Ranskassa aurinkoista - ihanaa?

9.5.2017 Perl - Sainte-Marguerite

I left my hotel quite early and walked to Schengen in Luxemburg. I had to cross the river Mosel once more to get to my trail. I was glad that it was such a short walk to Sierck-les-Bains. The trail followed the river but there was a railway between the trail and river.

Sierck-les-Bains was a nice small town. There was quite a lot of information about the houses in the old town. In front of one house it was explained how water had damaged the wall and then people had started to see a picture of Jesus there. There was even a picture of this. I don't know if the picture should still be seen or not. I didn't see anything.

Kun kävelin Ranskaa kohti, ihmettelin itsekseni, että vielä haluan mennä johonkin paikkaan vain voidakseni sanoa, että olen käynyt siellä. Jotenkin tuntui tärkeältä käydä kaupungissa, jossa tehty sopimus mahdollistaa sen, etten tarvitse passia tällä matkallani.

Kävin Sierck-les-Bains:ssä turisti-infossa kysymässä, mistä saan ostettua ranskalaisen prepaid-sim:n. Sitä pitää odottaa vielä huomiseen, Metziin. Sain samalla kuitenkin ostettua ranskalaisen opaskirjan, jossa on tosi hyvät kartat. He myös ystävällisesti varasivat minun tämän päivän majoitukseni.

Reitti kulki läpi metsän. Välillä noustiin jyrkkää rinnettä ylös ja välillä polku seurasi pientä jokea. Metsän jälkeen jouduin kävelemään kuutisen kilometriä tienreunassa. Ranskan puolella kylissä on ihan yhtä hiljaista kuin Saksassakin. Ei baareja, kahviloita eikä kauppoja. Täällä on myös tosi vähän penkkejä taukojen pitämistä varten. Lounastauon pidin istumalla pienen puron ylittävän sillan kaiteella.

Eilisen majapaikan olin valinnut opaskirjasta sillä perusteella, että lukija oli suositellut paikkaa. Kylässä oli saman tien varrella neljä majoitusta tarjoavaa taloa. Valitsemani oli viimeinen ja kaikkein huonokuntoisimman näköinen. En huomannut ovea vaan hyönteishotellin, johon oli kiinnitetty simpukka. Menin puutarhaan ja näin Isabellen, talon emännän. Rohkeasti esittäydyin ranskaksi. Isabelle vei minut talon jatkeeksi rakennettuun viherhuoneeseen. Siellä oli paljon kasveja, pieni suihkulähde sekä kaikenlaista, josta tiesi, että he arvostavat Tiibetiä. Myös isäntä, Gerard, saapui paikalle. Join vettä ja Isabellen teetä (salviaa, sitruunaa, tähtianista) ja juttelimme ranskan ja saksan yhdistelmällä.

Sarah saapui reilun tunnin myöhemmin. Hän oli lähtenyt kulkemaan väärää reittiä ja oli aivan loppu. Jätin hänet rauhoittumaan ja menin puutarhaan. Sinne oli laitettu lepotuoleja useampaan paikkaan. Nautin ilta-auringosta ja ihanasta maisemasta. Jossain välissä Isabelle ohjasi Sarah:n luokseni ja toi minulle oluen. Kahdeksan maissa Gerard tuli kutsumaan meidät syömään. Paikalle oli ilmestynyt kolmaskin pyhiinvaeltaja, Wim. Hän on hollantilainen mies.

Illallinen oli todella maukas. Minä, joka en koskaan ole pitänyt homejuustoista, nautin suuresti Roquefort kastikkeesta. Myös valkohomejuusto, jossa oli vaatimattomat 70% rasvaa, oli todella hyvää hunajan kanssa. Saimme vielä jälkiruokaakin. Sen lisäksi, että ruoka oli todella hyvää, seura oli mitä parhainta. Kuten Wim sanoi, tällaiset illat ovat hyvä syy kulkea Tiellä.

10.5.2017 Sainte-Marguerite - Vigy

Today was a sunny and warm or I might even say hot day. I was first one of ja pilgrims to leave. I had walked only couple of kilometers when Wim caught me. He asked if it was OK to walk with me for a while. His pace is normally much faster than mine. Somehow he slowed down and we ended up walking together the whole day.

Wim is carrying a tent and he wanted to sleep in it. I'm staying in a hostel. As the afternoon was hot and we were both tired, Wim asked if he could camp here. When it wasn't possible he decided to continue four km further where Sarah is staying. Once again Camino provided and a man from the hostel told that he would drive Wim there.

Kokoonnuimme uudelleen viherhuoneeseen aamupalalle. Isabelle pyysi illalla pyhiinvaelluspassimme ja sanoi että saamme ne leimoineen takaisin aamulla. Minä huomasin passini ensimmäisenä lautasen alla. Isabelle oli myöhään illalla piirtänyt meille jokaiselle oman "leiman" passiin. Jokaisessa leimassa olimme kaikki kolme, mutta omassamme itse etualalla vähän toisia isompana. Ihana muisto mahtavasta majapaikasta ja upeasta illasta!

Vaikka käveltävää oli vain n. 25 km, eikä reitti ollut mitenkään vaativa, päivä oli raskas. Wim:llä painoi varmaan edellisen päivän kävely. Hän oli kävellyt yhdessä päivässä sen mitä minä kahdessa. Minulla taas yöunet jäivät liian lyhyeksi. Ilta venyi yhteentoista ja kuitenkin heräsin normaalisti ennen puolta kuutta. Onnistuimme löytämään päivän aikana kaksi penkkiä. Pidimme molemmilla kunnon tauot. Vaikka nautin keskustelusta Wim:n kanssa, kuljimme melko hiljaa viimeisen tunnin. Kummastakin taisi olla veto vähissä.

Huomenna jatkan Metziin. Minulla on uusi tilanne edessä. En tiedä missä yövyn. Tänään oli tullut ilmoitus sähköpostiin, että paikka, josta olin yrittänyt varata huonetta, on täynnä. En jaksa nyt murehtia asiaa. Uskon, että turisti-infossa autetaan minua löytämään huone.