Ehdimme hyvin nauttia runsaan aamupalan ja olla ajoissa pysäkillä odottamassa linjan 801 bussia. Matkasimme Saaristotielle Linnanrauniontien pysäkille ja siirryimme toiselle puolelle tietä odottamaan bussia K2, jolla pääsimme vajaan kilometrin päähän raunioista.
Aamu oli kaunis ja ympärillä avautuva maisema sai odotukset nousemaan korkealle. Matkalla raunioille ohitimme Kuusiston kartanon, joka toimii nykyisin taidekartanona. Se oli suljettu, mutta ihailimme komeaa vanhaa päärakennusta tieltä. Rakennus on yksi Suomen vanhimpia säilyneitä puisia asuinrakennuksia. Se on rakennettu 1732.
Piispanlinnan raunioilla oli entisöintityöt käynnissä, mutta raunioille pääsi kuitenkin kiertelemään. Linna on aikanaan ollut komea. Se rakennettiin pääosin 1300-luvulla ja laajimmillaan se oli 1500-luvun alussa. Uskonpuhdistuksen aikana Kustaa Vaasa määräsi linnan purettavaksi. Puretun linnan kiviä on uudelleenkäytetty mm. Turun linnaan.
Raunioiden vieressä on viehättävä pieni puutalo, jossa toimii kesäkioski. Alueelta löytyy myös saniteettitilat ja tulipaikka rannasta. Raunioiden vierestä lähtee luontopolku, joka kiertää Kappelinmäen. Luontopolulta pääsee palaamaan tielle kartanon kohdalla. Kiipeäminen Kappelinmäelle kannatti. Sieltä aukeni hieno maisema Kuusiston ylle.
Luontopolun jälkeen lähdimme kulkemaan kohti Saaristotietä ja varsinaista reittiä. Kuljimme asfaltoidun maantien kapeaa piennarta, mutta vastaan tulleet autoilijat antoivat hienosti tilaa. Eteneminen oli melko verkkaista. Välillä piti pysähtyä poimimaan vadelmia. Muutaman kerran pelloilla ilmeisesti aterian haussa olleet kurjet saivat meidät pysähtymään. Oli hienoa katsella suurten lintujen levittävän siipensä ja lennähtävän matalalla.
Pidimme lyhyen tauon Kuusiston kirkon pihamaalla. Kirkko oli suljettu, mutta wc oli käytettävissä. Ilmoitustaululla oli mainos piispanpäivän tapahtumasta, joka oli seuraavana päivänä, 1.8. Linnanrauniontien ja Saaristotien kulmauksessa on kauppa. Sen edustalla oli kesäkioski. Pysähdyimme siinä jäätelötauolle ja ostimme mukaan pensasmustikoita.
Risteyksessä on kyltti, jonka mukaan Paraisille on matkaa 12 km. Se ei tuntunut pahalta, vaikka olimmekin onnistuneet käyttämään koko aamupäivän Kuusiston vierailuun. Melkein koko matka Paraisille kuljetaan asfaltoitua kevyenliikenteen väylää vilkkaan Saaristotien välittömässä läheisyydessä. Reitin parasta antia olivat siltaa pitkin siirtymiset saarelta toiselle.
Kun kohdalle ei osunut mitään taukopaikkaa ja alkoi tulla nälkä, pysähdyimme aivan tien viereen sopivasti sattuneelle kivelle. Käänsimme selän tielle päin ja katselimme metsikön suuntaan. Onnistuin sulkemaan korvani liikenteen ääniltä.
Iltapäivän aurinko oli paahtava ja kuljetut kilometrit alkoivat painaa jaloissa. Pidimme vielä yhden jäätelötauon, kun matkaa Paraisille piti olla enää noin 4 km. Joko kelloni GPS mittasi matkaa väärin tai opasteiden matka oli mitattu taajaman alkuun. Kävelimme kelloni mukaan kuutisen kilometriä, emmekä olleet vielä silloinkaan keskustassa.
Olin varannut meille yöpymismökin Sollidenin leirintäalueelta. Sinne käännyttiin juuri ennen kanavaa. Oli yllättävää, että leirintäalueelle ei ollut opasteita tulosuunnastamme, vain leirintäalueen oma mainos toisella puolella tietä. Onneksi ei väsyneinä kävelty ohi.
Saimme mökin avaimen ja lähdimme nousemaan mäkeä kohti mökkiä. Se oli tietysti se kaikkein kauimmainen. Todellisuudessa leirintäalue on aika pieni ja matka oli vain muutama sata metriä. Minulla ei vain ollut enää yhtään voimia jäljellä. Kun reput oli laskettu kuistille ja minun piti avata ovi, ei avainta löytynyt mistään. Tutkin taskut useampaan kertaan ja repun päälilokeronkin pengoin. Kun ei ollut, niin ei ollut. Käskin tytärtäni palaamaan etsimään avainta. Hänkin taisi olla väsynyt, kun mutisi äkäisenä mennessään. Kesti jonkun aikaa ja hän palasi avaimen kanssa. Hän oli jo kävellyt puoliväliin matkaa, kun vastaan oli tullut nainen pienen lapsen kanssa. Tämä oli löytänyt avaimen ja tarjosi sitä tyttärelleni, kun huomasi hänen tutkivan tarkasti maata.
Mökki oli pieni mutta täysin riittävä. Kalustuksena oli kerrossänky sekä yksittäinen sänky. Lisäksi oli 2 jakkaraa ja jääkaappi. Petivaatteet olivat valmiina, mutta lakanat ja pyyhkeet piti vuokrata tai tuoda omat tullessaan. Meillä oli omat pyyhkeet ja silkkilakanapussit mukana.
Suihkun jälkeen olimme valmiita suuntaamaan keskustaan. Lähdimme kävelemään kirkolle toiveissamme saada leimat passiin. Olin selkeästi juonut liian vähän päivän aikana. Minulta oli veto täysin pois ja kanavaa seurannut reitti tuntui pitkältä. Pysähtelin vähän väliä ottamaan kuvia. Näistä pysähdyksistä sain hieman myöhemmin kuulla kunniani. Saavuimme kirkolle paria minuuttia vaille seitsemän. Kirkon piti olla auki seitsemään, mutta ovet olivat jo kiinni. Syy oli tietysti minun, kun myöhästyimme.
Kävelimme kanavan toista puolta takaisin päin. Pysähdyimme pelaamaan minigolfia. Maksulla sai pelata 9 reikäisen radan kahteen kertaan. Minulle riitti kerta. Siirryin kahvion puolelle tankkaamaan nestettä, kun tytär kiersi radan toisen kerran. Kivennäisvesi helpotti hieman oloani. Suuntasimme paikalliseen Lidliin. Olimme päättäneet nauttia tapas-illallisen, kun heillä oli Espanjan viikko. Mukaan lähti perunamunakasta, chorizoa, serranon kinkkua, juustoa yms.
Mökkimme lähellä kalliolla oli pöytä ja penkit. Asetuimme sinne syömään ja nauttimaan tummuvasta illasta sekä kauniista auringonlaskusta. Ainakin meidän kohdallamme piti mainoslause 'hyvä ruoka parempi mieli' täysin paikkansa. Jälkiruoan syötyämme siirryimme iltatoimiin ja melko pian jo käperryin lakanapussiini untenmaille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti