Aina ei voi voittaa

Jatkoin viikolla omien karttojen tekemistä Google Mapsiin. Kun olin saanut vietyä lähes koko reittini Lyypekistä St Jean Pied de Portiin asti kartoiksi, löysin vielä gps koodit Tuusulanjärven kiertävälle reitille. Tyytyväisenä tein siitäkin oman kartan. Seuraavaksi siirryin läppäriltä puhelimen ääreen tarkoituksenani ladata ko. kartta offline-tilassa käytettäväksi.

Sain kunnolla "kylmää vettä niskaan". Kuten varmaan moni muukin luen käyttöohjeita vasta viimeisessä ja äärimmäisessä hädässä. Offline-tilaan siirto -toiminto maalasi kauniisti koko sen alueen, jolla reittini kulki. Lopputuloksena kuitenkin siirtyi ainoastaan kartta ilman reittiäni. Oletin tehneeni jotain väärin ja toisin toimenpiteen useampaan kertaan yhtä huonolla lopputuloksella. Vasta sitten otin ohjeet esille. Kyllähän siellä aivan selkeästi kerrottiin, että omia karttoja ei voi siirtää offline-tilaan. Ihan vaan hippasen potutti! Ensin ajattelin, että koko homma meni täysin hukkaan, koska matkalla en varmaankaan pysty ostamaan prepaid tms. liittymää, jossa olisi rajoittamaton dataliikenne. Sitten tuli mieleen, että voihan kartoista olla apua tilanteessa, jossa olen hukannut reitin. Kyllä matkabudjetin on sen verran kestettävä, että voin tarkistaa sijaintini ja missä reitti kulkee.

Tällä viikolla kaikki muukaan ei ole mennyt ihan putkeen. Lähdin tänään kaupoille. Tarkoituksena oli käydä ostamassa nestemäistä pyykinpesuainetta, joka toimii myös kylmässä vedessä sekä Pierrot:n matkahammasharja. Pyykinpesuainetta kävin etsimässä kahdesta retkeilytarvikkeita myyvästä kaupasta. Toisesta kaupasta pesuaine oli loppu, mutta paikalla ollut hintalappu antoi toiveita, että pesuainetta olisi tulossa lisää. Toisessa kaupassa tiedustelin myyjältä, josko heiltä löytyisi pesuainetta nestemäisenä. Myyjä sanoi, että pesuainetta ei ole tällä hetkellä missään heidän myymälöistään. Hän ei osannut sanoa, koska täydennystä voisi olla odotettavissa.

En ollut yhtään onnekkaampi hammasharjan kanssa. Löysin Pierrot travel compact medium hammasharjan ensimmäisen kerran aivan sattumalta, kun olin lähdössä caminolle 2014. Minusta harja on nerokas. Varsi taittuu koteloksi suojaamaan harjaosaa ja varteen on tehty muutama reikä, jotta kosteus pääsee poistumaan. Kaiken lisäksi onttoon varteen on sijoitettu 5 ml hammastahna. Kotiin tultuani googlasin hammasharjan. Toivoin löytäväni myyntipaikan pääkaupunkiseudulta. Ei onnistanut siinäkään. Eestiläisestä verkkokaupasta löytyisi, mutta taitaisi 3,50 € hammasharjalle kertyä melkoisesti hintaa, jos sen sieltä tilaisin.

Ei viikko kuitenkaan pelkkiä takaiskuja ole sisältänyt. Facebook:n Pyhiinvaellusryhmässä Jan Pensola kertoi oman vaelluksensa jälkeen ruvenneensa kehittämään pihkasalvaa avuksi vaeltajan moninaisiin jalkavaivoihin. Hän tarjosi salvaansa testattavaksi parille kymmenelle vaeltajalle. Minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi testaamaan salvaa. Rönnin Pihkasalva saapuikin postissa jo alkuviikosta. Uteliaana avasin purkin heti. Oli mukava yllätys, kun salva ei tuoksunutkaan voimakkaasti pihkalle, vaikka sen pihkapitoisuus on peräti 30%.

Toinen mukava asia oli tilaamani pyhiinvaelluspassin saapuminen. Oli ihan pakko kaivaa molemmat aiempien caminoiden passit esille. Camino Frances:lla mukanani passi oli kokenut kovia. Se ehti kastua muutamaan kertaan viiden viikon aikana. Se on myös melkein täynnä leimoja. Vain viimeiselle sivulle oli jäänyt tilaa kuudelle leimalle. Camino Portugues:lla käyttämäni passi on huomattavasti paremmassa kunnossa. 11 päivässä leimoja oli kertynyt vain kolme ja puoli sivullista. Kun passeja selaa ja katselee leimoja, nousee yllättävän paljon mukavia muistoja mieleen. Onpa ihanaa päästä pian jälleen matkaan!

Valmistelut jatkuvat

Lähtöön on enää vajaa kaksi kuukautta. Valmistelut etenevät edelleen melko verkkaista tahtia.

Loppiaisviikonloppuna sain viriteltyä makuualustan "kehikoksi" reppuuni. Se teki repusta entistä ryhdikkäämmän ja hieman vajaan 20 km lenkillä tuskin huomasin kantavani mitään selässäni. Makuualusta vei kuitenkin repusta yllättävän paljon pakkaustilaa. Aion vielä pohtia, kannattaisiko minun lyhentää ja kaventaa alustaa. Onneksi uuden hankkiminen ei ole sijoitus, jos satun pilaamaan alustan leikkelyllä.

Olin suunnittelut toiseksi loppiaisviikonlopun hommaksi siirtää päiväkohtaiset vaellussuunnitelmani läppäriltä muistikortille. Se osoittautui olettamaani huomattavasti hitaammaksi prosessiksi. Unohduin ihmettelemään ja muokkaamaan lähes jokaista tiedostoa. Viimeiset tiedostot tuli siirrettyä vasta viikko sitten lauantaina.

Sivustoilla, joilta olen kerännyt tietoa vaellustani varten on ollut tarjolla myös gps-koordinaatteja. Kuluneella viikolla lopulta rohkaistuin selvittämään ja kokeilemaan, miten voisin saada ne käyttööni. Sain vietyä kaikki Saksan puolella olevat reittini Google Mapsiin omiksi kartoiksi. Ranskan puolelta koordinaatit löytyivät alkumatkalle sekä tietysti GR65:lle Le Puy:sta eteenpäin. Minun pitäisi vielä keksiä jostain koordinaatit kodin lähimaastoon, jotta pääsisin kokeilemaan, miten kartat oikeasti toimivat offline-tilassa ja tyhjentääkö niiden käyttö puhelimen akun muutamassa tunnissa.

Eilen kävin monen vuoden tauon jälkeen matkamessuilla. Huh sitä ihmispaljoutta! En niinkään mennyt sinne kuvitellen, että löytäisin jotain lisäinformaatiota vaellusta varten. Ajattelin, että siellä olisi standeja, joilla myytäisiin matkailuun liittyviä tarvikkeita ja saattaisin löytää sieltä jotain, mitä en ole edes hoksannut tarvitsevani. Pieneksi pettymykseksi reitilleni osui vain yksi matkalaukkuja myynyt toimija.

Tänään tilasin Jaakontien ystäviltä kaksi pyhiinvaelluspassia itselleni. Voi olla, että matkalla hankin saksalaisen tai ranskalaisen passin jatkoksi. Passi ei kyllä täyty ensimmäisten 2000 km matkalla samaa tahtia kuin Espanjan puolella. Jonkun verran oppaissa ja nettisivuilla on listattuna paikkoja, joista leiman voi saada. Paikkoja ei kuitenkaan ole tarjolla läheskään joka paikkakunnalla. Olen ajatellut käydä oman seurakuntani toimistolla kysymässä, josko saisin sieltä ensimmäisen leiman passiini, vaikkei Suomessa kävelemäni osuus olekaan Jaakontietä.

Reitti: Le Puy - SJPP

Le Puy:sta kuljetaan kohti Pyreneitä GR 65 pitkin. GR 65 alkaa Sveitsistä Genevestä ja jatkuu Espanjan puolelle, ainakin Roncesvalles:iin asti. Ensimmäiseltä caminoltani, jonka aloitin Roncesvalles:sta, muistan että näin puna-valkoisia GR merkintöjä vielä melko lähellä Pamplonaa. Ehkä se on kuitenkin ollut joku toinen reitti. Reittiä kutsutaan myös nimellä via Podiensis. Matkaa Pyreneitten juurelle Saint-Jean-Pied-de-Port:iin on noin 740 km.

Tällä reitillä on vaeltanut myös melko moni suomalainen. Ainakin Apostolin kyydillä -sivuilta löytyy tarinaa kahdelta eri Le Puy:sta alkaneelta vaellukselta. Blogeja löytyy useita myös englanniksi ja saksaksi kirjoitettuina.

Olen ymmärtänyt, että suurin osa reitillä vaeltavista käyttävät oppainaan Topo-guide:ja, joita on kolme. Lisäksi majoituksen valitsemisen tukena käytetään miam-miam-dodo opasta, josta on mobiiliversio iPhonelle. 2017 painokseen opas on näköjään jaettu kahdeksi kirjaksi. Ehkä palveluita on tullut niin paljon, että yhteen kirjaan koottuna, kirjasta olisi tullut liian painava. www.chemindecompostelle.com -sivustolta löytyy jonkinlainen nettiversio oppaasta, mutta ilmeisesti saatavilla on vain osa kirjassa olevista tiedoista. Myös turistitoimistojen nettisivuilta voi ladata esitteitä, joissa on tietoa reitin varella olevista palveluista.

Reitin alkuosa näyttää korkeusprofiilien perusteella melko haastavalta. Nousuja ja laskuja riittää. Täytyy vain luottaa siihen, että tänne asti päästyäni kuntokin on jo rautaa. Reitillä näyttäisi majoitusta löytyvän lähes jokaisesta kylästä ja kaupungista. Majoitus pitää mitä todennäköisimmin kuitenkin edelleen varata etukäteen. Niinpä ei kannata ahnehtia liian pitkiä päivämatkoja. Jos jätän Le Puyn taakseni joskus juhannuksen tienoilla, niin päivät alkavat olla jo kuumia. Jos esim. alla olevassa profiilissa näkyvään St Privat d'Allier - Saugues (20,3 km) väliin kuluu viisi ja puoli tuntia, niin sen ehtisi juuri sopivasti kävellä lounaaseen mennessä. Sitten voisikin rauhassa nauttia siestaa kaikkein kuumimpien tuntien ajan.

Majapaikoissa on ilmeisesti melko usein saatavilla puolihoito. Kaikissa lukemissani blogeissa kehutaan tarjottua ruokaa, joten tuskin vaivaudun kokkaamaan, vaikka keittiö olisikin käytettävissä. Pelkään pahoin, että aamupala jää minulta useimpina aamuina syömättä. Jos on tiedossa hellettä, pyrin lähtemään liikkeelle aamulla heti kuuden jälkeen. Siihen aikaan on tuskin vielä aamukahvia tarjolla.

Kun olen le Puy:hin asti suunnitellut päivämatkani tarkasti, jotta aina olisi tarjolla yöpymispaikka, en enää tälle välille ole tehnyt valmiita etappeja. Olen vain tutustunut reittiin yleisellä tasolla ja merkannut majoitusluettelooni, mitä majapaikkoja toiset vaeltajat ovat kehuneet ja suositelleet. Tuntuu hyvältä, ettei minulla ole tarvetta tarkempaan suunnitteluun. Välillä nimittäin on melkein ahdistanut ajatus, että lähden näennäisesti vapaana vaeltamaan puoleksi vuodeksi ja todellisuudessa päiväni on ohjelmoitu melkein kolmeksi kuukaudeksi eteen päin. Juuri tämä on syynä siihen, että aion Espanjan puolella kävellä ranskalaisen reitin uudelleen. Tiedän, että siellä voin joka päivä kulkea juuri sellaisen matkan, kuin sinä päivänä tuntuu hyvältä.

73 päivää lähtöön

Vuosi vaihtui ja vaellukselle lähtö lähestyy kovaa vauhtia. Vielä muutama päivä sitten olin lähdössä "ensi vuonna" ja nyt lähtöön onkin enää n. 2,5 kuukautta. Iloitsen jo tulevasta tauosta työntekoon, joka äityi loppuvuodesta taas turhan hektiseksi.

Työkuormaa käytinkin itselleni jonkinlaisena tekosyynä koko joulukuun, kun valmisteluiden tekeminen ja harjoittelu eivät oikein innostaneet. Kävelemiseen on ilmeisesti kuitenkin syntynyt jonkinlainen rutiini, koska joulukuussakin kilometrejä kertyi yli kolme sataa, vaikka luvattoman usein turvauduinkin aamuisin bussikyytiin. Vuodelle 2016 asettamani käveltyjen kilometrien tavoite tuli saavutettua. Se, että kävelin n. 3700 km ilman sen kummempia ponnisteluita, luo uskoa siihen, että pystyn kävelemään perille asti.

Nyt vuodenvaihteessa olen tarttunut itseäni niskasta kiinni ja käynnistänyt valmistelut uudestaan. Olin koko syksyn jahkannut esimerkiksi kirjastosta lainattavien e-kirjojen lataamiseen tarvittavan tunnusluvun hankintaa. Nyt tunnusluku on muistissa, kirjojen lukemiseen tarvittava sovellus asennettu tablettiin ja sovelluksen vaatima käyttäjätili luotu. Sain kirjastosta varmistettua senkin, että palvelun käyttöä ulkomailta ei ole estetty. Vielä täytyy jossain välissä kokeilla e-kirjan lainaamista käytänössä.

Sain myös aikaiseksi kansainvälisen hostellikortin hankinnan mobiiliversiona. Olen suunnitellut yöpyväni sekä Saksassa että Luxemburgissa hostelleissa aina, kun sellainen vain osuu reitille. Niitä varten kortti oli pakko hankkia. Hostellit.fi -sivustolla lupailtiin kortilla pientä alennusta yöpymishinnoista, jos varaukset tekee HIHOSTELS varausjärjestelmän kautta. Kuvittelin, että palvelu olisi ollut tarjolla mobiiliversiona hostellikortin yhteydessä. Sieltä kuitenkin löytyi vain linkki web-palveluun.

Kun työnantajani ei onnekseni muuttanut loppiaista Kikyn myötä työpäiväksi, on edessä pitkä viikonloppu. Ajattelin käyttää ajan hyödyksi ja aloittaa päiväkohtaisten matkasuunnitelmieni siirron läppäriltä tabletin muistikortille. Lisäksi kerään tarvittavat tiedot keväällä edessä olevaa veroehdotuksen täydentämistä varten, ettei siihen tarvitse reissussa tuhrata tuntitolkulla aikaa.

Kolmantena tehtävänä listallani on leikata solumuovisesta makuualustasta sopivan kokoinen pala reppuuni. Olen koepakannut reissuun hankkimaani reppua pariin otteeseen. En kuitenkaan ole saanut viriteltyä kompressiohihnoja niin, että lopputulos miellyttäisi minua. Reppu on jäänyt molemmilla kerroilla kovin muhkuraiseksi. Ajattelin kokeilla, olisiko lopputulos parempi, jos teen ensin makuualustasta reppuun ikään kuin putken, jonka sisään pakkaan sitten tavarat. Repun painon ei pitäisi siitä kovin paljoa kasvaa ja solumuovi suojaisi varusteita sateelta ja vähän ehkä kolhuiltakin. Olisi toiveita, että reppu olisi säätöjen jälkeen kohtuullisen hyvän muotoinen ja kaiken lisäksi minulla olisi edes jonkinlainen alusta käytettäväksi, jos sattuisin jäämään ilman vuodetta jonain iltana.

💖 MAHTAVAA ALKANUTTA UUTTA VUOTTA 2017! NAUTITAAN JOKA HETKESTÄ! 💗

Reitti: kohti Le Puyta 3/3

Clunysta Le Puy:hin on matkaa vielä noin 290 km. Tämän reitin varrelle osunee vaellukseni puolivälin kohta. Minulle on syntynyt käsitys, että maasto on vaihtelevaa ja paikoin jopa haastavakin. Näkemieni kuvien perusteella reitin varrella on useampia viehättäviä pikkukaupunkeja. Nyt pitäisi alkaa löytyä myös edullisempia majoitusvaihtoehtoja, vaeltajille ja pyhiinvaeltajille tarkoitettuja yhteismajoituksia.

Ensimmäisen käsitykseni reitistä muodostin Uudesta-Seelannista kotoisin olevan Kiwi Nomad -nimimerkillä bolegeja kirjoittavan vaeltajan Cluny chemin blogista vuodelta 2012. Hän on 4 vuotta aikaisemmin kävellyt myös Le Puy:sta Santiagoon.

Reitin korkeusprofiili näyttää melko vaihtelevalta. Ensimmäiset parisataa kilometriä reitti näyttää sahaavan hieman epätasaisesti 200 ja 800 m välillä. On matkalla toki jokseenkin tasaisiakin osioita. St-Georges-Haute-Ville nimisessä pikkukaupungissa (1354 asukasta) reittiin yhtyy Genevestä lähtevä reitti. Kaupungista alkaa myös n. 20 km nousu 450 metristä 1150 metriin. Viimeiset 60 km kuljetaankin yli 800 m korkeudessa kunnes laskeudutaan 650 m sijaitsevaan Le Puy:hin.

Reitti seuraa useammassa kohdassa jotain GR vaellusreittiä ja ilmeisesti siksi useammassa kylässä / kaupungissa on myös vaeltajille tarkoitettua majoitusta tarjolla. Osa niistä näyttäisi olevan tarkoitettu tosin lähinnä ryhmille, mutta aion koittaa onneani, josko onnistun varaamaan itselleni pedin. Association des Amis de Saint-Jacques en Rhône-Alpes julkaisee opasvihkosia alueellaan kulkevista pyhiinvaellusreiteistä. Oppaassa on lueteltu kylistä ja kaupungeista löytyvät palvelut. Lisäksi on hyvin pelkistetty kartta reitistä sekä profiilipiirroksia. Oppaan majoitusvinkeistä löytyy pyhiinvaeltajille tarkoitettuja majoituksia: accueils jacquaires ja accueils pèlerins. Sikäli kun olen ymmärtänyt oikein, molemmat ovat yksityisten henkilöiden tarjoamaa majoitusta, joihin vaaditaan pyhiinvaeltajan passi (carnet de pèlerin/pilgerausweis/credencial). Accueils jacquaires -majapaikoissa maksu on vapaaehtoinen (libre participation aux frais), kun taas accueils pèlerins -majapaikoissa on kiinteä maksu.

Reitillä on ainoastaan yksi yli 10 000 asukkaan kaupunki. Suurimmassa osassa matkan varrella olevista paikkakunnista asuu vain joitakin satoja asukkaita eikä niissä välttämättä ole juurikaan palveluita tarjolla. Kun vielä huomioi ranskalaisen tavan pitää kauppoja ja ravintoloita suljettuina joko puolikkaita tai koko päiviä lähes minä päivänä vain, on varmaan syytä täydentää eväsvarastoja aina mahdollisuuden tullen. Toiseksi viimeinen vaelluspäivä ennen Le Puy:ta tulee olemaan haastava. 26 kilmoterin matkalla ei ole tarjolla mitään palveluita. Kaikki kylät ovat reitiltä jonkin verran sivussa. Kilometrejä tulee kertymään, jos haluaa poiketa kilometrin tai parin päässä olevassa kylässä.

Kun saavun Le Puy:hin on kesäkuu varmaan jo pitkällä. Aika näyttää, kuinka monta lepopäivää olen tarvinnut matkalla. Olen laskeskellut, että ehdin kävellä Finisterreen asti, jos pääsen jatkamaan matkaa Le Puy:sta kesäkuun loppuun mennessä. Kesäkuun loppuun minulla on 103 päivää aikaa laskettuna siitä aamusta, kun nousen laivasta Travemündeen. Toisaalta, kun olen suunnitellut päivämatkojani tarjolla olevien majoitusmahdollisuuksien mukaan, on suunnitelmaan kertynyt vaelluspäiviä vain 77 kpl. Pitäisi siis olla paljon aikaa lepoon sekä hitaaseen etenemiseen.

Mietteitä Itsenäisyyspäivän lenkiltä

Päätin aamupäivällä uhmata pakkasta ja jäisiä teitä. Auringonpaiste häikäisi muttei lämmittänyt. Olin tyytyväinen, että olin pukenut toppapuvun päälle. Vaikka kevyen liikenteen väylät olikin hiekoitettu, jännitin kuinka hyvin muutama viikko aikaisemmin ostamani kitkakengät pitäisivät minut pystyssä. Hyvinhän ne toimivat ja pikku hiljaa uskalsin askeltaa normaalisti.

Viime päivät ovat olleet täynnä ohjelmaa, enkä ole juuri ehtinyt uhrata ajatuksia tulevalle vaellukselle. Nyt kävellessäni yksin tuttua reittiä oli hyvä pohtia menneitä viikkoja ja suunnitella loppuja valmisteluja.

Kävin heti repun ostopäivää seuraavana päivänä tekemässä reilun kympin lenkin pakatun repun kanssa. Vaikka en vielä onnistunut pakkaamaan reppua täydellisesti, totesin että sitä on hyvä kantaa. Jo kaupassa reppu tuntui istuvan selässä tukevasti. Lenkillä tuli kokeiltua käytännössä, kuinka vaelluskengän riisuminen jalasta ja uudelleen jalkaan laittaminen onnistuu reppu selässä. Missään vaiheessa operaatiota ei tuntunut siltä, että reppu olisi horjuttanut tasapainoani. Loppumatkasta pääsi vielä sadekuuro yllättämään minut. Tulipa samalla todennettua, että reppu ei läpäissyt vettä pari kymmentä minuuttia kestäneen sateen aikana. En kuitenkaan usko, että tavarat säilyisivät kuivana ilman ylimääräistä suojaa, kun sadetta kestäisi useampia tunteja.

Marraskuun loppupuolella intouduin järjestämään matkavakuutusta kuntoon. Minulla on jatkuva matkavakuutus, mutta se on voimassa vain alle kolmen kuukauden matkoilla. Laitoin tarjouspyynnön kolmeen vakuutusyhtiöön. Yhtiö, jossa minulla on jatkuva matkavakuutus, vastasi jo samana päivänä. Toinen vakuutusyhtiö pyysi minulta tarkennuksia tarjouspyyntööni ja vastasi seuraavana päivänä. Kolmas vakuutusyhtiö ei ollut kiinnostunut tarjoamaan minulle vakuutusta. En saanut sieltä minkäänlaista vastausta. Molemmissa saamissani tarjouksissa oli sama malli: jatkuva matkavakuutus ja sitä täydentävä vakuutus 3 kk ylittävälle ajalle. "Oman" vakuutusyhtiöni tarjous oli selkeästi edullisempi vaihtoehto. Silti jatkovakuutuksen hinta oli sellainen, että se sai minut harkitsemaan, kannattaisiko minun lentää välillä Suomeen. Kun kerroin tämän vakuutusyhtiölle, sain itselleni uuden tiedon jatkuvan matkavakuutukseni voimassaolosta. Jotta vakuutus olisi tullut jälleen voimaan "uudelle" matkalle, minun olisi pitänyt viettää 14 pv Suomessa, eikä matkapäiviä lasketa mukaan. Eipä siis passaa lähteä esim. Tallinnan risteilylle kahden viikon sisällä ennen tai jälkeen muuta matkaa. Jos risteilyllä sattuisi jotain, johon hakisin korvausta, vakuutus ei olisikaan voimassa seuraavalla, liian pian alkavalla reissulla. Vieläkin verepaine nousee, kun ajattelen näitä vakuutuskiemuroita.

Vaikka syksyn alussa ajattelin, että aloitin valmistelut vähän turhan aikaisin, tuntui tänään, että minulle tulee vielä kiire. Lähtöön on reilut kolme kuukautta ja järjesteltävää riittää. Olen koittanut hahmottaa, mitä kaikkia "kerran vuodessa" laskuja minulle tulee vaelluksen aikana. Entä miten hoidan veroehdotukseni päivittämisen? Pitää muistaa tilata hostellikortti, jotta voin yöpyä Saksassa jugendherbergeissä. Kaikki sähköinen aineisto, jota olen kerännyt läppärilleni, pitää siirtää tabletin muistikortille. Jotta voin lainata e-kirjoja kirjastosta, pitää asentaa tietty lukusovellus. Mistä selvitän toimivatko kaikkien saksalaisten ja ranskalaisten operaattoreiden liittymät yhtä hyvin joka puolella maata? Pitäisi ehtiä lainaamaan kirjastosta saksan ja ranskan matkailusanastoa sisältävät kirjat, jotta voin kirjoittaa itselleni kaikki tärkeimmät lauseet muistin tueksi.

Ahdistus sikseen! Ikään kuin päivän kunniaksi virittelin tänään Suomen lipun reppuuni. Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Varusteet: Repun vaihto

Lokakuun alussa tekemäni koekävely sai minut epäilemään, onko nykyinen reppuni sittenkään paras valinta tälle reissulle. Tuntui, että minulle tulee väkisin liikaa tavaraa ja painoa, jotta kantomukavuus säilyisi hyvänä.

Olin ehtinyt käydä useampaan otteeseen katsomassa ja sovittamassa muita reppuja. En kuitenkaan löytänyt mieleistä. Joko tarjolla tuntui olevan vain liian suuria yli 50 l rinkkoja tai sitten ne olivat mielestäni turhan painavia. Esim. Deuter:n 40+10 l painoi tuplasti sen minkä omistamani reppu. Olen surffaillut verkkokaupoissakin, mutta eihän reppua voi ostaa sovittamatta.

Usko mieleisen repun löytymiseen hiipui ja rupesin viilaamaan grammoja mukaan otettavien vaatteiden osalta. Ajattelin, että ehkä onnistun vähentämään kokonaispainon alle 7 kg ja reppuni olisikin ihan ok kantaa. Tein mahdollisimman täydellisen listan kaikista niistä tavaroista, jotka haluaisin ottaa mukaan. Pituutta listalle tuli vähän neljättä A5 sivua. Sitten aloitin tavaroiden punnitsemisen. Villahoody vaihtui taskuttomaan fleecetakkiin, säästö 220 g jne. Käytin tähän puuhaan useampi tunteja. Lopputulos ei ollut tyydyttävä. Olin karsinut kaiken mahdollisen pois listalta ja vaihtanut vaatteita kevyimpiin versioihin. Silti painoa kertyi vähän yli 7 kiloa, eikä siinä ollut mukana vettä tai eväitä.

Tänään minulla oli mahdollisuus lähteä yksin kiertämään kauppoja. Kävin useammassa liikkeessä, eikä tilanne ollut muuttunut miksikään. Tuntui jopa, että reppuja olisi näin talvea vasten vähemmän tarjolla kuin joitakin viikkoja aiemmin. Lopulta menin XXL:n liikkeeseen mielessäni heidän 30 pv tyytyväisyystakuu. Jos löytäisin kaksi kelvollista mallia, voisin ostaa toisen ja kokeilla sitä käytännössä. Jos se ei istuiskaan hyvin selkääni, voisin vielä palauttaa sen ja vaihtaa toiseen malliin. Sielläkään ei ollut turhan montaa vaihtoehtoa haluamassani kokoluokassa. Kun tutkin Bergans:n reppua, sain myyjän avukseni. Hän laittoi minulle n. 9 kg painavan teltan sekä Bergans:n että Exped:n reppuihin ja auttoi säädöt kohdilleen. Ensin vähän vierastin Exped:n tosi minimalistista 45 l reppua. Selässä se tuntui kuitenkin tosi hyvältä ja tukevalta. Jopa kumartuminen "kengännauhoja solmimaan" onnistui mainiosti. Niinpä minä lopulta päätin ostaa Exped:n repun.

 
Kotona pakkasin kokeeksi lähestulkoon kaiken mukaan otettavan reppuun. Tilaa tuntui olevan ruhtinaallisesti. Onhan sitä 12 l enemmän kuin Talon:ssa. Vielä on opeteltavaa lukuisten kompressiohihnojen kanssa ja siinä miten tavarat kannattaa reppuun pakata. Nyt kenkäni pullistelevat ikävän näköisesti repun keskikohdassa.

Kun pääsen repun kanssa lenkille, niin selviää, kuinka tuuletus selän puolella toimii. Mallin ideana on, että siinä on mahdollisimman vähän kohtia, jotka tulevat suoraan selkää vasten. Myyjä sanoi, että hänellä on itsellään vastaava miesten malli ja että reppu pitäisi vettä kohtuullisen hyvin. Hän vertasi pitoa sadesuojan pitoon, mutta suositteli kaiken varalta käyttämään kuivapusseja tavaroiden pakkaukseen. No, niitä minulla onkin jo valmiina. Sovitin myös vanhan Jack Wolfskin reppuni sadesuojaa ja se riitti oikein hyvin tämänkin repun päälle.