The weatherforecast had promised rain for the afternoon but it rained already when I went for breakfast. I thought I had 26 km to walk but it was ovet 30k. And I even didn't get lost. When in Spain and Portugali Camino goes past every cafe, restaurant, shop and albergue, here trail seems to avoid all services. I was really happy to arrive to my pension in the afternoon. I didn't have too many breaks on the way due to the rain. My host gave me a shell as I was the first pilgrim this year at his pension.
Olin hieman masentunut ensimmäisen 10 km jälkeen, sillä matkalle ei taaskaan osunut yhtään avointa kahvilaa. Yhden asuinkadun varrella oli mies puutarhassa sateesta huolimatta. Hän tuli jututtamaan minua ja kutsui kotiinsa kahville. Tapasin myös hänen vaimonsa, tyttärensä ja vävyn. Vävy oli jossain vaiheessa ollut töissä Lapissa. Sain kahvin ja suklaakeksien lisäksi melkoisen kielikylvyn. Kummasti sitä saa asioita kerrottua, kun lopettaa kieliopin miettimisen. Ainakin uskon että he ymmärsivät mongerrustani.
Matkan varrella olisi ollut nähtävääkin, mutta satoi sen verran kovaa, että minulla oli huppu lähes silmillä. Huomasin sentään muutaman tuhannen vuoden takaisen asumuksen. En ole ihan varma, oliko se ihan alkuperäinen vaiko näköiskappale.
Majapaikkaan olisi ollut oikotie, mutta en uskaltanut poiketa reitiltä. Kylässä ei ollut ravintolaa, mutta onneksi oli sentään vanhanajan kyläkauppa. Siellä näytti olevan kaikenlaista vaatteista ruokaan. Ostin ruokatarpeita myös aamua varten. Kaupan ulkopuolella oli gtillivaunu. Siitä ostin mukaan vielä puolikkaan broilerin. Kun vatsa oli täynnä eikä tarjolla ollut wifiä, Nukkumatti nappasi minut matkaansa alta aikayksikön.
Otterstedt - Bremen 30.3.
My host said last night that it's too long walk for one day to go all the way to Bremen. Then he told that I could take a tram for last 10k. So I was not too worried in the morning. I even found a shortcut to Fischerhude. It's a beautiful village with lovely old houses. I saw three cafes, all closed. Fourth was open but no place for me. I already thought that this is another day without morning coffee. Then I saw a bakery with a cafe. There was a man serving breakfast. He asked If I'm a pilgrim. Then he brought me a coffee and told that it was on the house. He spoke so fast that I could hardly understand a half.
Heti aamusta alkaen reitti kulki jälleen pitkiä suoria teitä. Fischerhuden jälkeen alkoi taas yksi loputon suora. Toisella puolella oli jonkinlainen oja toisella puolella niittyä. Kesti hetken ennen kuin aloin huomata asioita. Ojassa uiskenteli sorsapariskunta. Pellon pientareella kasvoi narsisseja. Niityllä ruokaili kuusi peuraa ja taivaalla liiteli joku iso lintu. Tuntui, että olen juuri missä minun kuuluikin olla sillä hetkellä.
Reitti kulki välillä metsässä. Polku oli tosi mutainen eilisen sateen jäljiltä. Joku oli spraymaalin kanssa innostunut maalaamaan opasteita niin tiheään, että nuolen kohdalla näki jo seuraavan.
Metsän jälkeen tultiin kosteikkoalueelle, joka välillä muistutti ruohottunutta järveä. Siellä oli varmaan satoja vesilintuja. En tunnistanut niistä kuin sorsia, hanhia ja joutsenia.
Kun saavuin Borgfeldiin, josta olisi päässyt ratikalla Bremenin keskustaan, kuvittelin, että minulla oli vielä voimia jäljellä. Seuraavalla suoralla kävi sellainen vastatuuli, että teki mieli kääntyä takaisin. Vähän hammasta purren kävelin kuitenkin eteenpäin. Rautatien ali meni Rauhan tunneli. Molempiin seiniin oli kirjoitettu monella kielellä rauha, myös suomeksi.
Vaikka minulla ei ollut enää muuta tavoitetta kuin jotenkin selvitä hostellin, poikkesin matkalla kirjakaupassa. Sain ostettua oppaan välille Bremen - Köln. Hostellissa sain vielä vaatteet pesukoneeseen. Se oli onni, sillä kohta housuni olisivat seisseet vaikka itsekseen. Niin mutaiset ne olivat.
Vielä pitää jaksaa venytellä, jotta on toivoa päästä huominen 10 km matka seuraavaan majapaikkaan.
