Maanantaina oli välipäivä vaelluksesta. Minä kulutin aikaa kulkemalla keskustan lähellä olevia ulkoilureittejä. Iltapäivällä Merja vei minut ajelulle ja näytti mm. kotiseutumuseon. Hän kertoi myös, että alueella oli käynnissä sotaharjoitus.
Olin jo käymässä nukkumaan, kun kolme hornetia teki ylilennon ja saivat ikkunat helisemään. Hornetit herättivät minut kertaalleen kahden aikaan yöllä, mutta sain kuitenkin nukuttua tarpeeksi.
Aamulla oli kokoontuminen torilla kellotapulin edessä. Kun saavuin paikalla oli jo päivän oppaamme. Riina. Pian saapui myös kolme rouvaa sunnuntai-illan kirkkokahveilta.
Meitä tuli haastattelemaan paikallislehden toimittaja. On kiva, että viestipyhiinvaellus saa huomiota. Sen sijaan olin jälleen vähän vaivautunut, kun minua haastateltiin.
Paikalle saapui vielä 4. luokan oppilaat opettajineen. He lähtisivät saattamaan meitä ensimmäiset 3 km. Kirkkoherra Anu kertoi meille viestipyhiinvaelluksen teemoista. Kaikesta näki, että hän on tottunut puhumaan lapsille. Hän kertoi asiat selkeästi ja yksinkertaisesti. Hän myös lupasi, että koululaiset saisivat kuljettaa viestikapulaa. Vapaaehtoisia kantajia oli monta.
Kun olimme valmiita lähtemään, Merja tuli kertomaan minulle, että majoitus oli vaihtunut Huutokoskelta Maaveden puolelle. Majoittuisin kaksi viimeistä yötä samassa paikassa. Tämä tarkoitti myös, että minulla olikin suunniteltua pidempi etappi edessä.
Vaeltajat lähtivät liikkeelle. Koululaiset pitivät reipasta tahtia yllä. Jouduin kiristimään vauhtia, etten olisi jäänyt muista jälkeen. Välillä koululaisia piti pyytää hieman hidastamaan, mutta kaikenkaikkiaan kulkumme Juhanalan kartanolle sujui hienosti.
Kartanolla meille oli järjestetty kahvi- ja mehutarjoilu. Vaikka tauko osuikin heti alkumatkaan, se oli mukava pysähdys. Kartanolta koululaiset palasivat koululle ja me viisi naista jatkoimme kohti Huutokoskea.
Reitti kulki enimmäkseen hiekkateitä pitkin. Yritimme kulkea rauhallista tahtia, sillä vanhin meistä oli jo yli 80-vuotias. Pidimme muutaman lyhyen tauon. Heti kun pysähdyimme kymmenet hyttyset löysivät luoksemme.
Merja oli järjestänyt meille matkan varrelta vielä toisen oppaan, Evan. Eva oli varmistanut meille luvan kulkea jälleen yhden tilan pihapiirin kautta. Hän tunsi myös reitin riippusillalle ja siitä edelleen etapin päätöspisteeseen entiselle maatalousoppilaitokselle.
Riippusilta oli viehättävä ja sen ylittämiseen kului oma aikansa. Ylitimme sillan yksitellen ja valokuvia piti ottaa runsaasti. Sitten jatkoimme ruohottunutta metsätietä kunnes saavuimme hiekkatielle, jota pitkin pääsisi perille.
Kun pääsimme junaradan varteen Eva kertoi Enckellin taiteilijoista. Hän osoitti punaista hirsiaittaa ja kertoi, että siellä oli yhä nähtävillä luonnokset freskoista, jotka Torger Enckell oli maalannut noin 90 vuotta sitten.
Näimme jo entisen maatalousoppilaitoksen, kun alkoi sataa kovasti. Minulla oli sateenvarjo, mutta muilla ei ollut sadevarusteita. Siirryimme ison koivun alle hakemaan suojaa. Riina soitti ennalta sovitun paluukuljetuksen kuljettajalle, että hän tulisi hakemaan takaisin lähtijät koivulta. Myös Eva soitti miehelleen, että tämä voisi tulla hakemaan hänet ja neuvomaan minulle reitin majapaikkaan.
Kun Jussi saapui ja he ehdottivat, että voisivat ajaa minut majapaikkaan, en epäröinyt hetkeäkään ottaa tarjous vastaan. Matka tuntui sen verran pitkältä, että olin todella kiitollinen, ettei minun tarvinnut kävellä sitä sateessa.
Majapaikkani, Metsä-Weljien kämppä, oli tuttu paikka Jussille. Siinä oli aikanaan ollut Enso-Gutzeitin savottakämppä. Jussin isä oli ollut töissä Ensolla ja Jussi oli käynyt kämpällä jo lapsena. Sain paljon tietoa ympäristöstä. Lähtiessään Eva antoi vielä puhelinnumeronsa ja lupasi, että tulevat apuun, jos minulle tulee joku ongelma.
Ensimmäiseksi laitoin kämpän lämpiämään. Sitten kävin tutkimassa, mitä syötävää minulle oli tuotu kämpälle. Söin muutaman voileivän, jonka jälkeen kömmin makuupussiin lämmittelemään. Taisin torkahtaa, koska havahduin ulko-oven ääneen.
Nousin ylös ja menin ulko-ovelle. Pihalla oli auto ja näin juuri kuljettajan oven sulkeutuvan. Auto lähti jo liikkeelle, mutta pysähtyi sitten. Autosta nousi pariskunta. He sanoivat käyvänsä kämpällä saunomassa ja yrittivät häipyä vähin äänin, kun huomasivat, että paikalla olikin joku. Kerroin millä asialla minä olen ja että minun puolestani he voisivat saunoa ihan rauhassa. He kuitenkin sanoivat palaavansa toisena iltana.
Ilta meni taas nopeasti ruokailun ja ristikon täyttämisen parissa. Kömmin takaisin makuupussiini ja taisin nukahtaa samantien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti