Translate

lauantai 4. kesäkuuta 2022

Viestipyhiinvaellus22: 2.6. Paluu kotiin

 Kännykkään viritettyä herätystä en tarvinnut. Siitä piti huolen hyttyset. En tiedä mistä niitä tuli aina uusia, kun sain edelliset eliminoitua. Vähän viiden jälkeen luovutin ja nousin ylös.

Koitin pakata tavarani mahdollisimman hiljaa. Huoneen siivoaminen ja tuvan lattian lakaisu onnistuivat myös lähes äänettömästi. Sen sijaan sähköpattereiden säätimien suojana oli muovisuojukset, joiden irrottamisesta ja paikalleen laitosta lähti ikävä ääni. En silti tainnut onnistua herättämään muita.

Puoli seitsemän maissa laitoin kahvin tippumaan ja tein itselleni voileivät. Olin jo syömässä, kun Terhi ja Arto nousivat.

Minä olin edellisenä iltana sopinut ystäväni kanssa, että hän tulisi ottamaan minut kyytiinsä Varkaus-Pieksämäki -tien varresta kymmenen maissa. En ollut varma, kuinka pitkä matka minulla oli käveltävää, mutta uskoin 2,5h riittävän.

Ennen kuin lähdin, kävimme vielä läpi, mitä Terhille ja Artolle jäi tehtäväksi ennen lähtöä. Merja oli luvannut tulla keräämään loput ruoat ja ottamaan jääkaapin pois päältä sekä viemään roskamme.

Kävely sujui ihan mukavasti. Katsoin aina välillä taakseni, mutta pyöräilijöitä ei näkynyt. Maaveden risteykseen selvisin tunnissa. Siitä Arton ja Terhin pitäisi kääntyä, kun minä puolestani jatkaisin edelleen suoraan. Käännyin taas katsomaan taakseni ja sieltähän he saapuivat juuri sopivasti.



Vaihdoimme vielä viimeiset toivotukset ja erityisesti toivoimme, ettei ennustettu sade alkaisi aamupäivällä.

Olin suunnitellut käveleväni kaikessa rauhassa ja pitäväni juomataukoja. En ehtinyt kävellä kuin hetken ja sain ensimmäisen sadekuuron niskaani. Seuraava ensimmäistä kovempi kuuro tuli pienen tauon jälkeen. Ehdin kulkea ehkä 200m sateenvarjo suljettuna, kun sade alkoi taas. Tällä kertaa ei kyse ollut enää kuulostaa vaan jatkuvasta sateesta.

Eipä siinä huvittanut pysähtyä kaivamaan juomapulloa repun sadesuojan alta. Lopputuloksena saavutin vaellukseni päätepisteen reilun kahden tunnin kävelyn jälkeen. Onneksi ystäväni saapui sovitusti ja pääsin suojaan sateelta.

Automatkalla purin tuntojani vaelluksesta. Vaikka kaikki ei sujunut ihan kitkattomasti ja suunnitelmiin tuli muutoksia, jäi vaelluksesta niin positiivinen kokemus, että harkitsen osallistuvani kesän mittaan joillekin osuuksille.

2 kommenttia:

  1. Ihanaa, että pidät yllä vaelluskulttuuria kotimaassa ja Euroopassa. Nyt ei ollut sään puolesta paras mahdollinen aika vaeltaa, mutta toisaalta juuri se kertookin miksi ollaan jalan matkalla etapilta toiselle. Elämän vaelluskin tarjoaa sadekuuroja, pilvipoutaa ja auringonpaistetta vaihdellen. Miten sanoittaisit positiivisen kokemuksen annin?
    *Ellinoora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ellinoora kommentistasi.
      Tämä vaellus eroaa erityisesti omatoimisista pyhiinvaelluksistani. Olen pääsääntöisesti ajatellut, että turistimatkat ovat sitä varten, että silloin voi hankkia mahdollisimman paljon tietoa kohteesta. Kun vaellan yksin, en yleensä poikkea nähtävyyksiin. Kirkoissa käyn hiljentymässä.
      Nyt sain paljon tietoa kunnista, joiden läpi kuljin. Se auttoi katsomaan ympäristöä uudella tavalla. Oli myös huippuhienoa, kuinka paljon ihmiset olivat valmiita käyttämään aikaansa varmistaakseen, että minulla on kaikki hyvin ja viihdyn. On vain hyvä saada erilaisia kokemuksia pyhiinvaelluksista.

      Poista