Olin syömässä aamupalaa, kun puhelin kilahti viestin merkiksi. Merja siellä pyysi soittamaan. Soitin hänelle samantien. Hän halusi tietää, mitä ruokatäydennystä tarvittaisiin. Saisin iltapäivällä seuraa yöpymään tulevasta pariskunnasta. Merja lupasi tulla heti aamulla ja veisi minut lyhyelle paikalle.
Merja saapui jo puoli yhdeksän maissa. Laitoimme ruokatarpeet kylmään ja lähdimme läheiselle harjupolulle. Kämppä sijaitsee Valkeisen rannalla. Vastakkaisella rannalla kulkee harju. Harju laskeutuu järveen ja muodostaa kapean salmen jatkuen taas salmen toisella puolella. Salmi yhdistää Valkeisen ja Sakastin. Jussi kertoi edellisenä päivänä, että Sakasti on 30-40 m syvä. Veden alla näkyy sopivat astinkivet, joita pitkin salmen voisi ylittää. Me käännyimme kuitenkin nousemaan takaisin harjulle ja palaamme kämpälle.
Merja ehdotti että ajaisimme Huutokoskelle kosken rantaan ja kulkisimme siellä toisen polun. Sain kuulla tarinaa siellä aikoinaan (1858-1877) olleesta rautaruukista ja kuinka piiat olivat joutuneet kuljettamaan tarjottavia korkealla rinteellä olleeseen huvimajaan. Nykyisin paikalla on laavu, mutta alkuperäiset kiviportaat ovat yhä jäljellä.
Kun palasimme takaisin autolle, Merja tarjoutui ajamaan minut takaisin kämpälle. Minä kuitenkin päätin kävellä takaisin, niin tulisi kuljettua edellisenä päivänä väliin jäänyt matka.
Minä kiitin aamun ohjelmasta ja lähdin kulkemaan maantien reunaa. Tiellä oli jonkin verran liikennettä, mutta kaikki autoilijat antoivat minulle hyvin tilaa ja lähes kaikki nostivat käden tervehdykseen.
Aurinko paistoi jo melko kuumasti ja minä riisuin päällimmäisen paidan. Olin iloinen, että olin ottanut kivennäisveden mukaan kämpältä. Maantiellä kävelyä riitti puolitoista tuntia. Viihdyin itseäni ottamalla kuvia pientareella kasvavista kukista ja maisemista.
Lopulta pääsin kääntymään Italiantielle, joka vei Italiankylälle. Jussikaan ei tiennyt, mistä moiset nimet olivat tielle ja kylälle siunaantuneet. Kuljin huolettomasti tien reunaa kunnes näin heinikosta tulossa olleen kyyn. Se oli kuollut, mutta se sai silti minut siirtymään keskemmälle tietä.
Minulla meni noin tunti hiekkatieosuuteen. Käytetyn ajan perusteella arvioisin matkan olleen 10-12 km välillä. Kävellessä ehti tulla nälkä ja tein itselleni lounasta.
Tamperelainen pariskunta, Arto ja Terhi, kurvasivat pyörillään pihaan iltapäivällä. He olivat olleet edellisen yön Pieksämäen Partaharjulla, mihin seuraava etappi päättyisi. He ajaisivat vain tämän yhden osuuden ja palaisivat sitten kotiin.
Sillä aikaa kun me Terhin kanssa juttelimme, Arto pani tapahtumaan. Hän lämmitti rantasaunan ja teki meille tulet nuotiopaikalle. Grillasimme makkaraa ja söimme sitä lisukkeiden kanssa.
Minä sain ensimmäisen saunavuoron. Uskaltauduin jo toistamiseen järveen. Tällä kertaa vesi ei tuntunut kamalan kylmältä ja jopa uin muutaman vedon.
Kun Terhi ja Arto palasivat saunasta, sain kuulla, että heille oli selvinnyt seuraavan aamun lähtöaika. Viestikapulan siirto Joroisten seurakunnalta Pieksämäen seurakunnalle tapahtuisi jo 8.45 Maaveden koululla. Se tuntui aikaiselta ajankohdalta, kun otti huomioon, että kämpältä oli matkaa koululle. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän oli tarkoitus yöpyä koulun lähellä nuorisoseuran talolla.
Joimme vielä iltateetä ja juttelimme odotuksistamme vaellukselle ja olisiko meillä mahdollisuutta osallistua myöhemmille osuuksille. Vetäydyimme huoneisiimme toivoen, että jaksamme herätä tarpeeksi aikaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti