Olin toiveikas, sillä sääennuste oli luvannut vaihteeksi poutaa. Ala- ja ylämäkisäännön mukaisesti matka alkoi lyhyen alamäen jälkeen nousulla. Sain kulkea taas omassa seurassani. Oletin suurimman osan tutuista majoittuneen seuraavaan kaupunkiin, Castroverdeen. Se oli juuri sopivan matkan päässä aamukahvia ajatellen.
Kaupungissa en enää huomannut reittiopasteita. Kävelin kuitenkin luottavaisena eteenpäin ja lähes kaupungin toiselta reunalta löysin baarin. Sain kahvin ja paahdetut leivät. Rupesin miettimään, että minun kannattaisi palata takaisin päin ja koittaa löytää kirkko. Yleensä reitti kulkee aina kirkon vierestä. Heti baarin vieressä oli bussipysäkki. Siinä seisoskeli tuttu tsekkiläinen nuorimies. Hän kertoi lyöneensä varpaansa kiveen ja epäili ainakin yhden varpaan murtuneen. Hän menisi bussilla Lugoon.
Koska hänkään ei osannut neuvoa reitille, jatkoin paluuta takaisin päin. Vastaan tuli vaelluksella oleva pariskunta, jolta kysyin reitistä espanjaksi. He olivatkin Portugalista ja nainen puhui englantia. Hän otti minua käsipuolessa ja sanoi, että mennään yhdessä. Löysimme kirkon ja reitin ulos kaupungista. Kuljin pariskunnan kanssa. Nainen oli tosi kova puhumaan. Mies puolestaan ei puhunut englantia.
Olin lukenut Gronzen sivuilta, että loppumatkalla ei ole muita palveluita kuin automaatteja. Yllätykseksi yksi perhe oli kuitenkin pystyttänyt kahvilan pihapiiriinsä. Pysähdyimme sinne. Työvuorossa oli perheen poika. Kun hän mainosti isoäidin olevan juuri saamassa valmiiksi perunamunakkaan, päätin että on välipalan aika. Portugalilaiset joivat vain kahvit ja jatkoivat matkaa. Kun olin itse syönyt ja juonut, kysyin onko käytettävissä vessaa asiakkaille. Ei heillä ollut, mutta minut ohjattiin taloon ja siinä sitten kuljin likaisilla kengilläni heidän olohuoneensa läpi kylpyhuoneeseen. Melkoista palvelua!
Jatkoin matkaa. Kävely oli mukavaa, kun aurinko pilkisti aina välillä pilvien lomasta. Saksalainen Thomas oli mennyt ohitseni todennäköisesti tauon aikana. Hän oli levittänyt retkipatjan nurmelle ja nautti auringosta. Jonkun ajan päästä hän pyyhälsi ohitseni. Hänen tapansa kulkea oli kävellä tosi nopeasti pitkin askelin ja pysähtyä tauolle usein. Niinpä kohtasimme useamman kerran samalla tavalla.
Kun lähestymme Lugoa, hän jäi kulkemaan kanssani samaa tahtia. Hän ei halunnut jäädä kaupunkiin, vaan sanoi jatkavansa eteenpäin ja nukkuvansa seuraavan yön teltassa.
Minä olin valinnut majapaikaksi yksityisen alberguen, joka sijaitsee vajaan kilometrin verran keskustan ulkopuolella. Sanoimme Thomasin kanssa heipat sen portilla.
Albergue oli aika uusi. Alakerrassa oli aamiassali ja aula. Huoneita oli kahdessa kerroksessa. Minulle osoitettiin paikka neljän hengen huoneesta, johon kuului oma kylpyhuone. Toiseen alapetiin oli jo majoittautunut liettualainen Vaidas. Niinpä minä otin jäljellä olevan alapedin.
Suihkun jälkeen lähdin kaupungille. Oli siesta-aika. Jäätelöbaari oli kuitenkin auki. Että jätski saattoikin maistua hyvältä! Kävelin keskustan katuja pitkin katedraalille. Harmittelin itsekseni, etten ollut ottanut pyhiinvaelluspassiani mukaan. Menin kuitenkin sisään. Kirkossa tapasin tsekkiläisen Michaelan ja hänen äitinsä. Jonkinlainen kirkon opas tuli puhumaan meille. Hän kertoi kyllä paljon kirkosta, mutta en pitänyt hänen asenteestaan. Hän muisti huomauttaa vähän väliä, että me emme ole katolisia. Lopuksi hän vei meidät tilaan, jossa saimme leimat. Hän tarjoutui laittamaan leiman minulle irtopaperille, mutta ostin uuden passin. Lopuksi sattui pieni kielellinen kömmähdys. Opas halusi antaa Michaelalle Lugon suojelijan Suurisilmäisen Marian kuvan. Hän kysyi Michaelalta loukkaako se tätä ja Michaela vastasi, että ei. Sitten ei tapahtunut mitään, joten lähdimme takaisin kirkon puolelle.
Michaela kysyi minulta, mikä meni vikaan, kun hän ei saanutkaan kuvaa. Sanoin, että todennäköisesti opas oli tarkoittanut kysyä, hyväksyykö (ottaako vastaan) Michaela kuvan ja nyt oletti tämän kieltäytyneen. Michaela sanoi palaavansa takaisin. Hetken kuluttua hän tuli kuva kädessään. Olin arvannut oikein.
Kirkosta lähdettyäni nousin kaupungin keskiaikaiselle muurille. Sitä pitkin oli kiva kulkea ja katsella kaupunkia. Vaidas käveli vastaan. Ajattelin etten enää jaksaisi palata keskustaan syömään illalla. Kävin supermarketissa ja ostin empanadaa ruoaksi.
Ilta kului nopeasti alberguessa. Olimme jo käyneet Vaidasin kanssa nukkumaan, kun huomeeseemme saapui kaksi espanjalaista nuorta miestä. Meidän yörauhamme meni siinä. Heillä ei ollut mitään käytöstapoja ja touhusivat valojensa kanssa läpi yön.
Tialastot: matka 28.97 km, korkein kohta 846 m, nousua yht. 610 m ja laskua 945 m.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti