Via de la Plata saa odottaa - ehkä 2022

Vielä kaksi viikkoa sitten kommentoin FB:n Pyhiinvaellusryhmässä, että pitää tapahtua radikaali tilanteen muutos ennen kuin korona vaikuttaa matkasuunnitelmiini. Jatkoinkin valmistelujani normaalisti. Ainoa konkreettinen epidemiaan varautumistekoni oli, että ostin kaksi pulloa käsidesiä. Normaalitilanteessa olisin ottanut vain yhden pikkupullon mukaani.

Sitä mukaa kun viruksen leviäminen valtasi lisää mediatilaa, se valtasi tilaa myös minun mielestäni. Huomasin tarkistavani tilannetietoja yhä useammin. Vaikka jaksoin edelleen uskoa pääseväni vaellukselle, aloin tarkistamaan tekemieni majoitusvarausten peruutusehtoja ja mitä matkavakuutukseni korvaisi.

Kun lopulta myönsin itselleni, että nyt ei todellakaan kannata lähteä matkalle, minulta meni vielä useampi päivä varsinaisen päätöksen tekemiseen. Ryvin itsesäälissä. Itsekeskeisesti surin, kuinka en pääsisi nauttimaan Espanjan keväästä ja kukkaloistosta. Rtve:n verkkosivuilla on alueellista tietoa tartunnoista. Luvut Via de la Platan varrella eivät näyttäneet pahoilta eikä parhaillaan reitillä olleet vaeltajat raportoineet mistään ongelmista.

Lopulta tämän viikon keskiviikkona toimin. Peruutin majoitusvaraukseni. Sovin esimieheni kanssa, että saan siirtää osan huhtikuulle sovituista vapaista myöhemmäksi. Vaikka minusta tuntui tosi kurjalta, mielenrauhani palasi. Mielenrauhan paluun myötä kykenin myös näkemään ison kuvan.

Näin jälkeenpäin vähän hävettää, kuinka voinkin tuijottaa vain omaa napaani. En ollenkaan ajatellut, mitä matkastani olisi voinut seurata muille. Minä pohdin lähinnä, miten vaellukseni voisi mennä pieleen, jos majapaikkoja, kauppoja ja ravintoloita suljetaan. Mietin myös mahdollisen karanteenin vaikutuksia omaan talouteeni. En oikein osannut pelätä sairastumista saati, että minusta voisi tulla viruksen levittäjä. En myöskään osannut ajatella, että Espanjan terveydenhuolto ei todellakaan tarvitse matkailijoita lisäämään heidän kuormaansa. Tai mitä mahdollinen sairastumiseni tarkoittaisi majapaikalle, jossa yövyn. Olisin lähtemällä myös varmasti aiheuttanut paljon huolta tyttärelleni.

Ei mennyt kovinkaan kauaa, kun somessa alkoi tulvia viestejä majapaikkojen, Santiagon katedraalin ja pyhiinvaellustoimiston sulkemisesta. Niitä on seurannut sekä yksityisten henkilöiden että paikallisten pyhiinvaellusyhdistysten julkaisemat kehotukset siirtää vaellukset myöhemmäksi.

Nyt kykenen jälleen katsomaan eteen päin. On parempi valita taistelunsa. On asioita, joihin en voi vaikuttaa. Keskityn siis niihin, joihin voin vaikuttaa. Vaikka pandemia vaikuttaa elämäämme täällä Suomessakin, voin nauttia keväästä ja ulkoilusta. Caminolle voin mennä joskus myöhemminkin.