Translate

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

1.5.2019 Lavacolla - Santiago de Compostela

En pitänyt mitään kiirettä lähdön kanssa. Edessä oli enää reilun parin tunnin kävely. Lähdin kuitenkin ennen Merviä ja Margotia. Edellisen päivän aurinkoisesta säästä ei ollut enää tietoakaan. Kävely tuntui aivan erilaiselta kevyissä tossuissa.


Pysähdyin aamukahville Monte do Gozon alueella. Taivaalta alkoi juuri putoilla sadepisaroita. Baarista olivat lähdössä tutut portugalilaiset pariskunnat. He olivat jo pukeneet sadevarusteet päälle. Minä en pitänyt mitään kiirettä ja sadekuuro ehtikin loppua ennen kuin jatkoin matkaa.

Muistikuvani eivät nytkään olleet täysin oikeita. Muistin että muistomerkille olisi ollut kunnon nousu, mutta mäkeä tuskin huomasi. Muistomerkin ympärillä oli nauha. Siellä tehtiin varmaan jotain kunnostustöitä. Pohdin hetken, mistä kohtaa puistoa olisi näkymä katedraalille. En löytänyt paikkaa 5 vuotta sitten, enkä jaksanut nyt nähdä vaivaa etsiä sitä. Kun lähdin eteenpäin, kohtasin saksalaisen Thomasin.


Olin edellisenä päivänä ajatellut, että kävelisin tänne viimeiseen albergueen, jos en mahtuisi Lavacollaan. Nyt kun kävelin tuon valtavan alberguen ohi, olin iloinen, ettei minun tarvinnut tulla sinne. Alueella ei näkynyt mitään liikettä. Ehkä kaikki siellä yöpyneet olivat jo lähteet viimeisille kilometreille.

Siltä osin muistin oikein, että kävelymatka Santiagon läpi on pitkä. Muita kaupunkiin saapuvia en nähnyt, mutta reppuselkäisiä näkyi muuten liikkeellä. Kun lähestyin katedraalia, tulivat Lavacollassa yöpyneet amerikkalaiset miehet vastaan. He suosittelivat San Martin Pinariota majapaikaksi. Kerroin varanneeni huoneen sieltä.

Säkkipillin soittaja oli paikallaan. Perille tulosta olisi puuttunut jotain, jos musiikki ei olisi soinut. Aukiolle saapuminen oli vähän pettymys. Siellä oli useita turistiryhmiä mutta vain kourallinen vaeltajia. Kävin ottamassa pakolliset saapumiskuvat ja jatkoin saman tien hakemaan compostelaa.

Toimisto löytyi helposti, eikä jono ollut mitenkään toivottoman pitkä. Näin Michaelan äitinsä kanssa jonon alkupäässä. Hän huomasi minut ja tuli juttelemaan. He olivat saapuneet jo edellisenä päivänä. He olivat kävelleet 42 km Arzuasta. Se kuulosti minusta helpottavalta. Olin nimittäin edellisenä iltana viestitellyt Teelen kanssa ja kannustanut häntä kävelemään koko matkan Arzuasta Santiagoon kerralla.

Portugalilaiset pariskunnatkin saapuivat paikalle ja vaihdoimme onnitteluhalaukset. Michaelalle tuli kiire omalle paikalleen jonoon. Hänen äitinsä olisi jo seuraavana vuorossa.

Kun olin saanut oman todistukseni, juttelin vielä hetken Michaelan kanssa. Hän kertoi, että he lähtevät seuraavana päivänä kohti Finisterrea. Kysyin oliko hänellä tietoa muista tutuista ja hän kertoi heidän saapuvan Santiagoon jossain vaiheessa päivää.

Menin majoittumaan. Hotelli on luostarin yhteydessä ja rakennus on hieno. Pyhiinvaeltajien edulliset huoneet olivat ylimmässä kerroksessa. Ainakin minun huoneeni oli hyvin vaatimaton ja äänieristys oli olematon. Siinä oli kuitenkin kaikki, mitä tarvitsin ja matalista katonrajassa olevista ikkunoista avautunut näkymä oli viehättävä.




Huilasin sängyllä ja ehkä torkadinkin. Havahduin siihen, että pyhiinvaeltajien messun alkuun oli enää 10 minuuttia. Lähdin vauhdilla liikkeelle ja ehdin juuri ajoissa San Franciscon kirkkoon. Istumapaikkoja ei ollut enää jäljellä. Olin käynyt kyseisessä kirkossa myös viisi vuotta sitten. Silloin sieltä oli saanut erityisen puhiinvaellustodistuksen San Fraciscon pyhiinvaelluksen 800 v juhlavuoden kunniaksi.  Näin taas Michaelan ja hänen äitinsä.

Messun jälkeen lähdin kävelemään kaupungille. Siellä oli paikallisten vappumarssit juuri käynnistymässä. Poikkesin sisään katedraaliin. Se oli lähes kokonaan rakennustelineiden ja suojapeitteiden peitossa. Santiagon patsasta oli kuitenkin mahdollista käydä halaamassa ja kiittämässä. Liityin jonoon, joka mateli. Vaan eihän minulla ollut mihinkään kiire.


Kuljeskelin keskustan katuja ristiin rastiin. Koitin päättää, mihin menisin syömään lounasta. Lopulta osuin aukiolle, jonka laidalla oli pari baaria. Molemmilla oli terassit. Pöytien ääressä istui enimmäkseen paikallisen näköisiä ihmisiä. Löysin vapaan pöydän ja istahdin siihen. Aurinko paistoi lämpimästi ja saatoin riisua takkini. Valitsin listalta tapaksia.

Lounaan jälkeen suuntasin jälleen kaduille, jotka olivat täynnä turisteja ja vaeltajia. Poikkesin jäätelöbaariin jälkiruoalle. Sitten päätin palata odottelemaan hotelliin, että kuulisin Teelestä. Hotelli on aivan katedraalin vieressä. Kun suuntasin holvikäytävään, jossa säkkipillin soittaja oli, näin tutun porukan saapuvan: portugalilaiset nuoret miehet, saksalaiset Martin ja Tobi sekä etelä-afrikkalainen nainen. Kaikki saivat minulta onnitteluhalaukset. En kuitenkaan malttanut olla kysymättä miehiltä, kuinka he saapuivat vasta nyt.

Vetäydyin omaan kammiooni. Aloin jo olla vähän huolissani, kun Teelestä ei ollut kuulunut mitään. Lopulta vähän kuuden jälkeen hän ilmoitti saapuneessa perille. Sovimme tapaavamme katedraalin edessä.

Teelen kävely näytti vähän vaikealta. Hän oli tosi väsynyt ja saanut taas uusia rakkoja jalkoihin. Menimme hakemaan hänellekin compostelan. Sitten lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Kun olimme kävelleet aikamme, päätimme vain mennä seuraavaan baariin. Vaikka paikka ei näyttänyt mitenkään houkuttelevalta ulkoa, se oli hyvä valinta. Olimme ainoat ei-paikalliset. Pyysin ruokalistan. En ymmärtänyt läheskään kaikkea listalla ollutta. Päätimme, että otamme kaksi annosta (racion - kuin tapas, mutta suurempi). Valitsimme pulpoa (mustekalaa) ja simpukoita. Molemmat olivat erinomaisia. Nautimme useamman oluen palan painikkeeksi ja juttelimme kaikenlaista.

Kävelimme vielä katedraalille, koska halusin nähdä sen valaistuna. Aukion reunalla oli käynnissä jonkinlainen konsertti. Otimme muutaman kuvan ja sen jälkeen sanoimme hyvästit. Teele pitäisi yhden lepopäivä ja sitten hän jatkaisi vaellustaan kohti Muxiaa ja Finisterrea. Minä puolestani lähtisin kohti Madridia junalla.

Unta ei tarvinnut odotella. Unen sekaan kuulin, kun muita palasi huoneisiinsa. En kuitenkaan jaksanut välittää äänistä sen enempää.

Tilastot: matka 11.91 km, korkein kohta 448 m, nousua yht. 390 m ja laskua 450 m.

2 kommenttia:

  1. Kiitos, että sain seurata vaellustasi jälleen. Löysin Caminoni-blogin vasta viime vuonna. Jotain toisen kulkemasta matkasta sivullinenkin saa, kun ei itse kykene pitkiin vaelluksiin. Mikä olikaan Primitivon kokonaiskilometrimäärä?
    Tervehtien Ellinoora, Keravalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ellinoora kommentistasi. Tuntuu mukavalta, kun joku jaksaa lukea kirjoituksiani. Varsinainen Primitivon osuus on jotain 260 km. Melidestä Santiagoon kuljetaan ranskalaista reittiä vielä n. 50 km.

      Poista