Sain kulkea melko pitkään näkemättä ketään muuta. Sitten huomasin Teelen pysähtyneen juomatauolle. Hänkin huomasi minut ja jäi odottamaan, että sain hänet kiinni. Jatkoimme matkaa yhdessä.
Kun olimme selvittäneet pitkän ja paikoin vähän jyrkänkin alamäen, saavuimme kahvilan kohdalle. Sen terassilla istui tuttua porukkaa. Kävimme sisällä tilaamassa kahvit ja kakunpalat. Kahvi ja kuuma maito tuotiin kannuissa, joista riitti juotavaa useampaan kupilliseen. Kaiuttimista kuului Daniel Boonen Beautiful Sunday jostain sieltä 1970-luvulta. Tuppasi hymyilyttämään, kun osasin edelleen sanat. Jotenkin tuntui luonnolliselta, että aurinko tuli esiin.
Jatkoimme matkaa virkistäytyneinä. Tälläkin Caminolla on tullut enemmän kuin selväksi, että kun kulkee alamäkeen, joutuu seuraavaksi kiipeämään ylöspäin. Nytkin oli suunta ylöspäin useamman kilometrin verran, vaikka aina välillä joutuikin hakemaan vauhtia alamäen kautta. Oman lisänsä toivat sateiden jäljiltä vuolaana rinteitä alas virtaavat vedet. Enimmäkseen ne pystyi ylittämään kiveltä toiselle loikkien. Yksi ylitys oli minulle melko haastava. Keskelle oli laitettu puun kappale, joka ei millään pysynyt paikallaan, kun sille astui. Olisinko tehnyt kolme yritystä, kun lopulta päätin astua toisella jalalla reilusti veteen. Onneksi vesi ei yltänyt kengän varren yläpuolelle ja goretex-kalvo piti.
Teele jäi jossain vaiheessa jälkeeni ja jatkoin matkaa yksin. Kohdalle osui baari juuri sopivasti, kun vatsani alkoi murahdella. Kinkku-juusto bocadillo katosi suuhuni nopeasti. Näin ikkunasta Teelen kulkevan ohi. Istuin vielä hetken lepuuttamassa jalkojani ja jatkoin sitten matkaa.
Loppumatka sujui joutuisasti. O Cádavon kylään joutui vielä laskeutumaan jonkun matkaa. Reisissä poltteli jo melkoisesti. Juuri ennen kylään saapumista saavutin jälleen Teelen. Hän oli suunnitellut kävelevänsä vielä seuraavaan kylään, mutta muutti mielensä. Majoituimme eri albergueihin. Teele kertoi suunnittelevansa lepopäivää Lugoon.
Albergue Sao Mateo oli melko uusi ja siisti vaikkakin hieman kolkko. Ensin olimme kaksin saksalaisen Thomasin kanssa. Sitten makuusaliin tuli espanjalainen mies ja lopulta Bodenayasta tuttu italialainen pariskunta. Vietin illalliseen asti aikaa makuupussissa talon tarjoama täkki lisälämpönä. Vilustumiseni tuntui ottavan niskalenkkiä. Päätin lääkitä itseäni ruokailun jälkeen.
Kävin syömässä viereisessä baarissa, jolla oli samat omistajat kuin alberguella. Ruoka oli hyvää, mutta oli vähän tylsää syödä yksikseen. Ruokailun jälkeen otin parasetamolia ja olin unessa jo ennen kuin italialaiset palasivat kämpille.
Tilastot: matka 24.29 km, korkein kohta 1032 m, nousua yht. 805 m ja laskua 955 m.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti