Translate

tiistai 15. elokuuta 2017

Piste

19.-20.7.2017 Larrasoana - Pamplona

Though there was no real reason to leave early we were ready to start our last stage at 6:30. Sarah and a German woman started with us. Simone and I had only 16 km to walk. So we started slowly. After couple of kilometers I just felt that I need to walk faster. Sarah and the German woman couldn't keep on walking our normal pace. After goodbyes Simone and I left them behind.

Again I sunk into my memories from my first Camino. I had met Swedish Lena just before Larrasoana. I remember that I thought that she would be gone further in 10 minutes, but no. She started to walk my pace and we walked together couple of hours. I was hoping to stop for the second breakfast at same place we had coffee with Lena, but the place was closed.

Reitti ei ollut mitenkään vaikea. Tunnistin kuitenkin ylämäen, jossa sanoin Lenalle, että minun on hidastettava ja jäin kävelemään yksin. Mäki sai tälläkin kertaa minulle hien pintaan, mutta muuten se ei tuntunut kummoiselta.


Olin yhä muistojeni keskellä, kun saavutimme edellä kävelleen naisen. Hän puhui meille ensin espanjaa, mutta vaihtoi sitten englantiin. Hän lähti kävelemään samaa vauhtia kanssamme. Simone oli hyvin hiljainen ja minua ärsytti naisen jatkuva puhetulva. En vain jaksanut enää olla kiinnostunut yhdestäkään uudesta ihmisestä. Siksi en varmaan edes muista, mistä hän oli kotoisin. Säikähdimme kaikki kolme, kun yhtäkkiä kuului kova rääkäisy. Yritimme paikantaa äänen lähteen ja lopulta Simone huomasi riikinkukon puun oksalla. Mietin onko Espanjassa luonnonvaraisia riikinkukkoja vai oliko tämä yksilö karkulainen. Ilmeisesti Simone sai lopulta tarpeeksi naisen höpötyksestä, sillä yhdessä nousussa hän kiristi vauhtia. Nainen ihmetteli kiirettämme, mutta jäi kuitenkin taaksemme kävelemään hitaammin.

Simone kysyi minulta useamman kerran, mihin Pamplona sijoittuu. Häntä selvästi kiusasi, kun en osannut antaa selkeää vastausta. Selitin vain että tuolta mäen takaa löytyy Arre, jonka jälkeen kävellään katuja pitkin Pamplonaan. En kuitenkaan muistanut, mihin suuntaan kaupunki sijoittuu ylitettävään mäkeen nähden. Arresta löysimme vihdoin avoimen baarin. Nyt sain oikean cortadon. Myös valitsemani sämpylä oli herkullinen. Kun istuimme kahvilla, näimme unkarilaisen nuoren miehen kulkevan ohitse. Ilmeisesti hän ei ollut saanut apua tennispallostani. Hän nimittäin kantoi reppuaan rinnan puolella.


Olimme sopineet Simonen kanssa, että koitamme löytää meille oman huoneen. Simone oli lähdössä kotiin seuraavana päivänä, mutta minä jäisin kahdeksi yöksi. Minulla ei vieläkään ollut tietoa, mihin suuntaisin Pamplonasta. Pysähdyimme kaupungin portille ottamaan kuvan saapumisestamme. Minulla ei kuitenkaan ollut edelleenkään sellainen olo, että olisin saapunut johonkin määränpäähän. Seurasimme simpukkaopasteita ja löysimme turistitoimiston. Siellä meitä palveli oikein mukava nuori mies. Hän varasi meille huoneen ja sanoi kadun varrella olevan parhaat ruokapaikat. Sitten hän merkkasi karttaan, missä kannattaa käydä tapaksilla ja mitä kaikkea pitäisi kaupungista nähdä.

Saimme huoneen, vaikka kello ei ollut edes yhtätoista. Vaatteiden vaihdon jälkeen lähdimme kaupungille. Otimme vielä pyhiinvaelluspassimme mukaan. Haimme viimeiset leimat katedraalista. Kiertelimme kaupungilla ja palasimme 'omalle' kadullemme lounaalle. Ravintolassa oli meidän lisäksemme vain espanjalaisia. Ruoka oli hyvää ja sitä oli niin paljon, että oli pakko mennä ruokalevolle.





Lähdimme illansuussa uudelleen liikkeelle. Kävimme muutamassa vaateliikkeessä katsomassa minulle puseroa. En halunnut enää pestä pyykkiä, joten tarvitsin yhden puseron. En kuitenkaan osannut ostaa mitään. En ollut yllättynyt siitä, sillä minulle kävi aivan samoin, kun saavuin ensimmäisen kerran Santiagoon. Kun pitkään käyttää vain paria eri vaatekertaa, liikkeissä on yksinkertaisesti liikaa valinnanvaraa. Niinpä päivän ostokset rajoittuivat postikortteihin ja -merkkeihin.

Illalla olimme molemmat edelleen kylläisiä lounaasta, joten päätimme syödä vain tapaksia. Baskialueella niitä kutsutaan nimellä pintxo (esp. pincho). Kooltaan ne ovat suurempia kuin muualla Espanjassa syömäsi tapakset. Ne olivat perunamunakasta lukuunottamatta aina leivän päällä ja niissä oli pitkä tikku pitämässä annosta kasassa. Tapasbaarit olivat täynnä väkeä ja mekin jouduimme tyytymään seisomapaikkoihin.

Sulattelimme tapaksia kävelemällä keskustassa. Kävimme vielä ostamassa jäätelöt ja menimme istumaan aukion laitaan penkille. Väkeä oli melko paljon, joten katseltavaa riitti. Ennen majapaikkaan paluuta jouduimme sadekuuro yllättämiksi. Onneksi läheltä löytyi katos, jonka alle meitä kertyi aika monta suojaa hakevaa. Sateen tauottua palasimme huoneeseemme.

Simone pakkasi tavaroitaan ja minä etsin itselleni lentoa kotiin. Oli todella vaikeaa löytää lentoa. Simone sanoi, että lennot näkyvät eri tavalla eri maista tehdyillä hauilla ja että puhelimeen ei välttämättä saa kaikkia tarjolle. Niinpä minä käännyin ystäväni puoleen ja pyysin häntä etsimään lentoja Suomesta käsin läppärillä. Häneltä tulikin melkoisesti vaihtoehtoja. Lopulta päätin yrittää lentoa Madrid:sta Kööpenhaminan kautta Suomeen. Ensimmäinen yritys ei onnistunut, sillä hinta ehti nousta varausta tehdessäni. Toisella kerralla onnistuin. Tunsin pientä haikeutta, kun kotiinpaluu nyt konkretisoitui.

Aamulla jouduimme etsimään hetken avointa baaria. Kun olimme syöneet aamupalan, saatoin Simonen taksiasemalle. Jouduimme odottelemaan jonkun aikaa ennen kuin paikalle saapui taksi. Tuntui että viimeinenkin side vaellukseen katosi, kun Simonen taksi kaartoi liikkeelle. Minulla oli todella tyhjä olo, kun menin istumaan samalle aukiolle, jolla edellisenä iltana söimme jäätelöt. Aukiota pestiin parhaillaan. Katselin koneen etenemistä ja minusta tuntui, että aukion lisäksi kone pesi jotain muutakin. Neljän kuukauden vaellus oli takana ja uusi tie edessä.

Lähdin määrätietoisesti ostamaan itselleni puseroa. Tällä kertaa onnistuin valitsemaan t-psidan jo kolmannesta kaupasta. Minulla ei ollut aikaa lounaalle, sillä ystäväni Pirkko oli saapumassa junalla Pamplonaan vähän yhden jälkeen. Pirkko kävelee joka kesä pienen pätkän ranskalaista reittiä.  Hän oli suunnitellut yöpyvänsä Cizur Menor:ssa. Minä olin ehdottanut, että voisin kävellä hänen kanssaan sinne. Menin asemalle hyvissä ajoin ja ostin itselleni lipun Madridiin. Pirkon juna näytti jatkavan Santiagoon asti. Seurasin laiturilla Caminolle lähdössä olevaa arviolta 25-26-vuotiasta nuorta miestä. Hänellä oli vanhemmat saattamassa. Hänen äitinsä oli selvästi huolissaan poikansa matkasta ja poika oli vähän tuskastuneen näköinen. Isä seisoi tyynenä vieressä ja katseli ympärilleen. Minua tilanne tuppasi naurattamaan.

Juna tuli hieman myöhässä. Näin Pirkon heti kun hän astui laiturille. Oli todella mukava nähdä häntä. Menimme bussilla lähelle reittiä. Kävelimme jutellen vilkkaasti. Pirkko ehti sanoa, että hän voisi täyttää juomapullonsa seuraavalta vesipisteeltä, kun näimme yhden edessämme. Suuntasimme sinne ja kun pullossa oli kylmää vettä, jatkoimme eteenpäin. Samassa yksi espanjalainen mies kysyi olemmeko Caminolla. Hän näytti, että reitti kääntyi puistosta pois juuri ennen vesipistettä. Vaikka reittiopasteet olivat tosi selkeitä, ne voivat jäädä huomaamatta, kun juttelee. Loppumatkan pidimme opasteita silmällä tarkemmin.

Pirkko halusi yöpyä yksityisessä alberguessa, jossa hän oli yöpynyt useita vuosia aiemmin. Minäkin olin yöpynyt siellä ensimmäisellä Caminollani, kun Pirkko oli kehunut paikkaa. Pirkko majoittui samaan huoneeseen, jossa minäkin olin nukkunut. Kun odotin Pirkkoa puutarhassa, nousivat muistot taas pintaan. Tapasin alberguessa useamman tosi mukavan ihmisen.

Menimme läheiseen baariin oluelle. Meillä olisi riittänyt juttua varmaan vaikka kuinka kauan. Pirkon piti kuitenkin päästä suihkuun ja minun piti palata Pamplonaan. Ei tullut mieleenkään kävellä takaisin, vaan menin bussilla. Bussipysäkille mennessä katsoin vielä Alto de Perdon:lle vievää rinnettä kohti. Vaikka minun ei tehnytkään mieli enää jatkaa matkaa, toivotin Pirkolle "Buen Camino".

11 kommenttia:

  1. Oli mukava seurailla kokemuksiasi ja vaikutelmiasi tämänkertaiselta vaellusosuudelta. Minne jatkuu kulkusi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ellinoora, kun olet jaksanut lukea kirjoituksiani! Tällä hetkellä en vielä tiedä, mihin valitsemani tie minut vie. Seuraavaa vaellusta en ole vielä suunnitellut.

      Poista
  2. Kirjoitit, että olet ollut vaelluksella 4kk. Minun laskujen mukaan 5 kk. UPEATA! Olen vähintään viikoittain seurannut upeaa kerrontaa ja hienoja kuvia. Tervetuloa takaisin👍👍👍 Varmaankin kestää hetken taas sopeutua tänne meidän oloihin.

    VastaaPoista
  3. Kirjoitit, että olet ollut vaelluksella 4kk. Minun laskujen mukaan 5 kk. UPEATA! Olen vähintään viikoittain seurannut upeaa kerrontaa ja hienoja kuvia. Tervetuloa takaisin👍👍👍 Varmaankin kestää hetken taas sopeutua tänne meidän oloihin.

    VastaaPoista
  4. Kirjoitit, että olet ollut vaelluksella 4kk. Minun laskujen mukaan 5 kk. UPEATA! Olen vähintään viikoittain seurannut upeaa kerrontaa ja hienoja kuvia. Tervetuloa takaisin👍👍👍 Varmaankin kestää hetken taas sopeutua tänne meidän oloihin.

    VastaaPoista
  5. Kirjoitit, että olet ollut vaelluksella 4kk. Minun laskujen mukaan 5 kk. UPEATA! Olen vähintään viikoittain seurannut upeaa kerrontaa ja hienoja kuvia. Tervetuloa takaisin👍👍👍 Varmaankin kestää hetken taas sopeutua tänne meidän oloihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirre! Ei siinä kuitenkaan mennyt kuin 4kk. Lähdin 18.3. ja olin kotona 22.7. Nyt alan jo henkisestikin olla palannut kotiin.

      Poista
  6. Tervetuloa kotimaahan sekä henkisesti että fyysisesti! :) Nopeasti se reissu meni, ainakin täältä Suomesta käsin seurattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu! Reissussa ajan kulumista ei jotenkin huomannut samalla tavalla kuin nyt kotona. Kuukausi on vilahtanut tosi nopeasti.

      Poista
  7. Hei, luin alkuvaiheessa blogiasi lähes päivittäin, mutta nämä viimeisimmät kirjoitukset olivat jostain syystä jääneet. Olipa mukavaa nyt palata kaveriksesi ranskalaisen reitin alkupäähän. Meillä on tarkoitus vaeltaa se Burgosiin ensi keväänä, siitä eteenpäin Santiagoon vaelsimme viime lokakuussa. Opaskirjan mukaan Pyreneiden yli menee kaksi reittiä, josta toinen on juuri sellainen kuin muistelet edellisestä kerrasta; kapea, kivinen ja jyrkkä polku, jota Napoleon kuulemma on käyttänyt sotaretkellään Portugaliin. Siitä polusta varoitellaan kovasti, että se on huonolla kelillä vaarallinen. Ehkä sen opasteet on poistettu ja kaikki kulkevat nyt turvallisempaa tietä. Kaikkea hyvää sinulle ja kiitos antoisista lukuhetkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun olet jaksanut seurata kulkuani! Teille tulee varmasti hieno reissu ensi keväänä. Maastot ovat mukavan vaihtelevia. Pyreneitten ylitykseni piti seurata nimenomaan Napoleonin reittiä. Kuten arveluttaa, niin ehkä reitistä on pyritty tekemään mahdollisimman turvallinen.

      Poista