Olisi varmaan pitänyt lopettaa Facebookin pyhiinvaellusryhmien seuraaminen, sillä mitä enemmän toiset kirjoittivat suunnitelmistaan sitä levottomammaksi tulin. Huomasin tutkivani reittejä, jotka ehtisin kulkea kahdessa viikossa. Englantilaisen reitin lisäksi kahdessa viikossa olisi hyvin ehtinyt kävellä myös Finisterreen ja Muxiaan. Matka aloituspisteeseen tuntui kuitenkin turhan hankalalta. Käveltyäni ranskalaisen reitin, päätin jonain päivänä kävellä Primitivon. Sen käveleminen Oviedosta Santiagoon tuntui houkuttavalta. Jäin kuitenkin miettimään, josko aikatauluni on liian tiukka, sillä reittiä väitetään yhdestä vaativimmista. Kolmanneksi vaihtoehdoksi valikoitui Camino de Mardid. Vaelluksen päättäminen Sahaguniin Santiagon sijaan ei haittaisi minua.
Jossain vaiheessa tammikuuta keksin kysyä tyttäreltäni, haluaisiko hän lähteä tällä kertaa mukaani. Olemme käyneet vuosien mittaan lukuisilla päiväpatikoinneilla yhdessä, mutta usean päivän vaellus olisi hänelle uusi kokemus. En oikeastaan yllättänyt, kun hän heti vastasi lähtevänsä mielellään mukaan.
Ensikertalaisen mukaan tulo ratkaisi reittivalinnan. Kulkisimme Madridista Sahaguniin ja palaisimme sieltä junalla Madridiin. Tuskani helpottui heti, kun päätös oli tehty. Enää piti vain ottaa selvää reitistä ja sen palveluista.
Edessä olisi n. 320 km matka ja nousu lähes 1800 m. Vuorten ylityksen jälkeen loppumatka olisikin pitkälti mesetan kaltaista - tasaista ja ilman varjoa. Vaellus olisi siis syytä ajoittaa kesäkuulle.
Suunnittelin etappejamme käyttäen apuna www.gronze.com -sivuston opasta sekä Trepidatious traveller -blogia. Lisäksi Madridin Caminon ystävien sivuilta löytyi lista majoitusvaihtoehdoista. Jaoin vaelluksemme 14 päivälle niin, että viimeiselle aamulle jäi vain 6 km käveltävää. Tämä jätti pienen mahdollisuuden muokata suunnitelmia matkan aikana. Päätin, että yöpyisimme kahdessa kaupungissa, joissa ei ole tarjolla yhteismajoitusta. Halusin myös vuorten ylitystä varten hieman helpotusta päivään ja päädyin varaamaan meille huoneen nuorisohostellista (albergue juvenil) vähän Cercedillan kaupungin ulkopuolelta. Päätin myös, että poikkeaisimme vuorilta laskeutuessa reitiltä San Ildefonsoon (kuten Trepidatious traveller) ja käyttäisimme seuraavasta päivästä puolet Segoviaan tutustumiseen.
Vitkuttelin lentojen ostamista maaliskuulle ja tyttäreni oli jo ajatellut koko reissun jäävän puheen asteelle. Kun ilmoitin hänelle lähtöpäivän, tuntui ettei hän oikein uskonut matkan toteutuvan. En ole varma odottiko hän yhtä paljon kuin minä lähtöpäiväämme. Odotuksesta huolimatta päivä lähestyi jopa liian nopeasti. Tuntui, että minulla oli niin paljon muuhun liittyvää tekemistä ja ohjelmaa, ettei mieleni ehtinyt ollenkaan valmistautua vaellukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti