Translate

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

29.6.2018 Grajal de Campos - Sahagun (5,6 km) ja paluu junalla Madridiin

Heräsin jo ennen viittä. Hipsin vessaan. Olimme illalla jättäneet kännykät lataukseen. Alberguen ainoat (?) pistorasiat löytyivät mikroaaltouunin yläpuolelta. Tuli melkoisen ontto olo, kun kännykkämme eivät enää olletkaan työtasolla. Sveitsiläisen iPhone sen sijaan oli, joten en jaksanut uskoa, että puhelimemme olisi varastettu. Kun palasin makuusaliin, näin hämärässä, että laturi oli pöydällä. Helpottunein mielin kävin uudelleen nukkumaan. Nyt ei olisi kiire mihinkään, etenkin kun ulkona satoi edelleen.

Kello oli jo lähes seitsemän kun heräsin uudelleen. Miehet olivat jo pystyssä. Herätin tyttäreni. Miehet joutuivat odottamaan meitä melkein puoli tuntia. Hospitalerokin ehti tulla paikalle ennen lähtöämme. Luovutimme alberguen avaimen hänelle. Sade oli lakannut ja ilma oli mukavan raikas.

Kuljimme kaikki yhdessä keskustellen. Onneksi englantinlainen havahtui kysymään, olemmeko varmasti menossa oikeaan suuntaan. Jos olisimme jatkaneet valitsemaamme tietä, olisimme päätyneet melko kauas Sahagunista. Palasimme jonkun matkaa takaisin päin. Päätimme kulkea maantien laitaa, koska oli satanut reilusti ja hiekkatiellä tai pahimmassa tapauksessa polulla olisi märkää ja ehkä savistakin. Kävelimme kohtuullisen reippaasti ja minua ihmetytti, kun englantilainen jäi reilusti meistä jälkeen. Kysyin sveitsiläiseltäkin, oliko englantilainen ihan kunnossa aamulla. Tämä ei ainakaan ollut sanonut voivansa mitenkään huonosti.

Kun saavuimme kaupunkiin ja pääsimme Sahagunin kyltin luo, ikuistin tyttäreni tuulettamassa ensimmäisen caminonsa päätepisteen saavuttamista. Odotimme, että englantilainen saavutti meidät ja jatkoimme yhdessä Plaza Mayorille. Heti kun lähestyimme keskustaa, alkoi ranskalaista reittiä kulkevien vaeltajien virta. Tytärtänikin vähän hymyilytti vaeltajapaljous. Plaza Mayorilla on baareja, joista valita. Meidän valintamme oli ihan hyvä. Tilasimme aamiaiset. Tyttäreni halusi paahtoleipää ja me muut otimme pan con tomates. Englantilainen halusi tarjota tämän viimeisen yhteisen aamiaisen meille. Tunnelma oli vähän haikea. Pyysimme viereiseen pöytään asettunutta vaeltajaa ottamaan kuvan koko nelikosta. Miehet kyselivät kovasti tyttäreltäni, aikooko hän palata vielä joskus caminolle. "Ehkä", kuului vastaus.



Saatoimme vielä miehet kaupungin läpi. Viimeiset valokuvat, kiitokset mukavasta seurasta, halaukset, buen caminot ja vilkutukset. Kyllä tuntui haikealta katsoa miesten jatkavan vaellusta lukuisten muiden joukossa. Me puolestamme selvitimme, mistä löytyy Santuario de la Peregrina. Sieltä saimme la Carta peregrinat, jossa todetaan, että olemme saapuneet pyhiinvaelluksellamme Sahaguniin. Se toimi tyttärelleni ikään compostelan korvikkeena ja olihan se ihan mukava muisto minullekin.



Junamme Madridiin lähti vasta iltapäivällä. Me kiertelimme Sahagunia ja otimmepa vielä parit leimatkin passejamme koristamaan, kun niitä oli tarjolla. Löysimme mukavan kahvilan, jonka terassilla istuimme pitkään suunnitellen, mitä tekisimme Madridissa jäljellä olevien kolmen päivän aikana. Ainakin pitäisi käydä Camino de Madridin lähtöpaikassa hakemassa vihoviimeinen leima passiin.

Junamatka junan vaihtoineen meni hyvin. Paikallisjunaan vaihdon kanssa sentään oli ongelmia. En millään onnistunut saamaan meille lippuja automaatista. Lopulta saimme ne palvelutiskiltä. Majoituksemme oli keskustassa kauppakadun varrella. Saapumispäivänämme oli alkanut alennusmyynnit ja kadut olivat tulvillaan ihmisiä. Hiljaisia teitä kulkeneena ja pienissä kaupungeissa pysähtyneenä tyttäreni oli kauhuissaan. Kun asetuimme huoneeseemme, hän kysyi: "Äiti, eikö me voitais palata caminolle?" Hän oli tainnut saada tartunnan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti