Translate

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Kohti vuoria

1.6.2017 Cluny - Tramayes

I woke up early and left the hostel already 6:30. I had a banana for breakfast. There was a bar open nyt I didn't stop for a coffee. As my plans didn't work out I just wanted to leave Cluny behind. Maybe I will get a chance to vitsit it and Taize some day.

The trail was still quite flat for the fisrt 6 km. The path through the woods was muddy due to the rain. After the village the real ascent began. There were some flat path but then again up, really steep. Sarah left an hour after me but she caught me after the highest point.




Reitti oli tosi mukava kävellä, vaikka nousut olivatkin rankkoja. Metsässä sain jatkuvasti pyyhkiä hämähäkin seittiä kasvoiltani. Yhdessä polun mutkassa kasvoi metsämansikoita. Minä en suonut ajatustakaan puuttuville jokamiehen oikeuksille, vaan poimin kourallisen marjoja. Ai, että ne olivatkin hyviä! Olisiko ollut vähän kielletyn hedelmän makulisää.

Kun Sarah saavutti minut, olimme molemmat valmiita pitämään taukoa. Kohdalle ei vain osunut yhtään sellaista paikkaa, johon olisi voinut istahtaa. Maa oli sateen jäljiltä niin märkä, ettei sille halunnut istua. Olin muutamaa päivää aikaisemmin taukopaikkaa toivoessani sanonut "please be a bench". Sitä toistelimme nytkin, mutta ensimmäinen penkki oli vasta juuri ennen Tramayes:n kaupunkia.




Kävimme taas turistitoimisto hakemassa leimat passiin. Minä pyysin samalla varaamaan minulle paikan seuraavaksi päiväksi. Sarah oli jo varannut aiemmin pedin sieltä.

Kävimme kaupassa ja menimme sitten hotellille. Saimme huoneen, vaikka kello oli vasta vähän yli 11. Huoneeseen mentiin suoraan pihalta ja oven vieressä oli penkki. Huoneessa oli kolme sänkyä.

Söimme lounasta ja kun laitoin wlan-yhteyden päälle, sain Wim:n lähettämän viestin, että hän oli Clunyssa ja kävelemässä vielä Tramayes:n ohi. Laitoin hänelle viestin, missä olimme ja pyysin poikkeamaan. Myöhemmin iltapäivällä hän soitti ja kysyi, missä hotellimme on. Neuvoin ja lupasin tulla vastaan. Pian hän näkyikin kahden muun miehen seurassa. Miehet olivat Heinz ja Jup.  Sarah oli tavannut heidät jo aiemmin. Lopputulos oli, että kaikki kolme jäivät samaan hotelliin kanssamme.

Vietimme leppoisan illan hotellin terassilla illallista nauttien. Jouduin taas verestämään saksan taitojani, sillä Jup ei puhu muuta. Meillä oli samat  päiväsuunnitelmat viikonlopulle, joten tulemme näkemään jatkossakin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti