Wimin vaellus on edennyt jo Saksan Eifelin alueelle. Hän on jo usean päivän kulkenut samoja reittejä kuin minäkin kuljin. Kalenteriajassa kuljin tässä vaiheessa noin kaksi viikkoa hänen jäljessään.
Se että kohtaamme Ranskan puolella johtuu siitä, että Wim palasi Saksan osuudelta kotiin kahteen otteeseen. Ensimmäisellä kerralla hänen piti palata lääkärikäynnille. Muistaakseni kerroin 2017 blogikirjoituksessani, että Wim oli vielä toipumassa onnettomuudesta. En kuitenkaan katsonut sopivaksi kertoa tarkemmin toisen ihmisen terveydentilasta. Kirjassaan Wim kertoo avoimesti hiihto-onnettomuudestaan, jossa hän loukkaantui vakavasti. Vaellukselleen hän kuitenkin lähti lääkärin suosituksesta ajettuaan itsensä burnoutiin. En tiedä johtuuko siitä, että tunnen hänet, näin hänet vaikeina hetkinä ja kuulin hänen huutavan unissaan, mutta hänen kertomuksensa menee välillä niin ihoni alle, että minun on lopetettava lukeminen ja lähdettävä ulos.
Ehkä nyt ihmetyttää, kuinka voin saada irti tunnelmia tekstistä, joka on kirjoitettu minulle vieraalla kielellä. Wim lähetti minulle kirjan tekstin PDF-tiedostona. Google kääntäjän, sanakirjasovelluksen ja hakukoneen avustuksella olen tehnyt kirjasta käännöstä itselleni. Aluksi jouduin käyttämään englanninkielistä käännöstä paljon apuna. Nyt voin selvitä jo kokonaisesta päivästä suomenkielisen käännöksen ja alkuperäisen tekstin kanssa. Suurin kompastuskivi ovat sanonnat. Olen jo kuitenkin oppinut tunnistamaan ne ja välillä kysyn Wimiltä, mitä sanonta tarkoittaa. Välillä yksinkertaisesti jätän ne huomioimatta.
Odotin innolla sitä, miltä "sama" vaellus näyttää toisen silmin. Vaikka olemmekin kulkeneet samoja reittejä, pysähtyneet monessa samassa paikassa ja kohdanneet jopa yhden saman ihmisen, on oma vaellukseni ollut aivan erilainen kuin Wimin. Vaikka en huomannut sitä, kun kävelimme yhdessä, yksin kulkiessamme kiinnitimme huomiota eri asioihin ja koimme samoja asioita ja paikkoja eri tavoin. Kun minä tykkäsin kovasti jostain pikkukaupungista, Wim saattaa vain mainita paikan sivulauseessa kiinnittämättä siihen enempää huomiota. Ymmärrettävästi Wimin matkassa korostuu hänen kamppailunsa terveysongelmien kanssa. Itselläni vain jalat tekivät aina välillä kiusaa, mutta eivät kuitenkaan vaatineet paljon huomiotani.
Vaikka Wimin matkan seuraaminen vaatii minulta paljon aikaa ja vähän vaivaakin, jatkan matkaa ja odotan kovasti yhteisen vaelluksemme alkamista. Lisää matkakuulumisia seuraa Ranskan puolelta.
Tämähän se varmaan on, miksi samankin reitin kulkija mielellään lukee toisen matkapäiväkirjaa, jokainen näkee, kokee ja elää oman elämäntilanteensa ja kulloistenkin voimavarojensä läpi saman reitin. Tuntemattomankin kirjoittajan tekstissä mielenkiintoisinta on se miten ihminen elää omaa mikrotodellisuuttaan vieraassa ympäristössä.
VastaaPoistaLuin kommenttisi jo aamulla junassa matkalla toimistolle (ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen). Sanasi jäivät muhimaan alitajuntaani ja nyt kotimatkalla pullahti mieleen, että Ellinoorahan on aivan oikeassa. Siinä on todella hyvä selitys, miksi itsekin nautin matkakertomuksista riippumatta siitä, kulkeeko kirjoittaja paikoissa, joihin haluaisin itsekin matkustaa vai paikoissa, jotka voin tunnistaa omilta matkoiltani.
VastaaPoista