Translate

torstai 27. huhtikuuta 2017

Yksin tiellä

The temperature was below zero this morning. In spite of that I was sweatting pretty soon. The first ascent started about 100 m from the hotel door. It was long and steep enough.


First the trail followed the road and I could enjoy the views. Then the trail went in to woods. Once again there were so many birds singing and flying around. It was lovely. I saw also two different types of deer. I walked through three villages, but there were no bakeries or any other places to have a break. So I  had only few stops when there was a bench available and just went on walking.


Kun olin kiivennyt ensimmäisen rinteen ylös, sain kulkea melko pitkään ylhäällä. Taivas ei ollut aivan kirkas, mutta valo siivilöityi jännästi pilvien lomasta. Maalaistiet olivat tyhjiä ja sain nauttia linnunlaulusta. Sen lisäksi ei kuulunut kuin omat askeleet ja pieni kahina toisen hihan osuessa repun vyötaskuun. Aika katosi ja tunsin suunnatonta vapautta. Minulla ei ollut mitään käsitystä, mihin päivän reitti minut vie siinä valtavassa mäkisessä vehreydessä. Eikä sillä ollut sillä hetkellä mitään merkitystä.



Tunnelma muuttui kun tulin metsään. Siellä tuntui olevan elämää joka puolella. Jatkuvasti jossain rapisi ja rasahti. Ensin näkemäni valkohäntäpeura liikkui varsinaisella rytinällä. Yhtäkkiä hiljeni. Minulla kesti hetken, ennen kuin erotin peuran puiden välistä. Se oli ilmeisesti nähnyt minut ja pysähtyi tarkkailemaan. Sitten se kääntyi ympäri ja loikki tiehensä.

Jo ennen  kuin tie tuli ulos metsästä, tiesin hajun perusteella lähestyväni kylää. Aina välillä täällä on sellaiset aromit, että on pakko hengittää suun kautta. Lehmiä oli laitumella. Niiden seassa lenteli ensimmäiset näkemäni pääskyset. Ne lensivät hyvin matalalla. Ehdin juuri ajatella, että matalalla lentävät pääskyt tietävät sadetta, kun taivaalta ryöpsähti rae/lumikuuro. Pääsin sopivasti bussipysäkille katokseen suojaan.

Ilma viileni sadekuuron myötä ja harkitsin jo vaatekerroksen lisäämistä. Ei tarvinnut lisätä, sillä otin vähän vauhtia alamäestä ja lähdin kapuamaan taas rinnettä ylös.

Ennen Blankenheimiin saapumista kuljin kolmisen kilometriä tiellä, joka seurasi roomalaisten aikanaan rakentamaa tietä. Suoraviivaista kansaa nuo roomalaiset. Tiessä ei juuri mutkia ollut. Jos ei olisi ollut mäkiä, olisi varmaan nähnyt tien päähän asti.

Kun lähestyin kaupunkia tuli vihdoin päivän ensimmäiset vastaantulijat kohdalle. Koko päivänä en nähnyt kuin muutaman auton. Kaikkina muina päivinä on sentään aina tullut jokunen koiran ulkoiluttaa vastaan. En tiedä missä suunnassa kaikki muut vaeltajat olivat kulkeneet, sillä keskustassa heitä oli paljon. Täällä tosin on paljon reittejä, joista valita.


Kohtalo on ilmeisesti päättänyt, että minä en mitään kylpynautintoja ansaitse. Aamulla kun tarkistin hotellini tietoja, huomasin että he mainostavat suomalaista saunaa ja uima-allasta. Loppumatkasta kun vasen jalka taas kiukutteli, haaveilin jo löylyn lämmöstä. Kun tulin hotellille, kävi ilmi, että varaukseni oli merkitty huomiselle eikä heillä ollut tarjota minulle huonetta. He soittivat toiseen hotelliin ja sain huoneen sieltä. He toivat minut tänne autolla, sillä hotelli on keskustan ulkopuolella ja huomisen reitin kannalta sivussa. No täällä vastaanotossa rouva oli innoissaan, kun kuuli minun olevan Suomesta. Hotellissa on kuulemma myös joku Norjasta. Täällä on tänään Harrikka harrastajien kokoontuminen.

Huomenna pitäisi  jaksaa noin 25 km Kronenburgiin. Mäkiä riittää huomisellekin. Toivottavasti jalkani ehtii palautua yön aikana.  Tällä hetkellä se on jalkapohjaa myöten turvoksissa. Pitäisikö nukkuakin jalat ylhäällä seinää vasten!

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Bad Münstereifel hurmasi minut

Lovely sunny morning. I had informed my hotel that I will arrive at 2 pm. So I had a lot of time to spend for 11 km. According to my guidebook there was 220 m to climb and 140 m to descend during the day. It wasn't too hard. My ankle was quite OK though I had to walk on asphalt more than half of the stage.



The whole stage was nice but I fell in love with Bad Münstereifel. The town centre is full of old half-timber houses and the river Erft runs through the town. Even the town wall and several ports still exist. It didn't bother me that the centre is full of outlet stores. I got a leaflet about town history in English from the tourist information office. I had no idea that the town had been so important during past centuries.



Opaskirjassa oli luonnehdittu eilisen majapaikan isäntää erittäin ystävälliseksi ja avuliaaksi. Tapasin hänet, kun menin illalla alas syömään. Baaritiskillä istui joukko miehiä pelaamassa jotain noppapeliä. Isäntä kertoi heille vaelluksestani. Sitten hän tuli kysymään, mitä haluan syödä. Ei puhettakaan ruokalistasta, vaan hän luetteli jotain ja kysyi mihin suuntaan lähdetään rakentamaan annosta. En tunnistanut luettelosta kuin schnitzel:n, joten valitsin sen. Sitten alkoi kysely, mitä sen kanssa. Välillä hän kävi keittiössä ja toi minulle näytille jotain (esim. punajuurta). En tiedä mistä hän päätteli, mitä en ymmärtänyt. Ehkä se vain näkyi naamastani. Kun odotin ruokaa, baaritiskillä istuneesta porukasta tuli nuori mies juttelemaan kanssani. Hän ihaili kovasti suomalaista jääkiekkoa ja erityisesti Patrik Lainetta.

Reitti meni heti Stotzheimin keskustan jälkeen metsään. Edellä on kulki ryhmä alle kouluikäisiä lapsia retkellä. Heillä riitti ihmettelemässä, kun metsätieltä löytyi kuollut metsähiiri. Lapset jäivät pian taakseni ja kuului enää linnunlaulua. Pienen matkan päästä saavuin Hardtburg:lle. Se vaikutti ulkoa päin katsottuna säilyneen hyvin reilut 800 vuotta.



Myös Kirspenich nimisessä kylässä oli linna. Se on yksityisomistuksessa ja jäi paljolti piiloon muurin taa. Pidin tauon Arloff:ssä, koska varsinainen nousuosuus alkoi sen jälkeen. Reitti laskeutui kyllä kertaalleen yhteen kylään. Siellä kesken auringonpaisteen yksi pilvenreuna pudotti raekuuron niskaani. Pakenin kirkon suojiin.

Kun ensimmäiset Bad Münstereifel:n talot tulivat näkyviin, reitti koukkasi vielä metsään. Sieltä sitten laskeuduttiin kohti keskustaa. Jo heti ensimmäinen kaupungin portti lupasi hyvää. Sen jälkeen kun tulin siitä läpi, ei kännykkäni juuri joutanut taskuun. Olin aivan myyty. Kello oli vasta puoli yksi, joten kiertelin kaikessa rauhassa kaupungilla ja kiipesin kaupungin muurille. Kuvittelin, että hotellini on muurien ulkopuolella. Eipä ollutkaan. Siinä on vanha ja uusi puoli. Minä sain ihanan huoneen vanhan rakennuksen puolelta. Ylemmät kaksi ikkunaa vasemmalla ovat minun.



 







Ajattelin vähän, että voisin ottaa tänään eilisen vahingon takaisin ja mennä täällä kylpylään. Kävin tutkimassa, kuinka kaukana se on ja totesin, että tyydyn suihkuun.

En malttanut jättää outlet-liikkeitä täysin rauhaan. Kävin parissa vaellusvaatteita ja -tarvikkeita myyvässä liikkeessä katselemassa. En kuitenkaan nähnyt mitään, mitä olisin erityisesti halunnut. Niinpä menin tutustumaan paikalliseen apteekkimuseoon ja sen jälkeen kakkukahville.



Liikkeet sulkeutuivat kuuden maissa ja kaupunki tyhjeni. Onnistuin valitsemaan hyvän italialaisen ravintolan, sillä se täyttyi nopeasti. Jotenkin päivä tuntui vaativan pitkän kaavan mukaisen illallisen. Niin hyvää kuin ruoka olikin, on syöminen varmaan ainoa tilanne täällä reissussa, jolloin kaipaan seuraa. Eiköhän viimeistään Le Puy:stä eteenpäin löydy ruokaseuraakin.

Huomenna jatkan nousua jo lähelle 600 m ja lopuksi laskeudun Blankenheimiin. Sääennuste lupaa poutaa mutta viileää.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Aiottua pidemälle

I hope I have learned a lesson: Don't worry about tomorrow, take the day as it comes. I was really worried last night if I'm able to walk on asphalt today. In the morning I had to walk to an other building for the breakfast. Coming down the stairs was painful but otherwhise my ankle seemed to be OK.

After the trail turned to follow the river Erft I was walking on dirt. So the walk was nice and easy. It was a bit longer though. My hotel address said Euskirchen but actually the hotel is 6 km further in Stotzheim.





Sääennuste lupasi epävakaista tälle päivälle. Kun lähdin liikkeelle satoi tihkua. Paikallinen sään ennustaja lupasi poutaa ja pian pilvet alkoivatkin hajota. Tuuli oli puuskittaista ja osui minuun sivusta. Välillä tuntui, että tuuli pakotti minut ottamaan sivuaskelia tarttuessaan reppuun.

Tämän aamun hotelliaamiainen oli tähän mennessä heikoin. Niinpä minä pysähdyin heti kymmenen jälkeen keventämään repun painoa. Kun olin jo sulkemassa reppua, luokseni tuli nainen koiran kanssa. Hän oli huolissaan, että kuljin yksin. Hän selitti, että alueella oli vasta tapahtunut jotain. En ymmärtänyt, mitä. No ainakin tänään oli reitillä rauhallista. Jos alan miettiä, mitä matkalla voi sattua, niin en muuta ehdikään kuin hermoilla. Kun jotain on sattuakseen, se tapahtuu yhtä hyvin kodin lähistöllä.

Paskerville oli eilisen tekstini kommenttiin laittanut vinkin kylpylästä Euskirchen:ssä. Harmikseni näin kommentin vasta nyt iltapäivällä. Ei nimittäin olisi tarvinnut jatkaa montaa sataa metriä Erftin rantaa, kun olisin tullut kylpylälle.  Nyt sen sijaan seurasin reittiä Euskirchen:n keskustaan. Kylpylässä käynti olisi tehnyt hyvää koko kropalle ja mukana kantamalleni uimapuvulle käyttöä. Ajattelin kävellessä, että jos tänään olisi ollut yhtä lämmintä kuin eilen, olisin laskeutunut ihan joen rantaan uittamaan jalkojani.

Vaikka kävelin pidemmälle kuin aioin, olin perillä jo ennen kahta. Ehdin hyvin pestä pyykit ja levätä. Kaiken lisäksi tänään kävellyt "ylimääräiset" kilometrit ovat pois huomisen urakasta. Huomenna jatkan Bad Münstereifeliin ja saan esimakua Eifelin mäistä.


maanantai 24. huhtikuuta 2017

Mutkia matkassa

As I had only a short walk today I didn't start until nine. I walked to the centre, had my breakfast at a bakery and made a short tour around the centre. Brühl is a nice town.




The first stage was 2,7 km to Badorf. You can guess that everything didn't go according to my plans as I arrived there 11:30. Well, I got back to the trail there anyway.

There was one real ascent today, a bit ovet 60 m. The views were great from the hilltop. I could still see the towers of Cologne Dome. I could also see the river Rhine and I think that I saw city of Bonn as well.


Vasen nilkkani oli heti aamusta alkaen sitä mieltä, että kävelyn voisi vaihtaa johonkin muuhun tapaan siirtyä paikasta toiseen. Ajattelin sen kuitenkin kestävän 13 km. Totesin eilen, että reittiopasteiden sijoittelu on muuttunut. Tänään sitten menin vipuun yhdessä risteyksessä. Ehdin jatkaa väärään suuntaan jonkun matkaa ja sitten tarkistin reitin kartasta. Palasin risteykseen. Siinä kulki paikallisjuna ja reitti kulki raiteen vieressä. Ongelmaksi vain tuli, että en päässyt reitille, koska siinä oli työmaa. Kysyin yhdeltä naiselta, mistä kautta voisin kiertää. Reitti ohitti hautausmaan. Nainen neuvoi kuinka pääsen hautausmaalle ja minä kuvittelin käveleväni sen läpi reitille. Sain ensin palata melkein keskustaan. Hautausmaa löytyi ja lähdin kulkemaan sen poikki. Työmaa jatkui vielä hautausmaan kohdallakin ja portti oli lukittu. Kysyin työntekijöiltä neuvoa ja sain ohjeet. Pääsin Badorfiin, mutta aivan eri suunnasta, mistä reitti kulki. En jäänyt suremaan, mitä minulta jäi näkemättä, vaan jatkoin eteenpäin heti, kun reitti löytyi.

Eilisen kokemuksen rohkaisemana poikkesin tänäänkin hakemassa leiman paikallisesta talosta. Täällä minut ohjattiin puutarhaan. Olikin pitkästä aikaa lämmin päivä. Sekä herra että rouva Breidenbach olivat paikalla. Minulle tarjottiin vettä ja herra esitteli heidän pyhiinvaeltajakirjaansa. Heillä on sellainen tapa, että he ottavat valokuvan jokaisesta ja laittavat kuvan kirjaan ja itse kirjoittavat mistä mihin vaeltaja oli matkalla ja milloin tämä kävi heillä. Sain mukaani myös valokuvan heistä. Herra B oli kävellyt Kölnistä Schengeniin ja hänellä oli paljon kerrottavaa omasta vaelluksestaan. Hän oli jostain syystä myös aivan innoissaan siitä, että olin Suomesta.

Vaikka tänäänkin oli paljon asfalttia, sain kulkea reilun tunnin metsässä. Metsätie päättyi Swister Turm:lle. Torni on aikoinaan ollut kirkontorni. Tornin oven eteen on kivetykseen tehty iso simpukkakuvio.





Tänään illalla keskityn huoltamaan jalkaani ja toivottavasti se kestää kävelyn huomenna. Matkaa Euskircheniin ei ole kuin 13 km. Tosin taidan taas kulkea asfaltilla.