Olen aivan innoissani.
2017 kotioveltani alkaneella vaelluksella tapasin Wimin ensimmäisessä majapaikassa Ranskan puolella. Hän oli myös aloittanut oman matkansa kotioveltaan Hollannista. Kävelimme useana päivänä yhdessä.
Nyt Wim on saanut julkaistua kirjan omasta matkastaan. Olemme viestitelleet vaelluksen jälkeen ja olen kuullut kirjoitusprosessista. Wim on myös kertonut, että olen mukana kirjassa. Vähän jännittää, millainen kuva hänelle on syntynyt minusta, tekemisistäni ja sanomisistani.
Posti toi kirjan minulle tänään. Lähden siis uudestaan kulkemaan samoja teitä ja polkuja kuin neljä vuotta sitten. Erityisen mielenkiintoiseksi matkan tekee se, että näen paikat ja meidän molempien kohtaamat ihmiset toisen silmin.
Matka tulee viemään runsaasti aikaa tälläkin kertaa, koska kirja on kirjoitettu flaamiksi. En ole vielä ratkaissut, kuinka selviän tästä matkasta. Varmasti opin tunnistamaan paljon usein toistuvia sanoja. Jotkut sanat kuitenkin tarkoittavat ihan muuta, mitä saatan nykyisen kielitaitoni pohjalta olettaa. Wim lähetti minulle lehtiartikkelin, joka kertoi hänen matkastaan ja kirjastaan. Kuvittelin ymmärtäneeni artikkelin ihan hyvin. Päätin kuitenkin kääntää google kääntäjällä muutaman kohdan, joissa arvasin sanojen merkityksiä. Parista kohdasta minulle oli syntynyt väärä käsitys.
Saatan jakaa matkan varrella syntyviä ajatuksiani, mutta lupaan kertoa tuntemuksiani viimeistään siinä vaiheessa, kun olen lukenut kirjan.
Näinä ankeina aikoina tuo muistelus on varmaan elähdyttävä. Kunhan ratkaiset flaamin kielen haasteen. Kerro toki löytösi ja tunnelmasi kirjan herättämistä ajatuksista.
VastaaPoistaKiva kun olet viitsinyt käydä katsomassa blogiani, vaikka ei ollut juuri mitään mistä kirjoittaa. Edistyn kirjan kanssa hiljalleen. Siinä liikutaan jo Saksassa samalla reitillä, mitä itsekin kuljin. On pitänyt välillä lukea omasta matkastani, jotta olen pystynyt palauttamaan asioita mieleeni.
PoistaKirjoitan kirjasta kommentteja blogiin, kun olen pääsyt vielä hieman pidemmälle.