa alustaa. Onneksi uuden hankkiminen ei ole sijoitus, jos satun pilaamaan alustan leikkelyllä.

Olin suunnittelut toiseksi loppiaisviikonlopun hommaksi siirtää päiväkohtaiset vaellussuunnitelmani läppäriltä muistikortille. Se osoittautui olettamaani huomattavasti hitaammaksi prosessiksi. Unohduin ihmettelemään ja muokkaamaan lähes jokaista tiedostoa. Viimeiset tiedostot tuli siirrettyä vasta viikko sitten lauantaina.

Sivustoilla, joilta olen kerännyt tietoa vaellustani varten on ollut tarjolla myös gps-koordinaatteja. Kuluneella viikolla lopulta rohkaistuin selvittämään ja kokeilemaan, miten voisin saada ne käyttööni. Sain vietyä kaikki Saksan puolella olevat reittini Google Mapsiin omiksi kartoiksi. Ranskan puolelta koordinaatit löytyivät alkumatkalle sekä tietysti GR65:lle Le Puy:sta eteenpäin. Minun pitäisi vielä keksiä jostain koordinaatit kodin lähimaastoon, jotta pääsisin kokeilemaan, miten kartat oikeasti toimivat offline-tilassa ja tyhjentääkö niiden käyttö puhelimen akun muutamassa tunnissa.

Eilen kävin monen vuoden tauon jälkeen matkamessuilla. Huh sitä ihmispaljoutta! En niinkään mennyt sinne kuvitellen, että löytäisin jotain lisäinformaatiota vaellusta varten. Ajattelin, että siellä olisi standeja, joilla myytäisiin matkailuun liittyviä tarvikkeita ja saattaisin löytää sieltä jotain, mitä en ole edes hoksannut tarvitsevani. Pieneksi pettymykseksi reitilleni osui vain yksi matkalaukkuja myynyt toimija.

Tänään tilasin Jaakontien ystäviltä kaksi pyhiinvaelluspassia itselleni. Voi olla, että matkalla hankin saksalaisen tai ranskalaisen passin jatkoksi. Passi ei kyllä täyty ensimmäisten 2000 km matkalla samaa tahtia kuin Espanjan puolella. Jonkun verran oppaissa ja nettisivuilla on listattuna paikkoja, joista leiman voi saada. Paikkoja ei kuitenkaan ole tarjolla läheskään joka paikkakunnalla. Olen ajatellut käydä oman seurakuntani toimistolla kysymässä, josko saisin sieltä ensimmäisen leiman passiini, vaikkei Suomessa kävelemäni osuus olekaan Jaakontietä.

Reitti: Le Puy - SJPP

Le Puy:sta kuljetaan kohti Pyreneitä GR 65 pitkin. GR 65 alkaa Sveitsistä Genevestä ja jatkuu Espanjan puolelle, ainakin Roncesvalles:iin asti. Ensimmäiseltä caminoltani, jonka aloitin Roncesvalles:sta, muistan että näin puna-valkoisia GR merkintöjä vielä melko lähellä Pamplonaa. Ehkä se on kuitenkin ollut joku toinen reitti. Reittiä kutsutaan myös nimellä via Podiensis. Matkaa Pyreneitten juurelle Saint-Jean-Pied-de-Port:iin on noin 740 km.

Tällä reitillä on vaeltanut myös melko moni suomalainen. Ainakin Apostolin kyydillä -sivuilta löytyy tarinaa kahdelta eri Le Puy:sta alkaneelta vaellukselta. Blogeja löytyy useita myös englanniksi ja saksaksi kirjoitettuina.

Olen ymmärtänyt, että suurin osa reitillä vaeltavista käyttävät oppainaan Topo-guide:ja, joita on kolme. Lisäksi majoituksen valitsemisen tukena käytetään miam-miam-dodo opasta, josta on mobiiliversio iPhonelle. 2017 painokseen opas on näköjään jaettu kahdeksi kirjaksi. Ehkä palveluita on tullut niin paljon, että yhteen kirjaan koottuna, kirjasta olisi tullut liian painava. www.chemindecompostelle.com -sivustolta löytyy jonkinlainen nettiversio oppaasta, mutta ilmeisesti saatavilla on vain osa kirjassa olevista tiedoista. Myös turistitoimistojen nettisivuilta voi ladata esitteitä, joissa on tietoa reitin varella olevista palveluista.

Reitin alkuosa näyttää korkeusprofiilien perusteella melko haastavalta. Nousuja ja laskuja riittää. Täytyy vain luottaa siihen, että tänne asti päästyäni kuntokin on jo rautaa. Reitillä näyttäisi majoitusta löytyvän lähes jokaisesta kylästä ja kaupungista. Majoitus pitää mitä todennäköisimmin kuitenkin edelleen varata etukäteen. Niinpä ei kannata ahnehtia liian pitkiä päivämatkoja. Jos jätän Le Puyn taakseni joskus juhannuksen tienoilla, niin päivät alkavat olla jo kuumia. Jos esim. alla olevassa profiilissa näkyvään St Privat d'Allier - Saugues (20,3 km) väliin kuluu viisi ja puoli tuntia, niin sen ehtisi juuri sopivasti kävellä lounaaseen mennessä. Sitten voisikin rauhassa nauttia siestaa kaikkein kuumimpien tuntien ajan.

Majapaikoissa on ilmeisesti melko usein saatavilla puolihoito. Kaikissa lukemissani blogeissa kehutaan tarjottua ruokaa, joten tuskin vaivaudun kokkaamaan, vaikka keittiö olisikin käytettävissä. Pelkään pahoin, että aamupala jää minulta useimpina aamuina syömättä. Jos on tiedossa hellettä, pyrin lähtemään liikkeelle aamulla heti kuuden jälkeen. Siihen aikaan on tuskin vielä aamukahvia tarjolla.

Kun olen le Puy:hin asti suunnitellut päivämatkani tarkasti, jotta aina olisi tarjolla yöpymispaikka, en enää tälle välille ole tehnyt valmiita etappeja. Olen vain tutustunut reittiin yleisellä tasolla ja merkannut majoitusluettelooni, mitä majapaikkoja toiset vaeltajat ovat kehuneet ja suositelleet. Tuntuu hyvältä, ettei minulla ole tarvetta tarkempaan suunnitteluun. Välillä nimittäin on melkein ahdistanut ajatus, että lähden näennäisesti vapaana vaeltamaan puoleksi vuodeksi ja todellisuudessa päiväni on ohjelmoitu melkein kolmeksi kuukaudeksi eteen päin. Juuri tämä on syynä siihen, että aion Espanjan puolella kävellä ranskalaisen reitin uudelleen. Tiedän, että siellä voin joka päivä kulkea juuri sellaisen matkan, kuin sinä päivänä tuntuu hyvältä.

73 päivää lähtöön

Vuosi vaihtui ja vaellukselle lähtö lähestyy kovaa vauhtia. Vielä muutama päivä sitten olin lähdössä "ensi vuonna" ja nyt lähtöön onkin enää n. 2,5 kuukautta. Iloitsen jo tulevasta tauosta työntekoon, joka äityi loppuvuodesta taas turhan hektiseksi.

Työkuormaa käytinkin itselleni jonkinlaisena tekosyynä koko joulukuun, kun valmisteluiden tekeminen ja harjoittelu eivät oikein innostaneet. Kävelemiseen on ilmeisesti kuitenkin syntynyt jonkinlainen rutiini, koska joulukuussakin kilometrejä kertyi yli kolme sataa, vaikka luvattoman usein turvauduinkin aamuisin bussikyytiin. Vuodelle 2016 asettamani käveltyjen kilometrien tavoite tuli saavutettua. Se, että kävelin n. 3700 km ilman sen kummempia ponnisteluita, luo uskoa siihen, että pystyn kävelemään perille asti.

Nyt vuodenvaihteessa olen tarttunut itseäni niskasta kiinni ja käynnistänyt valmistelut uudestaan. Olin koko syksyn jahkannut esimerkiksi kirjastosta lainattavien e-kirjojen lataamiseen tarvittavan tunnusluvun hankintaa. Nyt tunnusluku on muistissa, kirjojen lukemiseen tarvittava sovellus asennettu tablettiin ja sovelluksen vaatima käyttäjätili luotu. Sain kirjastosta varmistettua senkin, että palvelun käyttöä ulkomailta ei ole estetty. Vielä täytyy jossain välissä kokeilla e-kirjan lainaamista käytänössä.

Sain myös aikaiseksi kansainvälisen hostellikortin hankinnan mobiiliversiona. Olen suunnitellut yöpyväni sekä Saksassa että Luxemburgissa hostelleissa aina, kun sellainen vain osuu reitille. Niitä varten kortti oli pakko hankkia. Hostellit.fi -sivustolla lupailtiin kortilla pientä alennusta yöpymishinnoista, jos varaukset tekee HIHOSTELS varausjärjestelmän kautta. Kuvittelin, että palvelu olisi ollut tarjolla mobiiliversiona hostellikortin yhteydessä. Sieltä kuitenkin löytyi vain linkki web-palveluun.

Kun työnantajani ei onnekseni muuttanut loppiaista Kikyn myötä työpäiväksi, on edessä pitkä viikonloppu. Ajattelin käyttää ajan hyödyksi ja aloittaa päiväkohtaisten matkasuunnitelmieni siirron läppäriltä tabletin muistikortille. Lisäksi kerään tarvittavat tiedot keväällä edessä olevaa veroehdotuksen täydentämistä varten, ettei siihen tarvitse reissussa tuhrata tuntitolkulla aikaa.

Kolmantena tehtävänä listallani on leikata solumuovisesta makuualustasta sopivan kokoinen pala reppuuni. Olen koepakannut reissuun hankkimaani reppua pariin otteeseen. En kuitenkaan ole saanut viriteltyä kompressiohihnoja niin, että lopputulos miellyttäisi minua. Reppu on jäänyt molemmilla kerroilla kovin muhkuraiseksi. Ajattelin kokeilla, olisiko lopputulos parempi, jos teen ensin makuualustasta reppuun ikään kuin putken, jonka sisään pakkaan sitten tavarat. Repun painon ei pitäisi siitä kovin paljoa kasvaa ja solumuovi suojaisi varusteita sateelta ja vähän ehkä kolhuiltakin. Olisi toiveita, että reppu olisi säätöjen jälkeen kohtuullisen hyvän muotoinen ja kaiken lisäksi minulla olisi edes jonkinlainen alusta käytettäväksi, jos sattuisin jäämään ilman vuodetta jonain iltana.

💖 MAHTAVAA ALKANUTTA UUTTA VUOTTA 2017! NAUTITAAN JOKA HETKESTÄ! 💗